Tämän kevään hakuaika on alkamaisillaan ja moni varmasti kypsyttelee parhaillaan hakupäätöstään. Itse olin vastaavassa tilanteessa kaksi vuotta sitten, jolloin mielessä pyöri monia kysymyksiä, joihin aika on antanut vastauksia. Toisaalta opinnot ovat tuoneet mukanaan asioita, joita osasi odottaa sekä myös asioita, joita ei osannut odottaa.
Yksi opintojen aikana odottamattomaksi muodostunut asia on ollut muutos suhtautumisessani matematiikan opintoihin. Ennen opintojen alkua tulevat matematiikan kurssit tuntuivat lähinnä pakollisena ei-mukavana asiana, mikä vaan kuuluu kokonaisuuteen. Sitä myös pohti etukäteen, että mitenköhän työlästä se tulee olemaan, kun lopulta lukiossa valitsin lyhyen matematiikan muutamien pitkän matematiikan kurssien jälkeen. Silloin vain toiset asiat kiinnostavat enemmän. Yllätyksekseni suhtautumiseni matematiikan opintoihin muuttui aivan täysin ja aloin todella pitämään sen opiskelusta ja loogisuudesta. Ja jos jokin on loogista, niin ei se ole vaikeaa. Yksi hienoimmista asioista matemaattisen osaamisen kehittämisessä on se, että substanssiosaaminen lisäksi matematiikan opiskelu kehittää loogista päättelyä, käsitteellistä ajattelua sekä ongelmanratkaisutaitoja. Taitoja, jotka ovat kultaakin arvokkaampia työelämässä (vaikka kullan hinta huitelee parhaillaan lähes ennätystasoilla vuosikymmeneen).
Haluan myös korostaa Porin matematiikan opetusta, jossa opetuksen laatu on erittäin tasokasta ja opettajien asennoitumisesta näkyy aito halu auttaa oppimaan. Erinomaisen esimerkkinä tästä on ollut vapaaehtoiset Skype-konsultointipalaverit, joissa oppilaalla on mahdollisuus varata aika ja kysyä tarkemmin tehtävistä ja käydä niitä yhdessä opettajan kanssa läpi. Mielestäni tämä on aivan ensiluokkaista palvelua ja malli, mikä tukee oppimista todella hyvin!
Toisena hienona asiana haluan korostaa sitä, miten Porissa ollaan mahdollistettu ensinnäkin töiden ohessa opiskelu, ja vielä siihen päälle se miten tämän kaiken voi tehdä etänä verkkopainotteisella linjalla. Töiden ja opintojen yhdistäminen mietitytti erityisesti hakupapereita täytellessä. Näin jälkeenpäin voi todeta, että tämä kaikki on yliopiston puolelta suunniteltu ja toteutettu todella hienosti ja opettajat tuntuvat ymmärtävän hyvin tämän kohderyhmän tarpeet. Kuvaava esimerkki tästä on se, että kurssiin sisältyviä Matlab-tehtävien läpikäynti verkkotapaamisia on voinut sopia työajan jälkeiselle ajalle.
Voisin kuvitella, että tähän kaikkeen on varmasti ainakin osaltaan vaikuttanut se, että opiskelijoiden mielipiteistä ja ajatuksista ollaan kiinnostuneita ja opiskelijoiden ääntä kuullaan esim. kurssipalautteiden muodossa sekä myös näiden ulkopuolella. Onkin ollut ilo huomata se, että jatkossa myös tuotantotalouden opintoja voi suorittaa verkkopainotteisella linjalla, mitä pidän erinomaisena uudistuksena.
Bonuksena kaiken päälle on ollut se, että sitä on saanut viimeisen parin vuoden aikana opintojen kautta tutustua uusin hienoihin ihmisiin ja päässyt jakamaan asioita heidän kanssaan. On ollut ilo huomata, kuinka hienoja tyyppejä on hakeutunut johtamisen ja tietotekniikan ohjelman pariin.
Maaliskuun puolenvälin paikkeilla käynnistyvä hakuaika sai itseni myös reflektoimaan mennyttä ja palaamaan siihen hetkeen, kun itse rustailin motivaatiokirjettä. Tuo motivaatiokirje on ollut minulle kuin kartta, jossa on hyvin ja selkeästi määritelty tavoite, joka on itselleni henkilökohtaisesti merkityksellinen. Tämä selkeä tavoite on ollut se tekijä, mikä on saanut jaksamaan pitkääkin pidempiä päiviä ja jatkamaan kiipeämistä, vaikka ajoittain vuoret ovat olleet korkeita. Selkeän tavoitteen asettaminen on toiminut minulle motivaattorina läpi tämän matkan. Se onkin ollut yksi tämän reflektoinnin oivalluksista; kun opinnot palvelevat itselle merkityksellisen tavoitteen saavuttamista, jaksaa jatkaa kiipeämistä.
Jonne
