Mitä yhteistä on pehmolelujen neuvolatarkastuksilla, tenttikirjoilla ja hyvällä seuralla?

Anatomiaa, nestehoitoa, kirurgiaa, sosiaali- ja terveysalan etiikkaa. Sairaanhoitajan koulutukseen sisältyy runsaasti teoriaopintoja, eikä tenttikirjaa sisäistetä lähiopetuksella yksinään. Teoriaopintojen taustalla on tosin vankka käsitys siitä, millaista osaamista ja tietoa sairaanhoitaja tarvitsee työssään. Onhan kyseessä ala, jossa ammattitaidolla voidaan pelastaa ihmishenkiä.

Sairaanhoitajan työ on kuitenkin asiakaslähtöistä, eikä vuorovaikutus- ja käytännön taitojen merkitystä ole unohdettu. Työharjoittelut koittavat aikanaan, mutta niitä edeltävät lukuisat harjoitukset verinäytteen ottamisesta potilassiirtoihin ja paloharjoitukseen, jossa opiskelijatovereita raahataan alas portaita pelastuslakanoita käyttäen.

Opetus ei ole pelkkää paasaamista. Opiskelijat saavat itse pohtia, millaisilla kysymyksillä vähäpuheiseen potilaaseen tai läheiseen saisi kontaktia opettajan antaessa neuvoja ja työkaluja. Vaikka sairaanhoitajan työssä fyysisten oireiden lievittäminen ja tarpeista huolehtiminen onkin keskeistä, on potilaan ja läheisten psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen yhtä tärkeää.

Esseet, raportit, tutkimukset, analyysit, ennakkotehtävät ja paksut tenttikirjat voivat tuntua musertavilta, eikä se laskimoverinäytteen ottaminenkaan aina kovin helposti suju. Tukena ovat kuitenkin opiskelijatoverit ja -yhteisöt. Vaikka saman koulutuksen saaneet sairaanhoitajat voivat lopulta päätyä varsin erilaisiin työtehtäviin, jakavat alalle hakeutuneet monella tapaa samanlaisen arvomaailman. Monenlaisia persoonallisuuksia mahtuu joukkoon, kaveria ei jätetä, ja yhteenkuuluvuuden tunne onkin opiskelussa parasta.

Sairaanhoitajaopiskelija Mikko

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *