Läpi haastavien aikojen
Lienee tarpeetonta kirjoittaa kovinkaan pitkää johdantoa siitä, miten kurjaa aikaa elämme yhteiskunnassamme talouden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Melkeinpä päivittäin olemme saaneet lukea siitä, miten hyvinvointialueilla säästetään, henkilöstöä leikataan ja palveluita supistetaan. Olemme siis taloudellisesti kurjassa jamassa ja se heijastuu ihmisten elämiin monin tavoin. Tästä saavat osansa niin työntekijät kuin palveluiden käyttäjät.
Emme kuitenkaan ole kansakuntana ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Maahamme on viimeisen sadan vuoden aikana mahtunut muitakin koettelemuksia kuten sotia, lamaa ja yksi koronakriisikin. Tähän voimme lisätä myös monet globaalit ongelmat, jotka heijastelevat maahamme ja pakottavat meitä toimimaan. Olemme kansakuntana selvinneet vaikeista ajoista ennenkin, selviämme kyllä tästäkin. Sotien jälkeisinä vuosina Suomea jälleenrakennettiin monin tavoin. Monet kotinsa menettäneet joutuivat rakentamaan uuden asumuksen. Suurin työ varmaankin oli kuitenkin sydämien jälleenrakennus. Oli isättömiksi tai orvoiksi jääneitä lapsia, leskiä ja monenlaista kipua. Entä sitten 1990-luvun lama. Edellinen talouden romahduksen ja leikkausten kausi ei loppujen lopuksi ole kauhean kaukana. Sieltäkin kuitenkin noustiin. Näyttipä Suomi vielä maailmalle voittamalla jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995 kaiken kurjuuden keskellä.
Sosiaalityöntekijänä vaikeassa ajassa
Kun aloin aikoinaan opiskelemaan sosiaalityön perusopintoja, ei hyvinvointialueita vielä ollut perustettu. Maamme taloudellinen tilanne ja leikkaukset eivät olleet meille tavallisille kansalaisille ja sosiaalialan ammattilaisille konkretisoituneet vielä niin perusteellisesti kuin ne nyt ovat. Sosionomina olin tottunut siihen, että töitä oli aina tarjolla ja työpaikkaa pystyi helposti vaihtamaan, jos mieli teki. Nykyisille sosiaalityön opiskelijoille saattaa olla haasteellista löytää edes harjoittelupaikkaa. Sosiaalityöntekijät kohtaavat myös monenlaisia haasteita työssään. Milloin harkintavaltaa on rajoitettu taloudellisuuden ja tehokkuuden nimissä. Milloin sosiaalityöntekijöitä otetaan pois sieltä, missä heitä oikeasti tarvittaisiin.
Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aina huomioida asiakkaan etu, edistää kokonaisvaltaisesti yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyvinvointia, sekä puolustaa haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten oikeuksia.
Tämä silloinkin, kun tuntuu, ettei ympäristö anna siihen mahdollisuutta. Itselläni on tapana sanoa mukaillen tuttua sanontaa: ”when you can´t go right, go left”. Ja ei, tähän ei liity mitään poliittista piiloviestintää. Vaan silloin kun totutut toimintatavat eivät enää toimi, on keksittävä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Toinen vaihtoehto olisi jäädä tuleen makaamaan.
Kohti tulevaisuutta
Hyvinvointivaltiomme sellaisenaan kuin se on, saattaa olla tiensä päässä. En tarkoita, että tämä olisi hyvinvointivaltion loppu. Olemme vain yksinkertaisesti siinä pisteessä, että elämme taloudellisesti ja ekologisesti kestämättömästi jatkaaksemme näin ikuisesti. Ehkä tämä onkin uusi alku. Aika synnyttää uusia oivalluksia ja taloudellisesti kestäviä tapoja toimia. Vaikeat ajat eivät kestä ikuisesti, mutta vahvat ihmiset kestävät. Olkaamme siis vahvoja. Olkaamme luovuttamattomia. Sosiaalityötä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Sosiaalityö ja sen tekijät löytävät aina väylänsä toimia, haasteista huolimatta.
Olisiko nyt myös aika tukea kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöjen toimintaa. Se kun ei kauheasti maksa ja samalla ihmiset löytävät merkitystä yhteisestä tekemisestä ja luovat yhteistä hyvää. Suosittelen edelliseen ajatukseen viitaten vielä kirjallisuutta, joka oli viime syksynä osa tenttimääni kurssia Sosiaalihuollon järjestäminen ja johtaminen; Hyvinvointitalous (2014) Toim. Riitta Särkelä, Aki Siltaniemi, Päivi Rouvinen-Wilenius, Heikki Parviainen & Eija Ahola.
Lähetän sympatiani kaikille sosiaalityön kollegoille kentällä ja kanssa opiskelijoille. Myös tutkijat yliopistossa ovat isojen asioiden äärellä. Viisautta ja voimia meille kaikille jaksaa vaikeita aikoja.
Maria
Kommentit