Oma mielikuvani yliopisto-opiskelusta oli todella epäselvä: yritin googlettaa eri blogeja ja kaikkea tietoa siitä, mitä yliopistossa opiskelu todellisuudessa on. Onko se 8-16 välillä luentoja vai itsenäistä opiskelua? Pitääkö olla jatkuvasti nenä kiinni kirjassa, voiko vapaa-ajalle heittää hyvästit? On totta, että tutkintokohtaisesti opinnot voivat poiketa hyvin paljon toisistaan, mutta tässä tekstissä keskityn nyt omaan kokemukseeni yliopisto-opiskelusta, yhteiskuntatutkimuksen koulutusohjelmassa.
Itselleni oli pitkään melko epäselvää se, että yliopistossa on oikeasti lukemattomia eri vaihtoehtoja opiskella! Lääkäri ja juristi eivät ole ainoat vaihtoehdot, eivätkä yliopisto-opinnot vaadi kuuden ällän papereita lukiosta. Yliopisto ei ole (kaikille) ydinfysiikkaa, vaan aivan tavallista opiskelua. Se ei vaadi huippuluokan älykkyysosamäärää yhdessä Mensan jäsenyyden kanssa, vaan täällä pärjää aivan tavalliset opiskelijat. Yliopiston koulutusvaihtoehtojen paljous yllätti itsenikin – kaikkia näitä mahdollisuuksia ei mitenkään voitu käsitellä opinto-ohjaajien kanssa lukiossa, etenkin kun itselleni oli vielä täysin epäselvänä se ajatus, mitä minusta tulee isona. Thank god for google, vuosia myöhemmin sain onneksi (osan) vastauksista aktiivisen googlettamisen ansiosta.
Seuraavaksi pureudutaan näihin viiteen eri myyttiin – millaisia ne olivat minun kohdallani ja ovatko ne pelkkiä myyttejä vai todellisuutta.
Myytti 1: Yliopistosta valmistuu lähinnä lääkäreitä, juristeja ja ihmisiä, jotka ovat filosofian maistereita
Kyllä, heitäkin valmistuu, mutta lisäksi kaikkea muuta! Tampereen yliopistossa voi lukea esimerkiksi arkkitehdiksi, keskittyä markkinoinnin opiskeluun kauppatieteissä, lukea kunta- ja aluejohtamista hallintotieteiden puolella, sosiaalipsykologiaa tai esimerkiksi rauhan ja konfliktin tutkimusta yhteiskuntatieteissä. Yliopisto tarjoaa hyvin laajat mahdollisuudet erilaisiin aloihin ja eri koulutusohjelmissa on usein vielä valittavana erikseen oma pääaine. Omissa opinnoissani (yhteiskuntatutkimus) pääaine valitaan maisterivaiheessa, mutta jo kandivaiheessa opintoihin kuuluu 55 opintopistettä vapaavalintaisia aineita. Vapaavalintaisuus on ilahduttanut ja jopa yllättänyt suunnattomasti, voin siis opiskella melkein MITÄ VAAN!
Omassa tutkinnossani vapaasti valittavina opintoina voi opiskella lähes mitä tahansa aineita, mitä Tampereen yliopisto tarjoaa. Lisäksi voi valita Tampereen ammattikorkeakoulun opintoja tai hakea oikeutta JOO-opintoihin (= joustava opinto-oikeus), millä tarkoitetaan muissa yliopistoissa tarjolla olevien kurssien suorittamista. JOO-opinnot vaativat puollon yliopistolta ja niitä tulee hakea erikseen, mutta jo pelkästään Tampereen yliopiston sisällä vaihtoehtoja vapaasti valittaviin kursseihin on valtava määrä.
Myytti 2: Yliopisto on rankkaa opiskelua aamusta iltaan
Voi toki olla sitäkin, mutta itse fyysinen läsnäolo yliopistolla on ainakin omassa tutkinnossa ollut hyvin vähäistä. Toki olemme eläneet vielä koronan aikakautta, joka on vaikuttanut merkittävästi etäopintojen määrään. Lähtökohtaisesti luentoja ei itselläni ole ollut läheskään joka päivä ja joinakin päivinä luentoja saattaa olla vain esimerkiksi kaksi tuntia.
