Olen Maija, 28-vuotias toisen vuoden johtamisen ja tietotekniikan DI-opiskelija. Matka tähän pisteeseen on ollut vaiherikas ja olen etsinyt suuntaani. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan kemiaa Turun yliopistoon. Jo paikan vastaanottaessani kuitenkin tiesin, ettei se olisi viimeinen kouluni. Vietinkin lopulta siellä vain vuoden, jonka aikana hain lentäjäkoulutukseen sekä Aalto-yliopistoon opiskelemaan bioinformaatioteknologiaa. Aivan ääripään vaihtoehdot kertonevat valinnanvaikeudesta, kun niin monet asiat kiinnostivat. Seuraavana syksynä pakkasinkin muuttokuormaa Espooseen ja aloitin DI-polkuni. Aallosta valmistuin kahdessa vuodessa kandiksi vuonna 2021. Jatkoin Life Science Technologies maisteriohjelmaan pääaineenani Human Neuroscience and Technology.
Miten päädyinkin Poriin nykyisiin opintoihini?
Kaiken piti olla selkeää. Samaan aikaan kuitenkin korona muutti maailmaa ja monien sattumien kautta päädyinkin työelämään, jolloin opinnot jäivät taka-alalle. Olen aina uran lisäksi halunnut myös perheen ja aloinkin odottaa esikoistamme kesällä 2022. Vuoden 2023 olin vanhempainvapaalla ja huomasin, että kiinnostuksenkohteeni muuttuivat. Neurotiede kiinnosti edelleen, mutta sen tarjoamat työtehtävät eivät. Heräsi ajatus koulun vaihtamisesta ja selaillessa tarjontaa törmäsinkin ohjelmiin Porissa. Päädyin hakemaan ja positiivisena yllätyksenä pääsinkin sisään kesällä 2024.
Koulutulosta odotellessani saimme kuitenkin iloisia uutisia ja olimme uudestaan raskaana. Tällä kertaa ultrassa vastassa oli yllätys: meille oli tulossa kaksoset. Ihanaa ja pelottavaa samaan aikaan. Opiskeluaikataulut menivätkin täysin uusiksi, kun raskaus oli ensimmäistä kertaa huomattavasti vaikeampi. Myös ajatus vanhempainvapaalla opiskelusta unohtui. Kaksosten syntymän jälkeen puoleen vuoteen ei oikein ehtinyt keskittymään mihinkään muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Ja täten ensimmäinen vuosi opiskeluissa menikin siis täysin ohi.
Mikä ajaa minua eteenpäin?
Arki vakiintui ja kesällä tuntui mahdolliselta palata opiskeluiden pariin. Suoritin kesällä muutamat kurssit ja nyt syksylle olen kahminut paljon kiinnostavia kursseja. Ulkopuolisen korviin meidän elämämme kuulostaa varmasti kiireiseltä jo ilman opintojakin, mutta itse koen opinnot jopa ’pakollisiksi’ tässä elämäntilanteessa. Tekee hyvää, että jatkuvasti on käynnissä joku oma juttu ja vielä paremmaksi asian tekee, kun se juttu on samalla satsaus tulevaisuuteen. On tärkeää uskaltaa unelmoida ja omiin unelmiini kuuluu valmistuminen ja sen myötä tietynlaiset työtehtävät. Usein kuulee puhuttavan, että vanhemmuuden myötä saattaa kadottaa itsensä kokonaan tai ainakin osittain.
Itselläni opiskelu on auttanut muistamaan, että kaiken tämän äitiyden alla on edelleen se sama tyyppi kuin ennen lapsia, vähän vain kehittyneenä. Ja miksi kehittyneenä?
Vauva-arki, ja vielä etenkin kaksosten kanssa, on opettanut minulle sellaisia taitoja, joita en edes tiennyt olevan olemassa. Miten sitä voikin osata luoda elämään sellaiset rutiinit ja toimintatavat, että elämä kahden vauvan kanssa voi tuntua hallitulta ja ihanalta.
Milloin sitten opiskelen?
Meillä on hyvin selkeäksi muodostunut päivärytmi ja kaksoset nukkuvat ensimmäiset päiväunet kello 9. Nämä ovat yleensä pidemmät, noin 1–2 tunnin mittaiset, unet. Heti kaksosten nukahtaessa, avaan tietokoneen ja ryhdyn toimeen. Käytän yleensä nämä ensimmäiset päiväunet kokonaisuudessaan kouluhommiin. Toiset päiväunet ovat meillä lyhyemmät, yleensä noin 30-45min, joten nämä yritän pitää omana aikanani, jolloin ehdin vaikkapa syömään rauhassa tai ihan vaan selailemaan puhelinta. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan, on myös usein hyvin aikaa. Lapset eivät ole saaneet minusta aamuvirkkua, vaikka aikaisin on herätty pian kolmen vuoden ajan.
Onnekseni myöskään aiemmat opintoni eivät ole olleet turhia ja olenkin saanut jonkin verran kursseja hyväksi luettua.
Muutenkin opiskelu Porissa on ollut positiivinen yllätys! Kurssit ovat järjestetty hyvin ja etäopiskelu antaa vapauden tehdä hommia muun elämän ohella.
Jos syksy sujuu suunnitellusti, ovat opintoni niin hyvällä mallilla, että alkuvuodeksi onkin jo aika etsiä diplomityöpaikkaa!
Tärkeimmät oppini
Omalla kohdallani opiskelun tekee mahdolliseksi se, että olen oppinut tekemään asiat heti kun aikaa on. Kurssien alkaessa kerään yhteen kaikki käynnissä olevat kurssit ja niiden osasuoritukset. Tuosta listasta on sitten helppo nopeasti tarkistaa, mikä onkaan seuraavaksi työvuorossa. Sanonta ’hyvin suunniteltu on puoliksi tehty’ tuntuu todella pitävän paikkansa. Tämä kokonaiskuvan jatkuva hahmottaminen mahdollistaa sen, että saan koko tuon päiväuniajan käytettyä hyödyksi. Jos alkaisin aina siinä miettimään, mitä teen seuraavaksi, olisi aika nopeasti kulunut ilman, että olisin ehtinyt edes aloittaa.
Lopuksi haluan vielä kiittää teitä, jotka olette lukeneet tänne asti. Oma vinkki muille on se, että aina pitää uskaltaa unelmoida, vaikka unelmien toteutuminen tuntuisikin kaukaiselta. Sitä kykenee yllättävän moneen, kun kiinnostusta ja halua yrittää löytyy. Ja on myös täysin ok todeta, ettei joku toimikkaan ja muuttaa suunnitelmaa.
Maija Viro
Kommentit