Syyslukukausi on ollut opintomatkani hirmuisin! Hyvällä tavalla, vaikka tekemistä onkin riittänyt. Työn ja yrittäjyyden ohella tavallisesti suoritan 2-3 kurssia, mutta nyt uteliaisuus ajoi 4 kurssin suorittamiseen. Käytän sanaa hirmuinen, sillä aloitin myös diplomityön tekemisen. Päivät ovat täyteläisiä. Diplomityössäni tutkin rakennusalan innovatiivisten julkisten hankintojen kehittämistä. Aihe on valtavan tärkeä ja itselleni mieluisa!
Mutta otsikkokin lupaa, että avaan mennyttä aikaa ja mitä olen oppimisesta todellisuudessa oppinut, joten käydään aiheen kimppuun!
Oppijasta tutkijaksi
Tutkijaksi kasvaessa on valtavan tärkeää ymmärtää, kuinka itse oppii. Joskus lukeminen on se juttu, toisinaan kuunteleminen tai kirjoittaminen ja joskus kaverin kanssa keskusteleminen. Itse opin parhaiten kuuntelemalla ja kuulemastani keskustelemalla. Sidon kuulemaani arkeeni. Kun vaikkapa yrityksen talouden kurssilla puhutaan yrityksessä virtaavista rahoista, ajattelen rakennusyhtiötä tai rakennusprojektia. Joku toinen opiskelija saattaa ajatella vaikkapa ravintolaa tai laboratoriota. Kun pääsen keskustelemaan yhteisestä aiheesta eri näkövinkkelistä asiaa katsovan opiskelijan kanssa, oivalluksia syntyy niin, että päästä kuuluu naksahduksia!
(Tuosta sanaleikistä kiitokset isälleni, Timolle.)
Syyslukukauden neljä kurssia halusin lukea samaan aikaan, sillä niiden ydinteemat nivoutuivat yhteen mielessäni. Jokainen kurssi käsitteli mielestäni arvoa ja sen muodostumista. Kursseista puolet olivat sivuaineen kursseja ja toiset pääaineen. Esimerkiksi sivuaineen Real Estate Development -kurssilla käsitellään parhaan arvon muodostumista kiinteistöillä. Niin käyttäjille, kuin sijoittajille – jokaiselle osapuolelle. Pääaineen Knowledge Management -kurssilla taas käsitellään tiedon johtamista ja kuinka jaetulla yhteisellä tiedolla on arvoa. Lisäksi kaikki neljä kurssia tukivat keskenään toisiaan.
Yliopistosta työelämään
Mielestäni tämä opintojaksojen yhteennivoutuminen on opiskelijana ihmeellistä, vaikka (toivottavasti) monelle jo tuttua! Opiskellessa kannattaa mielestäni etsiä yhteisiä liittymäpintoja kurssista kurssiin ja kursseista omaan työhön ja elämään. Kun samaisia liittymäpintoja huomaa työelämässä, alkaa ymmärtää, kuinka esimerkiksi markkinointi, viestintä ja tuotanto nivoutuvat yhteen ja jokaisen roolia yritystoiminnassa tarvitaan.
Tällainen kokonaisuuksien liittymäpintojen hahmottaminen ja ymmärtäminen on tuotantotalouden ytimessä! Prosessien optimoiminen tuotantoketjun tehostamiseksi ja projektinhallinnan kannalta osapuolten resursoiminen ja vastuuttaminen ovat tulevaisuudessa aina vain tärkeämmässä roolissa. Esimerkiksi: tekeekö rakennustyömaalla työntekijä sitä, mitä osaa parhaiten ja saako hän materiaalit ja muut tarvikkeet vaikkapa turvallisuuden ja laadun kannalta parhaimmasta sijainnista suhteessa työkohteeseen?
Aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin, kun oikein innostuu, mutta pähkinänkuoressa olen itse oivaltanut, että haluan keskustella kuulemistani asioista ja sidon niitä omaan arkeeni. Näin opiskeleminen työn ohella ei tunnu liian raskaalta, vaan se ruokkii minuuttani.
Kiitos, kun vietit aikaa ajatusteni parissa ja jaa sinäkin ihmeessä ajatuksiasi.
Lopuksi haluan toivottaa mahtavaa vuodenvaihdetta! Opiskellaan ensi vuonna taas lisää!
Eero Keski-Petäjä
Verkostoidutaanko Linkedinissä?
Kommentit