Kursseilla toki vaaditaan paljon itsenäistä opiskelua ja tenttiin luku voi olla melkoista kokopäivätyötä, mutta varsinaiset luennot vievät viikostani melko vähän aikaa – huolimatta siitä, että kursseja on joka periodissa ollut itselläni käynnissä useita. Aikatauluttaminen onkin avainasemassa, etenkin, jos kursseja on useampi samaan aikaan. Tehokas aikatauluttaminen mahdollistaa myös vapaa-ajan aikatauluttamisen, jotta aikaa jää opintojen lisäksi myös muuhun. Itse olen hyvin harvoin tehnyt 8 tunnin päiviä opintojen parissa, joten omaa elämää ei tarvitse hyvästellä opintojen takia.
Opiskelussa on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa suoritustapoihin: kursseista on tarjolla usein vaihtoehtona kirjatentti tai esseesuorituksia, jotka eivät vaadi läsnäoloa luennoilla. Myös kurssien sisällä on vaihtelua, osa luennoista on luentoina, osa ryhmätöille varattua aikaa tai esimerkiksi lukupiirejä. (Psst! Joitakin kursseja on mahdollista suorittaa myös kesän aikana, omassa tutkinto-ohjelmassani kesällä suoritettavia opintoja on melko laajastikin tarjolla! Ja kesälomahan itselläni kesti toukokuusta-syyskuuhun, joten tässä voi halutessaan kiriä hyvinkin opintoja kasaan.)
Myytti 3: Yliopistossa edetään tarkan järjestyksen mukaan
Ei pidä paikkaansa. Valmista lukujärjestystä ei tarjota, vaan kurssien aikatauluttamisen saa suunnitella täysin itse. Eri opinto-ohjelmiin on olemassa suuntaa antavia pohjia, missä vaiheessa opintoja kannattaa tehdä ja mitä, mutta mitään valmista viikkosuunnitelmaa ei ole. Lukujärjestys rakennetaan itse Sisussa ja siinä tulee huomioida muutamia asioita. On olemassa kursseja, jotka vaativat ennakkoon suoritettuna muita kursseja. Esimerkiksi perusopinnot tulee suorittaa ennen aineopintoja, tai kursseilla saattaa olla vaatimuksena aiheen peruskurssi ennen kuin voit siirtyä muille kursseille.
Myös ajankohdat vaihtelevat, kaikkia kursseja ei ole mahdollista suorittaa jokaisessa periodissa, osa kursseista saattaa mennä vain kerran vuodessa. Eli opiskelujen alussa on kasattava kursseista pienimuotoinen palapeli nimeltä HOPS (= henkilökohtainen opetussuunnitelma). Suunnitelmaa voi päivittää matkan varrella moneen kertaan, joten alussa ei tarvitse lyödä vielä mitään lukkoon.
Suosittelen perehtymään oman koulutusohjelman opetussuunnitelmaan tarkasti ennen oman HOPS:in laatimista. Tähänkin saa kyllä tarvittaessa apua yliopistolta sekä opintojen alussa tuutoreilta. Mitään ei tarvitse olla valmiina opintojen alkaessa, alussa kyllä ohjeistetaan selkeästi siihen, miten HOPS rakennetaan ja miten opintojen tulisi edetä, jotta pysytään kolmen vuoden aikataulussa kandin tutkinnon osalta. Vapaat aikataulut tarkoittavat myös sitä, että opintojen suoritusaikaa on mahdollista halutessaan myös nopeuttaa joustavasti.
Myytti 4: Yliopisto on tarkoitettu niille, jotka kirjoittivat kauniin rivin älliä ylioppilaskokeista
Ei pidä paikkaansa! Itse olen aina ajatellut yliopistoa hyvin vaativana oppilaitoksena, jonne päästäkseen tulee olla vähintään lapsinero. Yliopisto on totta kai omalla tavallaan vaativa, mutta aivan tavallisia ihmisiä me kaikki täällä ollaan. Itse en kirjoittanut yhtä ainoatakaan ällää ja täällä sitä vain ollaan! Kurssit etenevät vähitellen alkaen johdantokursseista, joten mukana kyllä pysyy. Pääsykokeilla on mahdollista päästä yliopistoon ilman huippuarvosanoja ylioppilastodistuksessa (tai sitä Mensan jäsenyyttä).
