Pakinaa ja puhinaa ihmisoikeuksista

Luento: ihmisoikeuksien huomioon ottaminen sosiaalityön arjessa, apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha, Aikuissosiaalityön päivät 30.1.2020 - Tampereen yliopisto

Kuva: Michelle Bonkosky on Unsplash

On se kumma juttu, kun julkisen vallan velvollisuus on aktiivisesti edistää ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista… harkinnanvaraisesti ja tulkinnanvaraisesti.

Puhutaan paljon ihmisten oikeuksista ja sitten ne taas unohdetaan. Tuntuu siltä, että he, ketkä voivat perustella tehokkaimmin ja parhaimmin ihmisoikeutensa tulevat kuulluksi ja nähdyksi. Muut unohdetaan taas joksikin aikaa, kunnes joku muistuttaa heidän olemassaolosta. Olihan meillä jo puhetta siitäkin, että ihmisoikeudet olisivat sidottuja kansallisvaltioihin. Jospa ajatusta voisi vielä jalostaa pidemmälle, että olisi sellaista ihmisoikeus shoppailua yleismaailmallisuuden sijaan. Tästä valtiosta nämä ihmisoikeudet ja toisesta nuo. Mikä voisi mennä pieleen.

Toisenlainen puhe mediassa liittyy hyvinvointiyritysten toilailuihin ja kansainvälisiin lakeihin. Pörriäisten ja WesperiCarejen sekä Al-Holin moniulotteiset tilanteet puhuttavat aika ajoin, mutta nekin vain jossain vaiheessa unohdetaan jostain syystä. Samalla tavalla kuin voidaan unohtaa Suomeen tulleiden pakolaisten kurjat olotkin. Kovasti harkitaan, että voisiko palauttaa takaisin vai mitä tehdään ja tähän kuluu vuosia harkintaa ja tulkintaa. Yritysten ja rahan tarvekohtainen harkinta ovat tietenkin tärkeitä. Eihän ilman rahaa ja talouskasvua olisi edes leipää kaupassa tai viljaa pellossa. Valuutan positiivinen syrjintä on siis paikallaan.

Apulaisprofessori Kalliomaa-Puha toi esille tärkeän pointin, että sosiaalityön arjen päätöksenteossa otetaan huomioon ihmisoikeudet ja lakia pitäisi tulkita niiden toteutumisen kannalta. Harmi vain, että Kalliomaa-Puhan mukaan merkittävä osa alan työntekijöistä ei saanut käyttää työaikaa tuoreimman sosiaalihuoltolain opiskeluun. Ironista, että juuri laki velvoittaisi sosiaalihuollon ammattihenkilöä kehittämään ammattitaitoaan ja hänen työnantajansa pitäisi luoda puitteet tälle mahdollisuudelle.

Mutta rehellisesti. Jos emme voi yhdessä edes olla samaa mieltä siitä, että mitä ilmastossamme on tapahtumassa, niin miten ihmeessä voisimme edes sopia yhteisistä ihmisoikeuksista. Mahdoton ajatus.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *