Paljon on viime aikoina puhuttu siitä, miten robotiikka ja tekoäly vievät ihmisiltä työpaikat. Tässä yhteydessä listataan ammatteja, joita ei kuulemma 5 tai 10 vuoden päästä enää tarvita.
Keskustelin jouluglögin äärellä erään yritysjohtajan kanssa ja harhauduttiin visioimaan, miltä maailma näyttää tulevaisuudessa. Taksikuskeja ei enää tarvita, koska halvempaa on hankkia itseohjautuva auto kuin maksaa kuljettajan työstä. Elinikä pitenee, kun keksitään uusia hoitokeinoja ja kohta suuri osa elimistöstä voidaan vaihtaa tarvittaessa, joten tulevaisuuden eliniälle ei oikeastaan nähty minkäänlaista rajaa. Ehkä muutaman vuoden välein pitäisi käyttää ruumiimme huollossa aivan kuten autoissa täytyy vaihtaa öljyt. Elämä olisi paikasta riippumatonta koska virtuaalitodellisuuden kautta voidaan kokea mitä hurjimpia elämyksiä kotisohvalta käsin.
Kuten suuri osa ’moderneja’ ajatuksia, tämäkään visio ei ole uusi. Vuonna 1965 brittiläinen matemaatikko I. J. Good spekuloi älykkyyden räjähdysmäisellä kasvulla, jonka mukaan tekoäly alkaa luomaan itse uutta tekoälyä, jolloin se ohittaa ihmisälyn ja johtaa uuden superälyn syntymiseen. Myöhemmin tämän ajatuksen vankimpia edustajia on ollut tietojenkäsittelytieteilijä ja tulevaisuudentutkija Ray Kurzweil. Hänen singulaarisuusteoriaansa kuuluu myös, että tekoälyn kehittyessä ihminen voi luoda koneen, joka vastaa funktionaalisesti juuri hänen aivojaan, jolloin hän voi siirtää tietoisuutensa koneelle ja elää ikuisesti ilman ruumiin aiheuttamia hankaluuksia. Jo vuoden 2008 IEEE Spectrum -lehdessä eri alojen asiantuntijat ottivat kantaa tähän visioon. Mielipiteet singulaarisuudesta jakaantuivat; oli mielipiteitä, että singulaarisuus on aivan nurkan takana, kun taas osa kirjoittajista piti sitä lähtökohtaisesti mahdottomana.
Ehkä mielenkiintoisinta tekoälykeskustelussa on sen filosofinen puoli. Tällöin tullaan kysymykseen: mikä on tietoisuus ja voiko tekoäly tulla tietoiseksi? Huimasta tekoälykehityksestä huolimatta olemme tämän kysymyksen ratkaisemisessa vielä lähellä lähtölinjaa. Aivotutkijoilla on tapana joskus käyttää tunnettua sitaattia (joka usein omistetaan biologi Lyall Watsonille): ”Jos aivomme olisivat niin yksinkertaisia, että pystyisimme ymmärtämään niiden toimintaa, olisimme liian yksinkertaisia ymmärtämään sitä.”
Usein on niin että katsoessamme kauas emme huomaa lähellä tapahtuvaa. AI on nimittäin jo muuttanut maailmaamme, vaikka enimmäkseen etsimme syitä näihin muutoksiin muualta. Voisin väittää, että sekä USA:n presidentinvaalien tulos, että muutokset eurooppalaisen ja suomalaisen politiikan kartalla johtuvat AI:sta. Yhteiskunnan perusta, tuottava työ ja erityisesti sen työn arvostus ovat AI:n myötä, jos ei romahtaneet niin ainakin murentuneet. Trump:in suosion taustalla oli lupaus kääntää tämä kelkka, nostaa tuottava työ taas arvostukseen. Nähtäväksi jää, miten hän siinä onnistuu.
Mielelläni haluan yhtyä positiiviseen näkemykseen siitä, että AI ei vie meiltä työtä ja sitä kautta mielekästä elämää ja taloudellisen hyvinvoinnin perustaa vaan uutta työtä syntyy jatkuvasti lisää. Työn luonne vaan muuttuu. Mutta näemmekö me sen ja osaammeko siihen varautua?
Kirjoittaja: Tarmo Lipping, Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen johtaja ja signaalikäsittelyn professori sekä EMBA Tampere -johtoryhmän jäsen