Hakiessani yhteiskuntatutkimuksen opiskelijaksi, pääsykokeen sijaan suoritimme nk. näyttöreitin, eli pääsykoekurssin, joka oli opintoihin sisältyvä johdatus yhteiskuntatutkimukseen –kurssi. Näyttöreitillä suoritettiin viikoittain palautettavia tehtäviä ja/tai lyhyitä tenttejä. Yliopistoon hyväksyttävät valittiin kurssin kokonaispistemäärän perusteella ja kyseistä kurssia ei luonnollisestikaan tarvinnut enää käydä opintojen alkaessa, mikäli on päässyt sisälle tämän näyttöreitin kautta (eli 5 opintopistettä oli plakkarissa jo ennen koulun alkua!). Lisäksi joihinkin opintoihin on mahdollista päästä avoimen väylän kautta (tarkoittaa avoimessa yliopistossa suoritettuja kursseja), mutta tämä vaihtoehto on mahdollinen vain joissakin koulutusohjelmissa.
Myytti 5: Yliopistossa opiskellaan, sitten on opiskelijabileitä ja that’s it
Yliopisto on paljon kaikkea muutakin! Ainejärjestöt ja killat ovat eri koulutusohjelmien yhdistyksiä, jotka järjestävät oman koulutusohjelman sisällä erilaisia tapahtumia ja tuovat saman alan opiskelijoita yhteen. Ainejärjestötoimintaan on mahdollista hakea heti opintojen alusta lähtien mukaan esimerkiksi järjestön hallitukseen tai vaikka tapahtumavastaavaksi.
Yliopistossa on lisäksi lukuisia erilaisia harrastekerhoja, joiden toimintaan voi liittyä mukaan. Lisäksi osan opinnoista voi suorittaa vaihdossa ja useaan tutkintoon (ainakin omaani) kuuluu pakollisena myös harjoittelujakso. Tietysti myös perinteisiä opiskelijatapahtumia on Tampereella lukematon määrä! Erilaiset opiskelijabileet ovat saaneet rinnalleen myös esim. namiapproja, retkiä sekä muita opiskelijoille tarkoitettuja tapahtumia.
Yliopiston opiskelijana voit liittyä myös SportUniin, joka tarjoaa todella kattavasti erilaisia liikuntapalveluita, opiskelijabudjetilla tietysti. Näihin kuuluu mm. eri lajien pelivuoroja, ryhmäliikuntatunteja tai erilaisia liikuntakursseja. Lisätietoa SportUnista löytyy täältä: https://sites.tuni.fi/sportuni/. Tampereella on tarjolla myös lukuisia muita harrastusmahdollisuuksia ja alueen luonto sekä järvet tarjoavat vaihtoehtoja liikuntasaleille.
Harrastusten lisäksi yliopistossa luodaan parhaimmillaan loppuelämän ystävyyssuhteita. Yliopistossa ei ole enää perinteistä luokkajakoa, joten eri luennoilla ei läheskään aina ole samat tyypit. Alussa ainejärjestöt kuitenkin järjestävät fukseille lukuisia tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan muihin aloittaviin opiskelijoihin omalta alaltaan. Mikäli olet tulossa opiskelemaan muualta eikä sinulla ole ketään tuttuja Tampereella, niin älä huoli, moni muu on samassa tilanteessa. Uusia ystäviä voi löytää esimerkiksi eri kurssien ryhmätöiden kautta, ainejärjestötoiminnasta, harrastuskerhoista tai vaikka kämppiksestä!
Yliopisto – myös sinulle?
Suosittelen jokaiselle yliopistoa pohtivalla ottamaan avuksi perinteisen googlen. Eri yliopistojen nettisivuilla on kerrottu kattavasti erilaisista tutkintovaihtoehdoista ja opintojen mahdollisuuksista. Tampereen yliopiston koulutustarjonnan löydät . Suosittelen selaamaan eri koulutusvaihtoehtoja, lukemaan niitä läpi, mitä eri pääainevaihtoehtoja eri ohjelmista löytyy ja mitä kaikkea kyseisen alan opiskelijat tekevätkään. Lisäksi yliopiston nettisivuilla on nähtävillä useiden koulutusohjelmien opintojen rakenne, josta voi katsoa tarkemmin millaisia kursseja kyseinen tutkinto sisältää. Kaikista Suomen korkeakouluopinnoista ja niiden koulutusmahdollisuuksista löytyy kattavasti tietoa myös . Yliopisto ei ole vain superfiksuille puurtajille tarkoitettu laitos, vaan jokaisen mahdollisuus.
Kirjoittajasta: Olen Liisa, toisen vuoden yhteiskuntatutkimuksen opiskelija. Sivuaineina luen julkisoikeutta, viestintää sekä henkilöstöjohtamista ja työhyvinvointia. Hyppäsin työelämästä opiskelijaksi +30-vuotiaana. Minua innostaa itsensä kehittäminen sekä erityisesti työelämä ja tasa-arvo kysymykset kiinnostavat.
Kommentit