Jatkuvan oppimisen hanke Tampereen korkeakouluyhteisössä on edennyt vaiheeseen, jossa hahmotamme uudenlaisen jatkuvan oppimisen toimintamallin ensimmäisiä pilotteja. Kokeilut käynnistetään syksyllä, ja parhaillaan pohdimme, mitä haluamme testata kussakin pilotissa. Ensimmäisten kokeilujen kautta yritämme ymmärtää mm. yksilöllisen ohjauksen ja tuen mekanismeja, työssä oppimista ja opitun tunnistamista, uudenlaista koulutuksen modularisointia sekä osaamisen läpivalaisemista yksilötasolla. Tekemistä siis riittää.
Valmistelujen ohessa seuraamme tiiviisti valtakunnallista keskustelua ja kehitystä, ja pidämme mielessä, että monet tulevat päätökset vaikuttavat myös meidän toimintaamme. Seuraavalle hallituskaudelle asetetaan selvästi suuria odotuksia, ja osa puhuu jo kehittämisestä yli hallituskausien. Meitä, jotka mietimme konkreettisia askeleita uudistukseen, mietityttää, miten pitkälle horisonttiin osa tavoitteista asetetaan.
Myös OKM:n jatkuvan oppimisen työryhmä julkaisi ensimmäisen raporttinsa pari viikkoa sitten. Oli ilo huomata, että sisällöllisesti olemme samoilla linjoilla; valtakunnallisesti pohditaan ennakointityötä, osaamisen läpivalaisemista, modulaarista koulutusta sekä ohjausta ja tukea yksilöllisesti. Jaamme siis monilta osin sekä tilannekuvan että välineet kohti jatkuvan oppimisen reformia.
Raportissa alustavasti hahmotellut karkeat aikajänteet olivat sen sijaan jäätävää luettavaa. Esimerkiksi erilaiset digitaaliset välineet, jotka tukevat jatkuvan oppimisen reformia, näkevät päivänvalon mahdollisesti vasta useiden vuosien päästä. On toki selvää, että laajan uudistuksen aikaansaaminen vie aikaa, mutta väistämättä tämä laittaa pohtimaan, mikä on realistista ja järkevää millä aikataululla.
Otetaan esimerkiksi osaamisen tunnistaminen yksilötasolla ja sen läpinäkyväksi tekeminen. Jotta se on mahdollista suurille massoille, ja samalla jokaiselle yksilönä, on meidän otettava täysin hyöty irti digitalisaatiosta. Sitä varten tarvitsemme puolestaan osaamisen ja osaamistavoitteiden rakenteistamista, joka sekin on oma tarinansa. Tämän jälkeen on tehtävä valintoja siitä, millainen digitaalinen väline osaamisen ontologian päälle valitaan tai rakennetaan ja miten sitä halutaan käyttää. Kokonaisuudessaan ei siis ihan yksinkertainen juttu.
Jos haluamme tulevan syksyn pilottien kautta alkaa testata välineitä osaamisen läpivalaisemiseen, meidän on mentävä rivakasti eteenpäin melkoinen polku. Samaan aikaan mielessä on kuitenkin valtakunnallinen näkökulma, jossa aikajanat ovat huomattavasti pidempiä. Selvää on, että yksittäisen toimijan ei kannata tehdä yksin omaa, vaan yhdessä muiden kanssa.
Miten siis tasapainotella sen kanssa, että valtakunnallisesti etsimme yhdessä hyviä ratkaisuja pitkällä aikavälillä ja samaan aikaan meillä uuden rakentajilla on tarve alkaa testata melkoisen nopealla aikataululla, mikä oikeasti toimii ja mikä ei? Työelämän osaamistarpeet kun eivät odota.
Heli Harrikari
Johtaja, jatkuva oppiminen @TampereUni
Kommentit