Siitä ei ole kovinkaan kauan kun suomalaisissa yliopistoissa saatettiin suvaita ortotopologian ”dosentti” Aapo Heikkilän kaltaisia hahmoja. Viimeisten kymmenen tai viidentoista vuoden tiedepolitiikka on kuitenkin pyyhkinyt heidät pois. Heidän sijastaan saamme enenevissä määrin totutella edellisessä kirjoituksessani kuvaamaani näennäistieteen lajiin.
Kommentit