Viime kuukausina julkisessa keskustelussa on tullut usein esiin ohjelmistoalan osaajapula. Monissa arvioissa ohjelmistoalan arvioidaan työllistävän tuhansia uusia ohjelmistokehittäjiä heti. Esimerkiksi Ohjelmistoyrittäjät ry, Teknologiateollisuus ja Jyväskylän yliopiston tutkijat arvioivat tuoreen kyselytutkimuksen perusteella, että Suomen ohjelmistoala pystyisi välittömästi työllistämään jopa 8 000 ohjelmistoalan ammattilaista. Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:n mukaan alan osaajapula kasvaisi reilussa kahdessa vuossa jo 15 000 ammattilaiseen.
Erilaisiin arvioihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella – useimmiten kyselyihin vastaavat ne yrittäjät, joille ongelma osaavan väen rekrytoinnista on ajankohtainen. Mukana luvuissa on todennäköisesti myös yrittäjien optimismia.
Vaikka oikeaksi luvuksi hyväksyttäisiin vain puolet arvioissa esitetyistä luvuista, on ohjelmistoalan osaajapula luultavasti vähintään useita tuhansia ammattilaisia.
Tilannetta hankaloittaa, ettei Suomen nykyinen korkeakoulujärjestelmä kykene vastaamaan syntyneeseen osaajapulaan edes pitkällä tähtäimellä. Tilastokeskuksen mukaan tieto- ja viestintätekniikan alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaa loppuun asti vuosittain keskimäärin vain hieman yli 1 000 opiskelijaa. Tällaisella vauhdilla osaajatarve kasvaa vuosittain nopeammin kuin mitä korkeakouluista valmistuu osaajia.
Ohjelmistoalan vanhan kansanviisauden mukaan teknologiaosaaminen vanhenee kaksi kertaa nopeammin kuin niin kutsuttu domain -osaaminen. Ensimmäinen näistä tarkoittaa ohjelmistojen tuottamiseen liittyvien teknologioiden ja suunnittelumallien hallitsemista; jälkimmäinen puolestaan tarkoittaa sen sovellusalan, jolle ohjelmistoja kehitetään, ymmärtämistä. Tällaisten eri alojen domain -osaajien kouluttaminen ohjelmistoalan palvelukseen saattaa olla hedelmällisempi tie osaajapulaan vastaamiseen kuin täysin uusien ohjelmistoinsinöörien kouluttaminen.
Tämän ajatuksenjuoksun mukaan voidaan liioitella, että on helpompi kouluttaa pankki- ja vakuutusalan asiantuntijoista ohjelmoijia kuin ohjelmoijista pankki- ja vakuutusalan ymmärtäjiä.
Ohjelmistoalan osaajapula ei kosketa kuitenkaan pelkästään ohjelmoijia. Ohjelmistoyrittäjät ry:n arvion mukaan heti työllistyvistä kahdeksasta tuhannesta ammattilaisesta vain hieman yli puolet työllistyisivät ohjelmistokehittäjinä – loput osaajista työskentelisivät esimerkiksi projektinjohto- ja määrittelytehtävissä. Erityisesti tällaisissa tehtävissä domain -osaamisen tärkeys korostuu.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on vastannut muuttuvaan tilanteeseen kohdentamalla 10 miljoonan euron erillisen rahoituksen muunto- ja täydennyskoulutukseen. Ongelman suuruutta kuitenkin kuvaa se, että tällä erillisrahoituksella saadaan tuettua ainoastaan 690 opiskelijan muuntokoulutusta eri aloille rakennusteollisuudesta robotiikkaan. Pelkästään ohjelmistoalaan koettelevan osaajapulaan vastaamiseen tällaista muuntokoulutusrahoitusta tarvittaisiin karkeasti arvioiden lähes 100 miljoonaa euroa.
Mikäli osaajapula konkretisoituu lähitulevaisuudessa, erillistä reformia koulutusalan uudistamisen tarvitaan. Ennen sitä osaajapulaan vastaaminen on lopulta jokaisen yksilön ja yhteisön oma tehtävä. Omaa osaamistaan voi täydentää toisaalta itsenäisellä opiskelulla, MOOC:n kaltaisilla kursseilla tai jopa tutkintoon tähtäävällä muuntokoulutusohjelmilla. Yhteisöille ja organisaatioille tärkeämpää on tunnistaa potentiaalinen osaaja ja kannustaa häntä kehittämään omaa osaamista yksilönä.
Sami Hyrynsalmi
Kirjoittaja on TTY Porin ohjelmistotuotannon Assistant Professor (tenure track).
