Monimuoto-opiskelua kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa

Miksi varhaiskasvatuksen opettajaksi?

Ajatus varhaiskasvatuksen opettaja opinnoista oli muhinut jo pitkään ajatuksissani. Kymmenet vuodet lastenhoitajana ja varhaiskasvatuksen opettajan töitä tehneenä olivat selventäneet, että varhaiskasvatus ja erityisesti lapset ovat se väylä, jossa haluan toimia ja vaikuttaa tulevaisuuden yhteiskuntaan.

Vakaopettajan työssä minulle on ehkäpä merkityksellisintä juuri se, että voin olla kasvattamassa ja opettamassa tulevaisuuden päättäjiä ja lapsia, jotka tekevät valintoja ja päätöksiä yhteiskunnassamme tulevina vuosikymmeninä. Haluan kasvattaa minäpystyviä, omaan vaikuttamiseensa uskovia ja kestäviä valintoja tekeviä kansalaisia. Alusta asti minulle oli selvää, että juuri opettajan opinnot ovat se, mitä haluan, eikä esimerkiksi sosionomin opintoihin hakeutuminen. 

Työn ohella suoritettavat opinnot vaikuttivat kiinnostavilta ja samalla kun opiskelen, pystyin pysymään kiinni myös työelämästä.

Päätös hakea monimuoto-opintoihin

Työn ohella suoritettavat opinnot vaikuttivat kiinnostavilta ja samalla kun opiskelen, pystyin pysymään kiinni myös työelämästä. Elämäntilanteeni oli sopiva työn ja opiskelun yhdistämiseen. Minulla ei ollut enää pieniä lapsia kotona, arki oli tasaista ja voimavaroja sekä aikaa opinnoille oli niin illoissa, kuin viikonloppuisinkin. Päätin hakea monimuoto- opintoihin ja lähteä uuteen seikkailuun.

Ensiaskeleet yliopistossa ja yhteisöön kiinnittyminen

Koska minulla ei ollut aiempaa yliopisto kokemusta, opintojen alku jännitti. Ensimmäinen päivä yliopistolla kuitenkin sulatti pahimman jännityksen ja sukkulointi rakennuksissa onnistui hienosti ja apua sai helposti. Ilmapiiri yliopistolla oli ihanan kansainvälinen, rento ja suvaitsevainen. Paljon hyväntuulista porinaa ja hymyileviä ihmisiä ympärillä. Opiskeluryhmääni oli helppo ja vaivaton tutustua ja henkilökohtaisen opintosuunnitelma-ryhmän (HOPS-ryhmän) tapaamisista muodostui kannatteleva ja korvaamaton tuki koko opintojen ajaksi. Sain muutaman ihan sydän ystävänkin ja osaamisen, ja kokemusten jakaminen oli valtavan iso lisä itse kursseilla opittuihin asioihin.

Lähipäivät yliopistolla kannattelivat opintojani ja niistä muodostui tärkeä rakenne jaksamiselle ja vertaistuen saannille.

Lähipäivien ja tuen merkitys

Lähipäivät yliopistolla kannattelivat opintojani ja niistä muodostui tärkeä rakenne jaksamiselle ja vertaistuen saannille. Juuri ensimmäisenä vuonna, kun lähipäiviä oli enemmän, n. 3–4 kuukaudessa, niille olikin suurin tarve, jotta yliopisto- opintoihin kiinnittyi sujuvasti. Apua ja tukea sai opettajilta ja koulutusohjaajilta helposti ja nopeasti.

Monimuoto-opintojen ehdoton vahvuus on, että työkokemuksen alalta ja kurssien tarjoaman tutkimuspohjaisen tiedon voi viedä käytäntöön samalla kun opiskelee.

Työn ja teorian hedelmällinen vuoropuhelu

Monimuoto-opintojen ehdoton vahvuus on, että työkokemuksen alalta ja kurssien tarjoaman tutkimuspohjaisen tiedon voi viedä käytäntöön samalla kun opiskelee. Teoriatietoa on paljon helpompi sisäistää, kun sitä voi sulauttaa samalla omassa työssään lapsiryhmän pedagogiikkaan. Teorian ja käytännön vuorottelu näkyi nopeasti työssä syventyneenä osaamisena ja työtä helpottavana tekijänä.

Opiskelun rytmi ja ajanhallinta

Itse olin työssä koko ajan, muutamia viikkoja lukuun ottamatta, enkä hyväksilukenut mitään aiempia opintoja. Näinkin 180 opintopistettä puoleentoista vuoteen oli ihan mahdollinen tehtävä. Työtä on paljon, se on selvä, ja ennen monimuoto- opintoja on hyvä pohtia, löytyykö illoista ja viikonlopuista aikaa opiskeluun ja onko vapaa- ajan valmis käyttämään opintoihin. Välillä kursseja on paljon päällekkäin, välillä vähemmän. Opinnot yliopistossa rakentuvat hienosti niin, että kurssisisällöt tukevat toinen toisiaan ja tieto rakentuu järkevästi perustiedosta kohti syventävää osaamista. Itse pidin kirkkaana ajatusta, että kun koko ajan tekee, ei tehtävää kasaudu liian suuria määriä.

Opinnot rakensivat monipuolisen ja syvän ymmärryksen lapsen oppimisesta. Työhön on tullut todellista imua sekä iloa ja työssä jaksaminen on helppoa.

Ammatillinen kasvu ja vahvistunut opettajaidentiteetti

Itse suoritin opinnot nopeammalla aikataululla kuin olisi ollut tarvetta. Hakemista pohtiessa on hyvä miettiä, mikä on itselle se tapa, jolla kuormitusta purkaa ja miten omat akut latautuvat. Mutta loppujen lopuksi monimuoto- opiskelu on todella palkitsevaa ja olen saanut hurjasti lisää minäpystyvyyttä, puhumattakaan varmuudesta toimia vakaopettajana ja tiiminvetäjänä.

Minulla on nyt, opintojeni kautta, todella vahva tietopohja ja opettajaidentiteetti ja pystyn perustelemaan tutkimusperustaiseen tietoon perustuen pedagogiikkaani ja valintojani erilaisissa tilanteissa. Opinnot rakensivat monipuolisen ja syvän ymmärryksen lapsen oppimisesta. Työhön on tullut todellista imua sekä iloa ja työssä jaksaminen on helppoa.

Oppimisen ilo ja rohkaisu muille

Lopuksi totean, että oppiminen vie aikaa ja vaatii panostusta, tapahtuu se missä kontekstissa tahansa. On sanoin kuvaamattoman ihana tunne, kun on ponnistellut jonkun asian oppimiseksi ja sitten saavuttaa tavoitteen. Se on todella palkitsevaa! Suosittelen! Yliopistoaika on opettanut minulle paljon myös itsestäni ja juuri näiden opintojen kautta on oppimisen kipinäni syttynyt vakaaseen liekkiin. Opiskelu ja oppiminen on ihanaa!

Kirjoittajasta

Olen Mia Erävesi: metsää, merta ja musiikkia rakastava seikkailija, joka haluaa omilla valinnoillaan vaikuttaa maailman muuttumiseen myötätuntoisemmaksi, yhdenvertaisemmaksi ja kestävämmäksi. Käännän katseeni aina valoon, iloon ja myönteisiin tekijöihin ja haluan omalla toiminnallani ja kohtaamisellani tuoda toivoa ja rakkautta ympärilleni.