Lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ovat vanhempien ja lasten riittävä yhteinen aika, sujuva arki ja riittävä toimeentulo sekä vanhempien hyvä suhde ja keskinäinen tuki. Suomalaisissa perheissä on yleistä, että molemmat puolisot käyvät ansiotyössä, siksi lapsen saaminen luo uusia haasteita: miten jakaa lisääntynyt palkaton hoiva- ja kotityö?
Suomalaiset naiset kokevat miehiä useammin kantavansa kaksoistaakkaa eli päävastuuta kotitöistä kokopäiväisen ansiotyön ohella. Epätasainen työnjako kotona lisää riitelyä ja kasvattaa pikkulapsivaiheen eroriskiä. Jos eron sattuessa tulee riitaa lapsen asumisesta ja tapaamisesta, lapsen hoitamisesta enemmän vastannut vanhempi on vahvoilla. Käytännössä isän asema on usein heikompi, jos hän ei ole osallistunut lapsen hoitoon ennen eroa.
Uudistus tähtää lapsiperheiden hyvinvointiin ja sukupuolten tasa-arvoon isien vapaita lisäämällä
Sanna Marinin hallituksen tavoitteena on tehdä perhevapaauudistus, joka edistää lapsen edun toteutumista ja perheiden hyvinvointia sekä jakaa lapsenhoitovastuuta tasaisemmin vanhempien kesken lisäämällä isien perhevapaita.
Uudistuksen on tarkoitus tukea kaikenlaisia perheitä ja turvata lapselle yhdenvertaiset vapaat perhemuodosta riippumatta. Uudistuksen myötä perheiden arjen arvioidaan helpottuvan ja sukupuolten tasa-arvon työelämässä paranevan.
Uudistusta valmistellaan ns. Ruotsin mallin pohjalta: molemmille vanhemmille tulee samanpituinen vapaakiintiö (reilut 27 viikkoa), josta vain osan (11,5 viikkoa) voi siirtää toisen käytettäväksi ja jota voi käyttää siihen saakka kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Lisäksi raskaana olevalle tulee kuukauden mittainen vapaa ennen synnytystä. Uudistus pidentää ansiosidonnaisella päivärahalla korvattua vanhempainvapaakautta nykyisestä noin 1,5 kuukaudella.
Nykyisin isän vapaakiintiö on yhdeksän viikkoa, uuden perhevapaamallin mukaan kiintiö pitenisi lähes neljään kuukauteen. Suomen ja muiden pohjoismaiden kokemukset kertovat, että kiintiön säätämisen ja pidentämisen myötä isät ovat alkaneet pitää pidempiä vapaita. Kun esimerkiksi Islannissa säädettiin 2000-luvun alussa portaittain pitenevä isäkiintiö – ensin kuukauden, sitten kahden ja lopulta kolmen kuukauden mittainen – isien vapaat pidentyivät vastaavasti (Eydal & Gislason 2016).
Minkälaisia seurauksia isien perhevapaiden lisääntymisellä voisi olla? Tutkimus kertoo, että perhevapaiden sekä palkattoman hoiva- ja kotityön tasainen jakaminen puolisoiden kesken on yhteydessä paitsi sukupuolten tasa-arvoon työelämässä, myös moniin hyvinvoinnin osatekijöihin perheen arjessa: isän ja lapsen suurempaan yhteiseen aikaan ja läheisempään suhteeseen samoin kuin puolisoiden keskinäiseen parempaan ymmärrykseen, parisuhdetyytyväisyyteen ja pienempään eroriskiin.
Isien vapaiden käyttö edistää tasa-arvoa kotona
Perinteisen sukupuolten työnjaon muuttaminen edellyttää, että isä ottaa itsenäisen lapsenhoitovastuun riittävän pitkäksi aikaa. Isän ja äidin kotona yhtä aikaa viettämä aika voi toki tukea perheen hyvinvointia, mutta helposti isä ottaa avustavan roolin äidin kantaessa päävastuun lapsen hoidosta.
Ruotsalaistutkimukset kertovat, että perhevapaan tasan jakaneet vanhemmat kokivat lapsen hoiva- ja kasvatusvastuun yhteisenä asiana ja työn ja perheen yhteensovittaminen sujui paremmin kuin niillä, jotka eivät jakaneet perhevapaita (Lidbeck & Bernhardsson 2019). Pitkän perhevapaan pitäneet ruotsalaisisät tekivät muita enemmän kotitöitä (Almqvist & Duvander 2014) ja osallistuivat aktiivisesti lapsen hoitamiseen myös vapaan jälkeen (Evertsson ym. 2018).
Isän suhde lapseen vahvistuu ja onnellisuus lisääntyy
Haastattelututkimukset pitkiä perhevapaita pitäneiden isien kanssa eri maissa kertovat, että perhevapaan aikana isän osaaminen ja itseluottamus lapsen hoitajana vahvistuu (O’Brien & Twamley 2017; Valarino 2017). Ottaessaan päävastuun lapsen hoidosta ja viettäessään valtaosan ajasta tiiviissä kontaktissa lapsen kanssa isä herkistyy lapsen tarpeille ja rytmille (Brandth & Kvande 2002; Wall & O’Brien 2017).
Isän ja lapsen suhteen koettiin ruotsalaistutkimuksen mukaan lähentyneen isän perhevapaan myötä, mikä näkyi esimerkiksi siinä että lapsi haki lohtua yhtä lailla isän sylistä (Evertsson ym. 2018).
Isän perhevapaalla on myönteisiä vaikutuksia myös isän omaan hyvinvointiin. Lapsen kanssa vietetty aika lisää isän onnellisuutta (Lewis ym. 2009). Perhevapaa mahdollistaa isälle – aivan kuten äidillekin – tauon työelämästä (Lammi-Taskula 2007).
Isät ovat kokeneet intensiivisen ja pitkän perhevapaan myönteisenä ja iloa elämään tuovana aikana, “keitaana” työelämän vaatimusten keskellä (Wall & O’Brien 2017), mutta äitien lailla he myös väsyvät ja tylsistyvät ajoittain perhevapaalla ollessaan. Kun molemmilla puolisoilla on samoja kokemuksia, he ymmärtävät paremmin toisiaan.
Hoivavastuuta jakamalla parisuhdekin voi paremmin
Palkattoman kotityön ja hoivatyön tasaisempi työnjako puolisoiden kesken onkin yhteydessä parempaan parisuhteeseen (Almqvist ym., 2011; Salmi & Lammi-Taskula 2014, Duvander, Haas, & Thalberg, 2017, Närvi & Salmi 2019). Epäoikeudenmukaiseksi koettu työnjako aiheuttaa puolestaan riitoja puolisoiden kesken.
Tanskalaistutkimus (Ottosen 2016) kertoo, että vanhempien eroriski on suurempi, jos isä ei pidä perhevapaata eikä osallistu jokapäiväiseen lastenhoitoon. Ruotsalaisisillä, jotka jälkeenpäin katuivat etteivät olleet pitäneet tarpeeksi vanhempainvapaata, oli enemmän tyytymättömyyttä parisuhteessa, vähemmän lapsia ja suurempi eroriski (Branden ym. 2018).
Perinteinen sukupuolten työnjako eli äidin päävastuu pienen lapsen hoidossa heikentää yhteishuoltajuuden todennäköisyyttä erotilanteessa. Isän pidemmän perhevapaan on puolestaan osoitettu olevan yhteydessä tiiviimpään kontaktiin lapsen kanssa myös eron jälkeen (Duvander & Jans 2009; Westphal ym. 2014).
Perhevapaauudistusta viedään käytäntöön työpaikoilla ja perheissä
Onnistunut perhevapaauudistus voikin osaltaan parantaa lapsiperheiden hyvinvointia. Pidempi ansiosidonnainen vapaakausi turvaa lapsen ja vanhemman yhteistä aikaa toimeentuloa vaarantamatta. Isän pitkällä vapaakiintiöllä on myönteisiä vaikutuksia niin parisuhteeseen, isän ja lapsen suhteeseen kuin isän omaan hyvinvointiin. Hoivatyön tasaisempi jakaminen ehkäisee riitelyä ja eroriskiä, mikä on myös lapsen etu. Perhevapaauudistus antaa mahdollisuuksia, joiden toteutumista käytännössä on syytä tukea niin työelämässä kuin perheissäkin.
