Ja siellähän minä olin. Töissä, onnellisena. Mahdollisuudet olivat auki vapaa-ajalla, sillä hyvä palkkahan sieltä tunnetusti valkoisen pigmentin seasta tuli.
Valmistuin 2015 vuoden maaliskuussa Satakunnan ammattikorkeakoulusta Kemiantekniikan insinööriksi. Olin ollut Porin pigmenttitehtaalla jo kesätöissä ja haaveena olikin jatkaa uraa siellä. Vuonna 2016 ura urkenikin vakituisesti. Elämä hymyili. Yhtenä kauniina maanantaina (sopivasti sattuikin maanantaiksi) 30.1.2017 pigmenttitehdas syttyi, paloi. Tai no ei se edes ollut kaunis maanantai ja paloihan se tehdas kauemmin kuin yhden maanantain.
Olihan siinä itsekin hiukan äimänkäkenä. Eihän nyt normaalissa elämässä kenenkään työpaikka pala 2017 vuonna? Mutta kyllähän se paloi. Ihan aikuisten oikeasti. Jos aihe ei ole tuttu, niin tulipalosta lisää uutisia googlaamalla Porin pigmenttitehdas ja lisäämällä mielikuvituksen ollessa rajana sanoja palaa, tulipalo jne.
CV:ni päivitin kuitenkin vasta loppuvuodesta 2018. Siihen saakka elettiin aikakautta, kun tehdas piti rakentaa entiselleen tai edes työt jatkuisivat. Työsopimukseni päättyi 3.1.2019. Työhistoriaani pigmenttitehtaalta tarttui prosessinhoitajan tehtäviä sekä tuotannon alku- että loppupäässä, prosessiturvallisuuskoordinaattorin hommia ja viimeisempänä EHS-insinöörin virka.
Mitä sitten tehdään, kun työpaikka, jossa kuvitteli olevansa, jos nyt ei loppu elämäänsä, niin ainakin seuraavat 10 vuotta? Nykytrendin mukaisesti olisi voinut masentua, lähteä reppureissaamaan tai ihan muuten vain flipata.
Tulihan sitä kokeiltua siipiä ensin eri paikkakunnalla (äkkiä takaisin, kun mahdollisuus tuli), vuokratyöfirmassa (ei jäänyt ihan paras maku suuhun tästä) ja myyntihommissa (yhtään en osaa väkisin kaupata). Mikään ei tuntunut ihan siltä omalta ja olihan sitä itsekin hieman hukassa. Ajatuksena pyöri opiskelu mahdollisuutena ja tulihan sitä heiteltyä hakemuksia mielen mukaan aika erilaisiinkin linjoihin.
Sain kesätyöpaikan nykyisestä työpaikastani prosessisuunnittelun parissa ja lähes samaan hengenvetoon (no kyllä siinä aika monta hengenvetoa kerkesi ottamaan) tiedon opiskelupaikasta Johtamisen ja tietotekniikan DI-tutkinto-ohjelmaan Porissa. Elämä tuntui etenevän. Tällä hetkellä opinnot sujuvat ja sopimukseni työpaikassa jatkuu tuntityöläisenä.
Entinen työpaikka paloi, mutta tuhkasta tunnetusti tulee feenikslintu. Tosin tässä tapauksessa väsynyt, mutta onnellinen ihminen.
Liisa Elo
