Kesäaika kattaa neljäsosan vuodestamme. Se poikkeaa muista ajankohdista monin tavoin: Kesään sijoittuvat tyypillisesti työntekijöiden vuoden pisimmät yhtämittaiset lomajaksot, työpaikat täyttyvät kesätyöntekijöistä ja -sijaisista. Myös koulut sulkevat ovensa kesän ajaksi. Varhaiskasvatuksen toiminta sen sijaan jatkuu, joskin muuttuneessa muodossa. Varhaiskasvatuksessa ei ole virallisesti olemassa erikseen niin sanottua ‘kesätoimintaa’, vaan sen toiminnan tulisi toteutua yhtä laadukkaana ympäri vuoden (Nissilä, 2019). Tästä huolimatta kesä määritellään monissa, jollei peräti kaikissa, Suomen kunnissa päiväkotien osalta poikkeusajaksi, jolloin pätevät poikkeusjärjestelyt lasten vähäisemmän määrän sekä työntekijöiden kesälomien vuoksi.
Vuosina 2016 ja 2019 CHILDCARE-hankkeessa toteuttamiemme lasten vanhemmille suunnattujen kyselytutkimusten vastaukset vahvistavat käsitystä kesästä ihmisten arjen ja elämän sekä varhaiskasvatuksen poikkeusaikana. Aineistonkeruumme ajoittui molempina vuosina kesään jatkuen siitä syksyyn. Kesän poikkeusaika näkyi myös kyselytutkimuksissamme, sillä osa vanhemmista oli vastannut lapsen hoitojärjestelyjä koskeviin kysymyksiin raportoimalla lapsen kesänaikaisen hoidon järjestelyjä. Osa vanhemmista esimerkiksi kertoi, että lapsen päiväkotipaikka irtisanottiin kesäksi, jolloin lapsi oli virallisesti kotihoidossa kesän yli, vaikka olikin muun ajan vuodesta päiväkodissa. Toisilla lapsilla päiväkotipaikka säilytettiin kesän ajan, mutta lapsi vietti kesälomaa eli hän ei osallistunut lainkaan päiväkodin toimintaan kesällä. Myös näissä tapauksissa lapsen kesänaikainen hoitomuoto poikkesi muusta vuodesta.
Vuoden 2019 kyselytutkimuksessamme kesäloman kerrottiin monissa vastauksissa selittävän neljävuotiaan lapsen hoitopaikkamuutoksia ja erilaisten hoitopaikkojen määrää. Näitä koskevassa kysymyksessä osa vanhemmista raportoi hoitopaikkamuutosten syyksi kesäloman ja muutokseksi lapsen siirtymisen kesällä niin sanottuun päivystyspäiväkotiin. Nimestään huolimatta päivystyspäiväkotiin ei voi tuoda lasta äkillisen tarpeen tullen, vaan vanhempien täytyy erikseen etukäteen ilmoittaa ja varata lapselleen paikka sieltä. Kesän poikkeusaika varhaiskasvatuksessa tarkoittaakin usein kuntien päiväkodeissa toteutettavan varhaiskasvatuksen keskittämistä muutamaan päivystävään päiväkotiin. Tällöin kaikki kesällä julkiseen varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset siirtyvät tutusta päiväkodista ja mahdollisesti myös perhepäivähoidosta kesäksi uuteen ympäristöön, uuteen lapsiryhmään ja usein myös täysin uusien ammattilaisten vastuulle. Usein nämä ammattilaiset ovat itselleen uudessa työympäristössä vieraan lapsiryhmän ja vieraiden työtovereiden kanssa. Tilanne voi olla kuormittava ja haastava sekä lapsille että työntekijöille. Eräs kyselyymme vastannut vanhempi toi esille huolensa kesän poikkeusjärjestelyistä seuraavasti:
On erittäin vaikeaa järjestää 5 viikkoa kesälomaa + muut lomat. Lapsilla on mahdollisuus päästä vuoropäiväkotiin tuolloin, mutta tuolla eri hoitajat, lapset ja tilat. Lapset reagoivat ja ovat itkuisia muiden loma-aikoina.
Vanhemmat, joilla ei ole mahdollisuutta viettää lapsensa kanssa lomaa tai järjestää lapsensa kesänaikaista hoitoa muilla tavoilla, saattavatkin kokea joutuvansa laittamaan lapsensa päivystyspäiväkotiin. Vastaavia kokemuksia vanhemmat toivat esille jo vuonna 2014 tehdyssä selvityksessä (Alasuutari, Karila, Alila & Eskelinen 2014). Pohdittaessa kesää ja sen aikaisia varhaiskasvatuksen järjestelyjä tarkemmin päätyy väistämättä kysymään, mikä on lapsen edun mukainen ratkaisu. Onko lapsen edun mukaista keskittää päiväkotien toiminta kesän (ja usein myös muiden loma-aikojen) ajaksi muutamiin päiväkoteihin siten, että lapsi joutuu täysin tuntemattomaan ympäristöön tuntemattomien ihmisten ympäröimäksi? Tämä voi tarkoittaa myös varhaiskasvatusmatkojen pitenemistä ja hankaloittaa siten myös vanhempien työmatkoja ja perheen arjen järjestämistä. Erilaiset varhaiskasvatuksen kesäajan järjestelyt saattavatkin asettaa perheet ja lapset kuntien sisällä sekä kuntien välillä eriarvoiseen asemaan riippuen esimerkiksi vanhempien työstä, perhetilanteesta ja asuinpaikasta.
Monissa kunnissa kesäaika poikkeaa järjestelyiden lisäksi myös varhaiskasvatusmaksujen osalta muista kuukausista – vaihtelun on todettu olevan suurta eri kuntien kesken (Kaipainen, 2017). Tuon vaihtelun vahvisti myös 15 kunnan verkkosivuihin tutustuminen. Vaihtelussa näkyvät osittain myös kuntien erilaiset lapsen varhaiskasvatukseen ja hoitoon liittyvät poliittiset päätökset. Varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain (1503/2016) perusteella varhaiskasvatusmaksu voidaan periä kunnallisessa varhaiskasvatuksessa yhdeltätoista kuukaudelta varhaiskasvatuksen toimintakauden aikana. Tyypillisesti heinäkuu on määritelty maksuttomaksi kuukaudeksi, vaikka lapsi osallistuisi silloin päiväkodin varhaiskasvatukseen, kunhan lapsella on ollut varhaiskasvatuspaikka yhtäjaksoisesti edellisen vuoden syksystä lähtien (osassa kuntia elokuusta, osassa syyskuusta lähtien). Kuitenkin osassa kunnista tämä yhden kuukauden maksuttomuus poistuu, mikäli lapsi on ollut toimintakauden jokaisena kuukautena varhaiskasvatuksessa, eikä hänellä ole ollut riittävästi ennalta ilmoitettuja lomapäiviä vuoden aikana.
Myöhemmin aloittaneen lapsen varhaiskasvatus on usein maksullista heinäkuussakin, ja tyypillisesti maksu on täysimääräinen, vaikka lapsi olisi päiväkodissa vain yhden päivän heinäkuussa. Usein maksu puolittuu, jos lapsi ei osallistu heinäkuussa varhaiskasvatukseen lainkaan. Kaikissa kunnissa ei näin kuitenkaan ole, vaan koko heinäkuun poissaolo voikin tarkoittaa maksutonta kuukautta (esimerkiksi Oulu ja Jyväskylä). Lisäksi joissakin kunnissa, kuten Jyväskylässä, vanhemmilla on mahdollisuus saada hoitomaksujen hyvityksiä kesältä kaikista poissaolopäivistä.
Joissakin kunnissa kesäajan maksuttomuus tai varhaiskasvatusmaksun pieneneminen on mahdollista vain, jos lapsi on pois varhaiskasvatuksesta yhtäjaksoisesti pidemmän ajan kesällä. Yksi kyselyymme vastannut vanhempi kertoi, että varhaiskasvatusmaksut alenevat, kun lapsi on kesällä poissa päiväkodista vähintään kuusi viikkoa, mikä on ollut yhtenä syynä hänen perheensä päätökseen pyrkiä järjestämään lapsen hoito kesällä muilla tavoilla. Koronan aiheuttamat poikkeusjärjestelytkin ovat osassa kunnissa muokanneet kesän aikaisia varhaiskasvatusmaksujen käytänteitä. Esimerkiksi Oulussa perheillä on oikeus maksuttomiin neljän viikon yhtäjaksoisiin poissaoloihin 1.4.-31.8. välisenä aikana. Näitä neljän viikon poissaolojaksoja voi olla useampia, ja ne kaikki ovat maksuttomia.
