Asiantuntijuuden asialla

ASTe-hankkeen projektikoordinaattori Vilma Wiro kirjoittaa Porin yliopisto-opiskelijoiden asiantuntijuudesta.

Satakunnassa päin ei ole tapana pröystäillä – ei, vaikka siihen olisi aihetta. Porin yliopistokeskus on kolmen akateemisen organisaation – Tampereen yliopiston, Turun yliopiston ja Aalto-yliopiston – muodostama kokonaisuus, jossa hyörii aktiivisesti toista tuhatta alastaan innostunutta opiskelijaa.

ASTe-hankkeen lähtökohtana on, että Porin yliopistokeskuksen opiskelijoilla ja muilla Satakunnan alueen akateemisesti koulutetuilla henkilöillä on tietoja ja taitoja, jotka voivat taipua alueen asukkaiden ja yhteisöjen hyvinvointia sekä elinvoimaisuutta edistäviksi voimavaroiksi. Niiden kanavoiminen käytäntöön edellyttää kuitenkin keskeisten toimijoiden jakamaa ymmärrystä siitä, mitä Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntijuus on. Tampereen yliopiston Porin yksikön (2017) raportin perusteella kuva siitä, mitä Porin yliopistokeskuksella tapahtuu, ei ainakaan sosiaali- ja terveysalan toimijoille ollut kovin selkeä.

Voisiko Porin yliopistokeskuksen akateemisen asiantuntijuuden tunnistaminen olla yksi avain kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen Satakunnassa?

ASTe-hankkeessa on kaivauduttu siihen, mistä Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntemus muodostuu. Työtä on kutsuttu asiantuntijuuden profiloinniksi ja tulosta asiantuntijaprofiiliksi. Tavoitteena on tuottaa työkalu, joka tukee opiskelijoiden kasvua asiantuntijaksi ja helpottaa hankitun osaamisen tunnistamista. Asiantuntijaprofiilissa on kyse yleiskuvauksesta ja onkin tarpeen korostaa, että Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden vaihtelevat kiinnostuksen kohteet ja kurssivalinnat sekä usein vuosien mittainen työ- ja opiskeluhistoria rakentavat elämänpoluista yksilöllisiä.

Asiantuntijaprofiilia voi hyödyntää työnhaussa, mutta myös esimerkiksi tavoitteiden määrittelyssä ja itsearvioinnissa. Yrityksille, julkisen sektorin organisaatioille sekä järjestöille ja yhdistyksille profiili konkretisoi ja tiivistää maakuntaan keskittyneen asiantuntijapotentiaalin.

Porin yliopistokeskuksen opiskelijat ovat opiskelemansa alan asiantuntijoita. Suurin osa opiskelijoista suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa (maisteri tai diplomi-insinööri) eli on tutkinnon syventävässä vaiheessa. He ovat myös elinikäisiä oppijoita ja ikähaarukka on laaja. Monella on taustallaan aikaisempi korkeakoulututkinto tai yliopisto-opintoja. Opintojen jatkaminen kertoo halusta kehittyä ja haastaa itseä. Jatkuvan oppimisen luontaisena seurauksena on, että opiskelijat pitävät yllä tiiviitä suhteita työelämään. Heillä on usein vuosien kokemus työelämästä ja monet työskentelevät myös opintojen aikana. Ennen kaikkea yliopisto-opiskelijat Porissa ovat motivoituneita ja päteviä sekä tuntevat osaamisensa.

Mitä yliopistokeskuksen opiskelijat sitten osaavat? He kykenevät ymmärtämään suuria yhteiskunnallisia muutoksia, kuten ilmastonmuutosta, digitalisaatiota ja globalisaatiota. Tietoa karttuu myös kulttuurin ja fyysisen ympäristön muutoksista ja merkityksestä. Vastuullisuuteen ja etiikkaan sekä hyvinvointiin ja osallisuuteen liittyvät teemat ja kysymykset ovat niin ikään opinnoissa esillä. Opiskelijat tietävät, miten työorganisaatioita ja työhyvinvointia voidaan kehittää tai liiketoimintaa johtaa ja vauhdittaa tuloksekkaasti. Heissä on valmiutta ratkaista haastavia tekniikan ja johtamisen alan kysymyksiä sekä suunnitella tarpeisiin vastaavia palveluja. Myös opiskelijoiden työelämätaidot, kuten yhteistyön tekeminen ja verkostot, kielitaito ja itseohjautuvuus ovat kehittyneet korkealle tasolle.

Poikkitieteellinen yhteistyö mahdollistaa jaetun asiantuntijuuden.

Opiskelijat voivat mainiosti toimia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, johtamiseen, tutkimukseen ja opettamiseen sekä palvelujen ja kulttuurielämysten tuottamiseen liittyvissä tehtävissä. Heitä löytyy yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin asiantuntija-, johtamis- ja kehittämistehtäviin esimerkiksi markkinointiin ja viestintään, hr-puolelle, vaativaan asiakastyöhön sekä uusien tuotteiden ja palvelujen innovointiin. Moni yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelma tarjoaa laajat valmiudet erilaisiin tehtäviin. Astetta konkreettisemman kuvan asiantuntijuuden skaalasta saa tutustumalla valmistuneisiin pro gradu- ja diplomitöihin – moni niistä käsittelee tavalla tai toisella paikallisia asioita tai ilmiöitä.

1600- tai 1800 -luvulla sama henkilö saattoi työkseen puuhastella vaikkapa filosofian, kielitieteen, matematiikan, historian, tekniikan innovaatioiden ja teologian parissa. Nykyisin työnjako on hienojakoisempaa ja koulutusorganisaatioiden tutkinto-ohjelmat sisällöltään rajatumpia. Maailmassa ilmiöt ja niihin liittyvät syy-seuraussuhteet kuitenkin ovat edelleen monimutkaisia. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan erilaisia näkökulmia ja monipuolisesti tietoja ja taitoja: käytäntöä ja teoriaa, humanismia ja tekniikkaa, liiketoiminnallista ja yhteiskunnallista ajattelua. Asiantuntijuutta onkin alettu ajatella enemmän jonkin yhteisön tai ryhmän yhteisenä ominaisuutena kuin yksittäisen ihmisen piirteenä. Tuskin yhdenkään opiskelijan ansioluettelo kattaa koko asiantuntijaprofiilin sisällön, mutta poikkitieteellisen yhteistyön avulla hyvinvoinnin edistämiseen tarjoutuu mitä mielenkiintoisempia mahdollisuuksia. Tähän katukuvaan tiiviisti kiinnittyneellä yliopistokeskuksella on erinomaiset mahdollisuudet!

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *