Jatkuvan oppimisen hanketta on tahkottu kohta kolme kuukautta Tampereen uudessa korkeakouluyhteisössä. Ne kuuluisat 100 päivää. Pieni välitarkistus siis lienee paikallaan; mitä tähän mennessä on tapahtunut?
Alkuvuotta on leimannut ennen kaikkea jatkuva keskustelu, verkkojen virittäminen, ja sitä kautta yhteisen ymmärryksen luominen. Uuden korkeakouluyhteisön sisällä olemme käyneet läpi toiminnan eri osa-alueita ja pohtineet, mitä jatkuvan oppimisen reformi tulee tarkoittamaan eri toimijoiden näkökulmasta. Yhteisössä tulee lopulta olemaan kovin vähän osapuolia, joihin uudistus ei vaikuta, mikä kertonee uudistuksen laajuudesta. Tiedekunnat ovat uudistuksen keskiössä, mutta niin ovat myös lukemattomat tukipalvelut. On helpompaa laskea ne, joihin uudistus ei vaikuta.
Tiedekuntien koulutuksen johdon kanssa olemme pähkäilleet alustavasti, mihin jatkuvan oppimisen reformi johtaa pidemmällä aikavälillä, kun alamme työstää osaamisen kehittämisen polkuja alakohtaisesti läpi koko korkeakoulutuksen, tavoitteena osaaminen, yksilöllisyys, joustavuus, ketteryys, oppimisympäristönä koko maailma. Tamperelainen jatkuvan oppimisen reformi kun ei tarkoita vain tutkinnon jälkeisen koulutustarjonnan muokkausta, vaan monin tavoin uudenlaista ajattelua läpi koko korkeakoulutuksen. Alkuvaiheessa edessä on systemaattinen koulutuksen modularisointi, mutta se on vasta alkuruokaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että etunenässä pilottimaisesti liikkeelle ovat lähdössä ainakin SOTE ja rakentaminen, muut seuraavat pian perässä.
Monialaisista tiedekunnistamme nousee myös paljon eri alojen asiantuntijuutta, jota hyödynnämme ilomielin, kun kehitämme uudenlaista koulutusta. Asiakasajattelu, koulutuksen kannattavuus, pelillistäminen ja korkeakoulututkimus ovat vain muutamia esimerkkejä asiantuntijuudesta, joka omalta osaltaan auttaa meitä eteenpäin.
Jatkuvan oppimisen hankkeen linkittäminen kaikkeen muuhun käynnissä olevaan kehittämiseen on oleellista. Toinen 5-vuotinen strateginen kehityshankkeemme, digitalisaatio, on tämän hankkeen ytimessä: jatkuvan oppimisen uudistaminen on riippuvainen digitalisaatiohankkeen onnistumisesta. Samoin kampuskehityshanke tuo oman näkökulmansa. Mitä tarkoittaa kampuskehityksen näkökulmasta – sekä fyysisen että digitaalisen – se, että oppimisympäristömme on koko maailma?
Opiskelijoiden kanssa olemme keskustelleet jatkuvan oppimisen visiosta. On ollut ilahduttavaa huomata, että muutokseen ollaan valmiita. Opiskelijat tuovat mainiota voimaa myös esimerkiksi käyttäjätapausten eli osaamisen kehittämisen konkreettisten polkujen pohtimiseen. Niitä tarvitaan, jotta voimme ymmärtää, mihin olemme menossa.
Tässä siis vain muutamia näkökulmia alkuvuoden tohinoihin. Pohdinnat eivät myöskään ole rajoittuneet vain korkeakouluyhteisömme sisälle, vaan olemme aktiivisesti keskustelleet mm. alueellisten toimijoiden kanssa, joilla tulee olemaan keskeinen rooli uudessa jatkuvan oppimisen ekosysteemissä. Tarvitsemme uudenlaista, saumatonta yhteistyötä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa, mikäli haluamme saada uudistuksesta irti parhaan mahdollisen. Maakuntaliitto, kauppakamari, ELY-keskus, TE-toimisto, siinä vain muutamia tärkeitä kumppaneita, unohtamatta tietenkään työnantajia.
Työtä siis riittää, sen verran laajasta urakasta on kyse. Osa muutoksista tulee todeksi kaikessa laajuudessaan vasta pidemmän ajan kuluessa, osaan päästään käsiksi hyvinkin nopealla aikataululla. Oman näkökulmansa tuo myös valtakunnallinen keskustelu ja sitä kautta aikanaan tulevat päätökset esimerkiksi jatkuvan oppimisen rahoituksesta. Niiden kanssa olemme lopulta naimisissa, mutta niitä emme voi myöskään jäädä odottamaan, vaan liikkeelle on lähdettävä jo nyt, kokeilukulttuurin reippaassa hengessä. Alkuvuoden pohdintojen pohjalta työstämme parhaillaan jatkuvan oppimisen visiota ja tiekarttaa. Arvaus on, että parin kuukauden päästä olemme taas viisaampia.
Heli Harrikari
Johtaja, jatkuva oppiminen @TampereUni
Kommentit