Vierailimme tänään Banjulin sairaalassa, Edward Francis Small Teaching Hospital (EFSTH), joka on tasokkain julkinen sairaala Gambiassa. Sairaalaan johtaja kierrätti meitä ympäri sairaalaa. Johtaja yllätti meidät puhumalla sujuvaa suomea, hän olikin kuulemma nuoruusaikoinaan opiskellut useamman vuoden Suomessa.
Sairaalaan taso yllätti meidät kaikki. Oltiin varauduttu pahimpaan, mutta silti moni asia ylitti odotukset. Eniten meitä järkytti se, että hanskoja henkilökunta saa yhdet per vuoro, käsidesiä ei näkynyt missään, eikä aseptiikka muutenkaan toteutunut niinkuin meille on opetettu. Lisäksi potilaat hankkivat sairaalaan omat ruokansa sekä petivaatteet. Omaiset olivat vahvasti läsnä potilaiden kanssa, lasten sairaalassa mukana olivat tosin vain äidit.
Oli hienoa nähdä, että myös vähävaraisemmille on tarjolla hoitoa, mutta kehitettävää olisi silti vielä paljon. Esimerkiksi aseptiikan toteutuminen varmasti edistäisi potilaiden paranemista, jolloin sairaalapäivät vähenisivät. Tämäkin varmasti olisi toteutettavissa, mikäli olisi tarpeeksi rahaa hankkia tarvittavia välineitä. Esimerkiksi vastasyntyneiden teho-osastolle meitä ei infektioriskin vuoksi päästetty, mikä osoittaa sen että ainakin osa henkilökunnasta aseptiikkaa mahdollisuuksien mukaan huomioi.
Today we visited the public hospital in Banjul, Edward Francis Small Teaching Hospital (EFSTH), which is the most qualified public hospital in Gambia. The manager took us around the hospital and he also surprised us by speaking very good Finnish. He told us he had studied many years in Finland.
The quality of the hospital surprised us all and not in a good way. Staff gets only one pair of gloves per shift for example.
It was great to see that also people with less money get treated but there’s still a lot to improve. Better hygiene would surely advance the healing of the patients but there’s no money to buy the needed equipment.
– Elli ja Amanda
Kommentit