Miten työelämästä voi lähteä opiskelemaan?
Työelämästä on yksi hyvinkin yksinkertainen reitti opiskelijaksi ja sitä kutsutaan nimellä opintovapaa. Opintovapaa perustuu lakiin ja siihen ovat oikeutettuja kaikki työntekijät, jotka ovat olleet saman työnantajan palveluksessa vähintään vuoden. Yli vuoden jatkuneessa työsuhteessa opintovapaata voidaan myöntää yhteensä kaksi vuotta viiden vuoden aikana. Tämä mahdollistaa esimerkiksi kahden vuoden maisterin tutkinnon suorittamisen täysin opintovapaalla. Alle vuoden (mutta vähintään 3 kuukauden) kestäneissä työsuhteissa opintovapaa on myös mahdollinen, mutta tällöin sitä voidaan myöntää korkeintaan 5 päivää.
Opintovapaa siis yksinkertaisuudessaan tarkoittaa mahdollisuutta lähteä opiskelemaan ilman, että työsuhdetta täytyy päättää. Opiskelemaan lähteneellä työntekijällä on oikeus palata takaisin töihin opintovapaan päätyttyä ja opintovapaa on mahdollista myös keskeyttää.
Opintovapaan mahdollisuudesta kannattaa keskustella työnantajan kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska työnantajalla on oikeus siirtää opintovapaan alkamista kuudella kuukaudella, mikäli opintovapaasta aiheutuisi työnantajalle tuntuvaa haittaa. Opintovapaan kieltäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, se on työntekijän oikeus.
Mikäli opintovapaa kiinnostaa, suosittelen perehtymään opintovapaalakiin, jossa on kerrottu tarkemmin opintovapaan edellytyksistä ja lakisääteisistä seikoista. Ajantasainen opintovapaalaki löytyy täältä: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1979/19790273
Mutta millä tämä maksetaan?
Monelle suurin kysymys liittyen opiskeluun aikuisena on tietysti raha, kun kontolla saattaa olla jo asuntolainat ja perheessäkin enemmän jäseniä kuin yksi. Kelan opintotuki, sekä opintolainan takaus, ovat saatavilla kaikille iästä riippumatta. Opintotukikuukausia on kuitenkin rajallinen määrä ja mikäli taustalla on jo muita korkeakouluopintoja, on mahdollista, että opintotukikuukaudet eivät tule riittämään enää seuraavaan tutkintoon. Omat jäljellä olevat opintotukikuukaudet kannattaa varmistaa suoraan Kelan asiakaspalvelun kautta.
Todellinen löytö tulee kuitenkin tässä: aikuiskoulutustuki. Aikuiskoulutustuki on rahallinen tuki, joka on tarkoitettu työntekijöille, jotka jäävät opintovapaalle, mutta sitä on mahdollista saada myös yrittäjänä. Työntekijän aikuiskoulutustukeen liittyy kuitenkin muutamia ehtoja. Ensimmäinen näistä liittyy työkokemukseen: työhistoriaa tulee olla vähintään 8 vuotta, mutta tähän huomioidaan tietyiltä osin myös erilaisia perhevapaita. (Pro tip! Oman työssäoloaikansa voi helposti tarkistaa omasta työeläkeotteesta, jonka näkee suoraan verkkopalvelusta). Kahdeksan vuoden työhistoria ei siis tarkoita, että tulisi olla ollut samassa työpaikassa 8 vuotta, vaan siihen lasketaan mukaan kaikki työkokemus. Lisäksi aikuiskoulutustuen ehtona on edellä mainittu opintovapaa sekä vähintään vuosi saman työnantajan palveluksessa (mikä on myös pidemmän opintovapaan ehtona).
Aikuiskoulutustukea on mahdollista saada yhteensä 15 kuukauden ajalta. Aikuiskoulutustuki määräytyy opintovapaata edeltävien palkkatulojen perusteella. Toisin kuin Kelan opintotuessa, aikuiskoulutustuessa ei ole tulorajoja, vaan kaikki tukikuukauden aikana saadut tulot vähentävät automaattisesti aikuiskoulutustuen määrää (pl. tietyt tuet, esimerkiksi lapsilisä ja elatustuki). Aikuiskoulutustuella olevat opiskelijat voivat myös halutessaan hakea opintolainaa. Tällöin takauksesta tulee hakea Kelalta takauspäätös, minkä jälkeen opintolainan voi hakea omasta pankistaan. Aikuiskoulutustuen tarkemmat ehdot sekä esimerkiksi tuen määrän laskuri löytyy työllisyysrahaston nettisivuilta: https://www.tyollisyysrahasto.fi/aikuiskoulutustuki/
Tukien lisäksi vaihtoehtona on työajan vähentäminen (mikäli tämä on työnantajan kanssa sovittavissa), jolloin opiskelija tekee samanaikaisesti osa-aikatyötä ja opintoja. Myös budjetointi ja säästäminen opintoja varten ovat asioita, joita voisin vahvasti suositella taloudellisen tilanteen tueksi ja turvaksi.
