“Miten niin ei oman alan töitä? Mikä lasketaan oman alan työksi? Ja miksi opiskeluaikoina kesät tulisi ylipäätään viettää ’oman alan töissä’?”
Tunnustan kyllä, että olin alun perin vähäsen allapäin tajutessani, ettei näitä maagisia “oman alan töitä” herunut itselleni tänäkään kesänä. Olen kuitenkin saanut kokea jotakin sellaista, jota yksikään toimisto taikka projektityö ei olisi kyennyt tarjoamaan. Olen oppinut muun muassa paljaasta ihmisluonnosta ja sen tarpeista, mielenterveydestä (ja sen häiriöiden yksilöllisyydestä) sekä työyhteisön dynamiikasta ja hierarkioista hurjan paljon.
En ihan usko valmistuttuani hakeutuvani enää sairaalamaailmaan töihin. Onpahan siis tullut testattua sairaalan arkea myös henkilökunnan näkökulmasta. Toki välillä eritetahroja jynssätessäni olen naurahtanut hiukan itsekseni. Tätäkö varten olen harjoitellut vuositolkulla muun muassa tiedonhakua, Excelin käyttöä, lähdeviitteiden täydellistä merkitsemistä taikka LinkedInin hallintaa? Tätäkö varten olen istunut luennoilla, seminaareissa ja kaikenmaailman lukupiireissä, paineillut järjestötoiminnassa ja muotoillut jos mitäkin sähköpostiviestiä opetuksesta vastaaville tahoille? Tullut tutuiksi Millsin, Marxin, Beauvoirin, Allardtin ja SISUn kanssa? Oikeastaan ja itse asiassa juurikin sitä varten.
Tarkempaan harkittu ja parempi vastaus
Jälkiviisaana ja asiaa jonkin aikaa pyöritelleenä vastaisin työntekoni ja sen uraani hyödyttävän vaikutuksen kyseenalaistajalle kutakuinkin näin:
Niin kuluneelta kuin ehkä kuulostaakin, kaikki työ ja työkokemus on tärkeää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hallintotieteiden opiskelija, joka vetää junioreiden urheilujoukkuetta kykenee kehittämään johtamistaitojaan ja luokanopettajaopiskelija voi taas harjoittaa järjestelmällisyyttään vaikkapa mapittamalla vanhoja asiakirjoja kesätyönään.
Myyntityötä tai ylipäätään asiakaspalvelua taitanee tehdä melkoisen moni opiskelija joko opintojen ohessa taikka ihan kesäaikaan. Jos miettii vaikkapa psykologian opiskelijaa, voi myyntitilanteet ja koko myyntiyhteisön ajatella mitä parhaimmaksi psykologian teorioiden käytännön esimerkkien estradiksi. Opittua on mahdollista hyödyntää kaupatessa tavaraa, ja ihmisten käyttäytymistä sekä vuorovaikuttamista on mahdollista tarkkailla soluttautuneena sinne, missä ihmiset liikkuvat. Nämä vain esimerkkeinä.
Kesätyö, oli se sitten mieluista tai ei, voi parhaimmillaan motivoida opinnoissa. Tunne siitä, mitä haluaa tulevaisuudeltaan voi vahvistua tai vastaavasti silmät aukeavat sille, mitä ei ainakaan halua tehdä. Pakko sanoa, että myös lomailu on tärkeää. Ihan liikaa luodaan painetta työskennellä kesäaikaan. Kyllä opiskelijakin on lomansa ansainnut!
Mutta jos ja kun opiskelija kuitenkin työskentelee, hänen tulisi olla ylpeä työstään. Oli se mitä tahansa, se vie häntä eteenpäin! Ja kyllähän sitä ehtii valmistuttuaan työskennellä niissä “oman alan töissä”. On kertakaikkisen ihanaa, että voi kokea ja kokeilla mitä erilaisempia työyhteisöjä, työpaikkoja ja työtehtäviä ilman painetta sitoutua työhön kesää pidemmäksi ajaksi!
– Reetta
Kommentit