Heidän puhumassaan murteessa ei lausuttu ainakaan siihen aikaan ollenkaan d-kirjainta, ja toki paheksuin sitä ajatellen, että he eivät yksinkertaisesti osaa sanoa d-kirjainta!
Vietin lapsuuteni Uudessakaupungissa, eli kävin 80-luvulla siellä ala-ja yläasteeni. Kouluumme, joka sentään oli kaupunki, tuli yläasteella oppilaita bussilla maalaiskylistä, kuten Kalannista ja Vehmaalta.
Kalantilaisten oppilaiden puhetapa oli mielestäni outoa ja noloa! Heidän puhumassaan murteessa ei lausuttu ainakaan siihen aikaan ollenkaan d-kirjainta, ja toki paheksuin sitä ajatellen, että he eivät yksinkertaisesti osaa sanoa d-kirjainta! ”Mä kaaruin pyäräl ja mua karuttaa ku reppu hajos samal” ei kuulostanut mielestäni mitenkään fiksulta puhetyyliltä yläasteikäisten puhumana. Toivon että osasin kuitenkin pitää suuni kiinni enkä ääneen paheksunut heidän puhetapaansa, vaikka junteiksi heidät muutoin puhetapansa vuoksi koin.
Nimim. Rannikolt mut ei senttä maalt