Mikä muuttuu, kun aloittaakin opiskelun?
Omaan elämääni opiskelu toi ainakin hurjasti lisää joustoa arkeen! Työelämä omalla kohdallani tarkoitti toimistolla olemista joka arkipäivä klo 8–16, joten hyppääminen täysin itse valitsemansa aikataulun pariin on ollut todella erilainen kokemus. Yliopistossa opiskelu perustuu siihen, että jokainen saa suunnitella lukujärjestyksensä itse ja useissa kursseissa on myös erilaisia suoritusmahdollisuuksia. Omissa opinnoissani (yhteiskuntatutkimus sekä omat sivuaineeni) on tähän ollut tarjolla paljon eri vaihtoehtoja: kirjatenttejä, esseesuorituksia, itsenäisiä suorituksia, verkkokursseja ja luentotallenteita. Tämä mahdollistaa sen, että olen voinut hyvinkin joustavasti itse päättää omasta aikataulusta ja lisäksi olen suorittanut opintoja esim. kesällä, minkä ansiosta olen saanut nopeutettua valmistumisaikatauluani.
Joustava aikataulu on tarkoittanut minulle myös sitä, että olen kotona, kun lapsi tulee koulusta kotiin ja voin viettää kahden tunnin tauon keskellä päivää, jos tuntuu siltä, että aivot kaipaavat tuuletusta. Opintojen erilaiset suoritustavat on itselleni tarjonnut aikataulullisen vapauden lisäksi myös merkittävää sijainnillista riippumattomuutta. On tietysti luentoja, jotka järjestetään yliopistolla ja joissa on läsnäolopakko, eli kaikkea ei ole mahdollista suorittaa etänä tai joustavilla aikatauluilla. Luentojen läsnäolopakollisuus ja toteutustavat riippuvat täysin kursseista. Lisäksi vielä sellainen reality check, että niin ihanaa kuin tämä omien aikataulujen suunnittelu onkin, niin aikataulutus on toisinaan melkoista palapelin kasaamista. Kurssit saattavat mennä päällekkäin, jokin kurssi pitää käydä ennen kuin voi mennä toiselle jne. Itse koen, että juuri tässä on työelämästä ollut merkittävä hyöty, koska aikataulutus, töiden organisointi ja niissä tapahtuvat äkilliset muutokset on hyvinkin tuttua hommaa. Lisäksi koettu (työ)elämä on tuonut ainakin itselle huomattavasti lisää näkemystä erityisesti omien, yhteiskuntatutkimuksen, opintojen osalta.
Opinnot eroavat työelämästä myös kuormittavuuden osalta. Itse aluksi ajattelin, että jatkan työelämästä tuttua 8 tunnin päivää myös opintojen osalta. No, tämä ajatus sekä toteutus kaatui melko nopeasti, koska jatkuva uuden oppiminen ja tiedon prosessointi on hyvin eri tavalla kuormittavaa kuin työelämä. Lisäksi opinnoissa ei ole niitä työelämän rutiinihommia, vaan se vaatii jatkuvaa ajatustyötä. Oma suoritus on täysin itsestä kiinni ja jokainen suoritus lähtökohtaisesti arvioidaan, mikä tietysti luo hyvinkin erilaisen lähtökohdan verrattuna työelämään.
Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, haluan mainita vielä loma-ajat. En ole koskaan ollut työpaikassa, jossa kesäloma kestäisi kolme kuukautta ja siihen päälle vielä hiihto- ja syyslomat, unohtamatta tietenkään joululomaa. Pitkät loma-ajat mahdollistavat lomailun lisäksi (jota myös vahvasti suosittelen!) esimerkiksi töiden tekoa ja säästöjen kerryttämistä, tai vaikka opintojen edistämistä lomien aikana.
Mikäli opiskeluun siirtyminen työelämästä yhtään kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Opintovapaa tarjoaa helpon väylän myös palata sinne työelämään, mikäli opinnot eivät tunnukaan omaan elämäntilanteeseen sopivalta ratkaisulta. Opinnot tarjoavat tiettyä vapautta, mutta tuovat myös uudenlaista, innostavaa haastetta elämään ja voivat avata täysin uusia urapolkuja.
Kirjoittajasta: Olen Liisa, toisen vuoden yhteiskuntatutkimuksen opiskelija. Sivuaineina luen julkisoikeutta, viestintää sekä henkilöstöjohtamista ja työhyvinvointia. Hyppäsin työelämästä opiskelijaksi +30-vuotiaana. Minua innostaa itsensä kehittäminen sekä erityisesti työelämä ja tasa-arvo kysymykset kiinnostavat.
Kommentit