Jatkuvasti törmään siihen tosiasiaan, että minulla on vielä paljon, paljon opittavaa. Sekä käytännössä että ”koulun penkiltä”. Toisinaan painaa ahdistus siitä, että kaikkea pitäisi osata ja kaikesta tulisi tietää, jotta pärjäisi nykypäivän työmarkkinoilla.
Olen valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Porin yliopistokeskuksen Tampereen yliopiston yksiköstä vuonna 2017. YTM-tutkinto antaa hyvät eväät alan asiantuntijatehtäviin, ja opinnot ovat valmentaneet tarkastelemaan asioita laaja-alaisesti. Uskon että minkä tahansa alan akateeminen tutkinto antaa valmiudet seurata oman alan ilmiöitä ja pysyä ajantasalla sen lainsäädännön, toimintatapojen ja trendien muutoksista. Mielessäni pyörii kuitenkin kysymys siitä, pärjääkö ihminen tulevaisuuden työelämässä yhdellä tutkinnolla ja täydennyskoulutuksilla, vai tulisiko hänellä olla useampia tutkintoja? Riittääkö, että on perillä yhden alan asioista?
Näen käytännön toteutuksessa olevan kaksi eri polkua; toisella yhdestä ihmisestä tulee usean alan asiantuntija, ja toisella luotetaan useaan eri alan asiantuntijaan. En osaa sanoa, kumpi on hedelmällisempi tie, tämä riippunee asiasta. Olen törmännyt trendiin, että palkataan mieluummin 2 asiantuntijaa ½ työajalla, kuin yksi kokonaista päivää tekemään. Näin saadaan laajempaa näkemystä asiaan ja mahdollisesti jopa eri alojen ammattilaisten tietämys valjastettua käyttöön. Voidaan olla montaa mieltä siitä, onko tämä kokonaisuuksien hallinnan kannalta hyvä idea. Olisiko kokonaisuuden kannalta kuitenkin parempi, että yhdellä ihmisellä olisi esimerkiksi sekä sosiaali- että talousalan asiantuntijuutta?
Kumpaa tässä tulisi siis lähteä priorisoimaan, toisen alan koulutusta vai yhteistyö- ja tiimitaitojensa kehittämistä? Valinta liittynee siihen, haluaako kehittää asiantuntijuuttaan horisontaalisesti vai vertikaalisesti. Haluaako tietää monesta asiasta jotain, vai yhdestä paljon. En tiedä kumpi valinta on kannattavampi, tai kumman itse tekisin. Kumpi näistä on sinun valintasi?
Näen yliopisto-opinnot loistavana valmennusjaksona. Akateeminen tutkinto on todiste siitä, että henkilö on valmennettu käsittämään alansa ilmiöitä, niiden taustoja ja seurauksia, sekä soveltamaan näitä havaintojaan käytäntöön. Yliopistosta valmistuneista on moneen. Meille jokaiselle lienee tulevaisuudessakin paikkamme riippumatta siitä, minkä asiantuntijuuden lajin valitsemme.
Kirjoittaja:
Minka Leino-Holm
YTM, sosiaalityö
Asiantuntijatyötä projektisuunnittelijana Satakunto-hankkeessa (ESR) tekevä
Kommentit