Aina kesäajan poissaolot eivät tarkoita maksuttomuutta edes sitä tarjoavissa kunnissa. Näin voi olla tapauksissa, joissa lapselle on varattu kesälle ennakkoon varhaiskasvatuspäiviä, mutta niitä ei käytetä. Kesän varhaiskasvatuksen tarve tuleekin usein ilmoittaa kunnissa riittävän ajoissa, huhti-toukokuussa, jotta perhe olisi oikeutettu varhaiskasvatusmaksujen pienemiseen ja maksuttomiin jaksoihin. Osassa kuntia loma-ajan peruuttamatta ja käyttämättä jätetyistä varhaiskasvatuspäivistä rankaistaan perheitä asiakasmaksulain (1503/2016) perusteella laskuttamalla puolet kuukauden varhaiskasvatusmaksusta myös niiltä perheiltä, joilla kuukausimaksua ei matalien tulojen vuoksi normaalisti ole. Tarkasteltavista 15 kunnasta seitsemässä oli käytössä tämä niin sanottu sakkojärjestelmä.
Edellä esiteltyjen vaihtelevien kesäajan maksujärjestelyiden lisäksi on myös kuntia, joissa varhaiskasvatuspaikka on mahdollista keskeyttää tai irtisanoa hoitopaikkatakuun turvin kesän ajaksi. Esimerkiksi Raaseporissa varhaiskasvatuspaikka on mahdollista keskeyttää kesä- ja heinäkuun ajaksi, jolloin nämä kuukaudet ovat maksuttomia. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, ettei lapsi voi osallistua lainkaan kunnallisen päiväkodin tai perhepäivähoidon toimintaan keskeytyksen aikana.
Yhtäältä kesäajan varhaiskasvatus mahdollistaa lapsille hyvät hoidon ja varhaiskasvatuksen järjestelyt, sillä vanhemmat eivät joudu itse järjestämään tai etsimään lapselleen hoitoa kuten koululaisten osalta. Toisaalta osa nykyisistä kesäajan varhaiskasvatuksen järjestelyiden käytännöistä ei välttämättä ole lapsen hyvinvoinnin tai perheen arjen kannalta parhaimpia mahdollisia. Ne voivat tarkoittaa lapsille esimerkiksi turvattomuuden tunnetta sekä vanhemmille pidempiä kuljetusmatkoja ja esimerkiksi vieraasta henkilöstöstä johtuvaa epävarmuutta. Järjestelyitä tulisikin tarkastella, arvioida kriittisesti ja kehittää sekä lapsen että vanhempien näkökulmasta. Kesäjärjestelyt tuovat esiin varhaiskasvatuksen toiminnan alueellista vaihtelua, joka voi olla tärkeää paikallisten tarpeiden huomioimiseksi, mutta johon sisältyy samalla alueellisen yhdenvertaisuuden kysymys esimerkiksi varhaiskasvatuksen maksujen osalta.
Lähteet:
Alasuutari, M., Karila, K., Alila, K. & Eskelinen, M. (2014). Vaikuta varhaiskasvatukseen. Lasten ja vanhempien kuuleminen osana varhaiskasvatuksen lainsäädäntöprosessia. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistiooita ja selvityksiä 2014:13. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-267-8 [Viitattu 26.6.2020]
Kaipainen, M. (2017). Päiväkotien kesämaksuissa valtavat erot – osa kunnista alkaa sakottaa perheitä poissaoloista, joita ei ole ilmoitettu ajoissa. Yle Uutiset 16.5.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9607896 [Viitattu 26.6.2020]
Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista 29.12.2016/1503. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161503 [Viitattu 29.6.2020]
Nissilä, M-L. (2019). Miten kesä vaikuttaa päiväkotien toimintaan? Erityisasiantuntija vastaa. OAJ uutinen 27.05.2019. https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2018/miten-kesa-vaikuttaa-paivakotien-toimintaan-erityisasiantuntija-vastaa/ [Viitattu 25.6.2020]
Kirjoittaja:
Mimmu Alanko (KM) työskentelee Jyväskylän yliopistossa projektitutkijana CHILDCARE-hankkeessa 4-vuotiaiden lasten vanhempien kyselyaineiston perusraportin parissa. Lisäksi hän tekee väitöstutkimustaan lapsen temperamentin ja hoitomuotojärjestelyiden yhteyksistä lapsen hyvinvointiin.
Kommentit