Lähteet
Brandén, M, Duvander, A-Z. And Ohlsson-Wijk, S. (2018) ‘Sharing the caring: attitude-behavior discrepancies and partnership dynamics’, Journal of Family Issues, vol. 39, 771-785.
Almqvist, A & Sandberg, A & Dahlgren, L: Parental Leave in Sweden: Motives, Experiences, and Gender Equality Amongst Parents. Fathering, A Journal of Theory Research and Practice about Men as Fathers 9(2):189-209. 2011.
Duvander, A & Jans, A (2009). Consequences of fathers’ parental leave use: Evidence from Sweden. Finnish Yearbook of Population Research 2009: 49–62.
Duvander, A & Eydal, G & Brandth, B & Gislason, I & Lammi-Taskula, J & Rostgaard, T: Gender equality: Parental Leave design and evaluating its effects on fathers’ participation. Teoksessa Moss, P & Duvander, A & Koslowski (toim.) Parental Leave and Beyond. Recent international developments, current issues and future directions.
Duvander, A & Haas, L & Thalberg, S: Fathers on Leave Alone in Sweden: Toward More Equal Parenthood? Teoksessa O’Brien, M & Wall, K (toim.) Comparative Perspectives on Work-Life Balance and Gender Equality. Fathers on Leave Alone. Springer 2017.
Evertsson, M & Boye, K & Erman, J. “Fathers on-call? A study on the sharing of care work between parents in Sweden”. Demographic Research 39: 33-60. 2018.
Eydal, G & Gislason, I: Caring fathers and parental leave in prosperous times and times of crisis: the case of Iceland. Teoksessa Eydal, G & Rostgaard, T (toim.) Fatherhood in the Nordic Welfare States. Comparing care policies and practice. Policy Press, Bristol 2016.
Lidbeck, M & Bernhardsson, S: Having it all – perceived coparenting quality and work-family balance in the context of parental leave. Community, Work and Family
Närvi, J & Salmi, M: Kotitöiden ja yhteisten kulujen jakaminen tyytyväisyyden tai ristiriitojen lähteenä parisuhteissa. Teoksessa Teräsaho, M & Närvi, J (toim.) Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon. Analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. THL, Raportti 6, Helsinki 2019.
Ottosen, M: The long-term impacts of early paternal involvement in childcare in Denmark: what happens after nuclear family dissolution. Teoksessa Eydal, G & Rostgaard, T (toim.) Fatherhood in the Nordic Welfare States. Comparing care policies and practice. Policy Press, Bristol 2016.
Salmi, M & Lammi-Taskula J Työn ja perheen yhteensovittaminen hyvinvoinnin tekijänä. Teoksessa Lammi-Taskula J & Karvonen, S (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2014.
Kirjoitus on julkaistu myös THL-blogissa 26.3.2020.
Kirjoittajat:
Johanna Lammi-Taskula toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tutkimuspäällikkönä sekä Lapset, nuoret ja perheet -yksikön päällikkönä. Hän johtaa CHILDCARE-hankkeen osana olevaa NEVA-tutkimusta, jossa analysoidaan nelivuotiaiden lasten ja heidän perheittensä hyvinvointia, terveyttä ja lastenhoidon valintoja. Hän on aiemmin tutkinut isien perhevapaita.
Johanna Närvi työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaalipolitiikan tutkimusyksikössä erikoistutkijana. Hän tutkii perhepolitiikkaa sekä työn ja perheen yhteensovittamista erityisesti sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta.
Petteri Eerola työskentelee CHILDCARE-hankkeen tutkijatohtorina Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAssa. Eerola tutkii isyyttä, vanhemmuutta ja perheitä.
Kommentit