Tutkimusmetodologiakurssin innoittamana päätin kirjoittaa opinnoista ja niiden sovittamisesta työelämään. Kuinka haastavalta se tuntuu jaksaa opiskella pitkän työpäivän tai pahimmassa tapauksessa työreissun päälle. Sitten aloin miettiä sovittamista ihan vaan elämään. Opinnot vaativat kuitenkin aikaa ja ilman ajan käyttämistä tuskin kukaan tulee selviämään ainakaan yliopistotason opinnoista. Tai jos selviytyy, niin toivottavasti jakaa vinkit allekirjoittaneellekin.
Pohdiskeluni lähti taannoin kokemistani asioista. Vuosi alkoi New year New me -tunnelmissa, kuten suurelle osalle ihmismassasta. Pari isompaa takapakkia heti tammikuussa, niin alkoi tuntua jo siltä, että olisipa tämä vuosi ohi. Meni siis silleen ei niin hyvin. Olenkin tässä miettinyt, että onkohan tammikuu jotenkin kirottu kohdallani.
Kolme vuotta sitten tammikuussa työpaikallani oli palo. Kaksi vuotta sitten tammikuussa oli omassa terveydessä hieman huolia. Vuosi sitten tammikuussa oli stressiä YT-neuvotteluiden lopputuloksesta, kun työsopimukseni loppui palaneella työpaikalla 3.1.2019. Lisäksi sain huonoja uutisia koirani terveydestä. Nyt tammikuussa jouduin luopumaan aivan liian aikaisin tästä rakkaasta karvakaverista sen selkäongelmien vuoksi ja, ettei vaan tuntuisi liian hyvältä, niin autokin päätti hajota.
Mikä on sitten hyvä syy olla jaksamatta panostaa? Välillä tuntuu opintoihin syventyminen äärettömän vaikealta. Nyt lähes mahdottomalta. Onko se ihan ok olla hetken suorittamatta mitään opinnoissa? Tai miettiä yleensä, että ovatko opinnot kaiken vaivan arvoista?
Itse opiskelen täysipäiväisen työn ohella. Pitää sanoa, että te kaikki, jotka opiskelette täysipäiväisen työn ohella, niin taputtakaa itseänne olalle. Aika saakelinmoinen urakka! Hiukan pitää olla vintti pimeänä, että sille polulle lähtee, mutta aivan varmasti kiitos seisoo sitten lopussa. Oikeastaan ihan kokopäiväisinä opiskelijoinakin saa muistuttaa itseään siitä, että on tekemässä helkutin hyvää urakkaa!
Vanhana EHS-insinöörinä pidin ideasta arvioida riskejä riskimatriisin avulla. Taulukossa 1. esitellään riskimatriisi, jonka mukaan voi arvioida riskejä kuten ero, läheisen kuolema, työmatkat, sosiaaliset tapahtumat, harrastukset, tapaturma jne…
Esimerkkinä voin käyttää auton hajoamista. Auton hajoamisen riski on tapahtumataajuudeltaan vähäinen. Auton hajoaminen voi kuitenkin aiheuttaa sen, että opinnot keskeytyvät hetkellisesti esimerkiksi silloin, kun yliopistolle kulkeminen autolla on pakollista. Näiden kahden kohdan yhtymäkohdasta voimme tulkita, että tämä on ”Matala riski” opintojen keskeytymiseen. Suosittelen miettimään erilaisia riskejä ja luoda, vaikka oman riskimatriisin.
Mikä oli sitten tämän kirjoituksen tarkoitus? Valaa uskoa siihen, että ei tarvitse olla mikään superihminen. Voin ihan myöntää, että itselläni on prioriteetit ollut tammikuussa siinä, että jaksan mennä töihin. Jaksan tehdä asiat, jotka kuuluvat rutiini elämääni. Olen opetellut olemaan stressaamatta sellaisista asioista, mihin eivät voimavarani juuri riitä. Olkaa armollisia itsellenne.
Menipäs se vakavaksi. Sitä se elämä on. Välillä antaa ja välillä ottaa.
Liisa
