Tuntui epätodelliselta katsoa lumisia kuvia, joita minulle edellisviikolla lähetettiin. Vastasin tietysti kuvalla,
jossa kahvitauko vietetään parvekkeella auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. T-paidassa ja shortseissa
tulee kuuma.
Oikein, en ole Suomessa. Olen ollut viimeiset kaksi kuukautta Madridissa, Espanjassa. Tulin tänne vaihto-
opiskelijana, mutta toimenkuva on hieman muuttunut matkan varrella. Suuri suunnitelmani oli opiskella
data-analyysiä ja rahoitusta paikallisessa yliopistossa. Kurssivalintojen kanssa oli jotain ongelmia jo ennen
kuin saavuin tänne, mutta ajattelin niiden hoituvan paikan päällä. Yhtään kurssia, jota olisin halunnut
opiskella en saanut valita. Tämän johdosta jouduin tekemään uuden suunnitelman valitsemalla mitä tahansa
kursseja. En kuitenkaan halunnut käyttää koko syksyä opiskelemalla vaan jotain. Niinpä olen myös suorittanut opintoja etänä TTY:lle. Etäopiskelumahdollisuus on siis noussut todella suureen arvoon.
Espanjassa ihmisillä ei tunnu olevan kiire mihinkään, paitsi liikenteessä. Esimerkiksi takeaway-kahvi on täällä
vieras asia, jos kahvia ei ehdi juoda paikallaan, niin sitä ei juoda ollenkaan. Kaupasta ostaessa vain muutaman
tuotteen ei ole tavatonta, että kassajonossa edellä oleva päästää ohittamaan. Iltaa istutaan niin pitkään kuin
huvittaa, eikä kadulla kovaan ääneen puhumisessa eli huutamisessa ole mitään outoa. Eikä tulisi
mieleenkään, että naapurit valittaisivat metelistä, koska yleinen asenne on ”mitä väliä?”.
Suomi on monella tapaa vastakohta. Näin opiskelijan näkökulmasta ensimmäisenä mieleen tulevat koulutus,
hanavesi sekä edullinen opiskelijamättö. Lisäksi asioiden hoitaminen on Suomessa paljon helpompaa kuin
täällä. Tästä huvittava esimerkki oli yritykseni hankkia metrolippu. On selvää, että jos odotan vuoronumeron
kanssa vuoroani yli tunnin, uskon tiskille päästessäni todella saavani haluamani metrolipun. Kun vihdoin
pääsin tiskille, täti kertoi, kuinka helppoa metrolipun hankkiminen onkaan. Nyt se ei kuitenkaan onnistu,
koska et ole varannut puhelimitse tapaamisaikaa etukäteen.
Täältä katsottuna suomalaisten vaatimattomuus näyttäytyy hieman eri valossa, sillä ”Kehtaanko kysyä?” ja
”En viitsi” -tyyppiset ajatukset tuntuvat olevan erityisesti vain suomalaisia varten. Suomalaisilla on tapana
odottaa jotain kuten joulua tai juhannusta ”Enää 200 päivää jouluun” jne. Espanjalaiset elävät tässä hetkessä,
joka on mielestäni hieno piirre.
Joku saattaisi kysyä, että kumpi kulttuuri on parempi. Se riippuu tietysti siitä mitä haluaa ja mistä tykkää.
Suomessa asiat hoituvat suoraviivaisemmin, mutta joutuu elämään enimmäkseen ankeassa säässä,
sisätiloissa. No, onneksi uusi televisio on kuitenkin suurempi kuin naapurilla. Espanjassa joutuu välillä
näkemään vähän enemmän vaivaa ja helpoista asioista saadaan helposti vaikeita. Vastapainoksi tälle voisi
todeta hyvät kelit, ystävälliset ihmiset ja rento ilmapiiri.
Mañana, mañana… Kannattaa muistaa, että kaikki mitä ei tänään tarvitse tehdä voi säästää huomiselle.
Lopuksi voisin todeta, että onhan tämä nyt rentoa, mutta vähemmän täällä saa aikaiseksi kuin Suomessa.
Tero Mehtänen
