Vesi on ehtinyt virrata jonkin verran Aurajoessa sitten viime blogikirjoituksen. Turku on vaihtunut Helsinkiin, Kupittaa Bulevardiin sekä työtehtävät ja työpaikka konsernin sisällä liiketoiminnan kehittämisestä digitaalisen liiketoiminnan kehittämiseen. Alun perin, kun aloitin ohjelmistotuotannon opinnot tukemaan aiempaa kaupallisen alan tutkintoani, tavoitteenani oli työ liiketoiminnan ja digitalisaation leikkauspisteestä. Työ, jossa yhdistyisivät ktm-tutkinnon ja työkokemuksen tuoma liiketoimintaosaaminen ja ohjelmistotuotannon opintojen tuoma teknisempi osaaminen. Nyt olen päässyt juuri sille tielle, jota näillä opinnoilla lähdin alun perin etsimään.
Ihan helpolla tämä lisäosaamisen rakentaminen töiden ohessa ei ole tullut. Edelleen se on vielä pahasti kesken, mutta ei tämä mielenkiintoinen matka niin mahdotonta ole ollut kuin pahimmissa skenaarioissa alun perin ajattelin. Hyvin usein myös tuttavapiirissäni päivitellään, miten ihmeessä töiden ja opiskelujen kombinaatio oikein hallitaan ja miten sitä viedään eteenpäin onnistuneesti. Tämä oli myös asia, joka mietitytti kovin itseäni, kun täytin hakupapereita. Tässä kirjoituksessa haluankin avata, miten itse tätä kombinaatiota olen hallinnut. Tämä on oma reseptini, mikä on toiminut omalla kohdallani. En ole eristänyt tätä pelkästään opiskeluun, vaan tätä voi monistaa mille tahansa elämän osa-alueelle, jossa on kyse tavoitteiden saavuttamisesta ja pitkäjänteisestä tekemisestä.
Uni
Ihan ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana haluan nostaa niinkin arkipäiväisen ja elämän jatkumisen kannalta välttämättömän asian eli unen. Opiskeluun saa irrotettua helposti enemmän aikaa nukkumalla vähemmän, mutta tämä toimii mielestäni vähän kuin pikavipit: lainaat rahaa, josta maksat kohtuuttoman ison koron. Tätä voi verrata univelan kovaan hintaan, jolloin niin opiskelu kuin minkä tahansa muunkin asian tekeminen on tehottomampaa ja vaikeampaa, kuin hyvin levänneenä ilman univelkoja. Useissa papereissa on myös tieteellisesti todistettu oppimisen ja unen yhteys. Tämän yhteyden huomaa usein myös ihan arkihavainnoilla, kun illalla hankalalta tuntunut asia matematiikassa tuntuukin yhtäkkiä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen todella helpolta asialta. Unen tärkeydestä voisi kirjoittaa koko blogitekstin tai kirjan, ja niin on tehtykin, joten kiteytettynä: hyvin levänneenä kaikki on helpompaa ja mukavampaa kuten opiskelukin.
Suunnitelmallisuus
Aikoinaan kauppakorkean projektin johtamisen kurssilla ja myöhemmin työelämässä viimeistään on tullut opittua suunnitteluvaiheen ja onnistuneen suunnittelun tärkeys. Itselläni on ollut tässä hieman hassu toimintamalli opintojen suhteen. Aina puoli vahingossa suunnitelmani ja tavoitteeni ovat vähintäänkin hieman ylimitoitettuja, jolloin suunnitelmien toteutuminen on kerrassaan loistavaa, lähes ylivertaista. Vaikka hieman tavoitteesta jäätäisiinkin, niin silti suoritus on erittäin hyvä. Mutta jos menen täysin fiiliksen mukaan, ilman mitään sen kummempia suunnitelmia ja tavoitteita, niin suoritustasoni on jossain nollan miinus ykkösen välillä.
Verkostot
Verkostoituminen ja sen tärkeys opinnoissa yli yksi asioista, mikä jäi erittäin hyvin mieleen ensimmäisestä päivästä, kun olimme kaikki tuoreet DI-opiskelijat tutustumassa uusiin opintoihin. Oli todella hienoa, kuinka koululla aloitettiin tässä jokaista alkuun, kun virallisen osuuden jälkeisessä iltatilaisuudessa meidät jaettiin ryhmiin asuinpaikkojen perusteella, jolloin oli helppoa ja hauskaa tutustua uusiin oman kaupungin opiskelukavereihin. Edelleenkin yhdistämme voimat tällä ryhmällä aika-ajoin eri kurssien ryhmätöissä, vaikka ryhmän kokoonpano on hieman muokkautunut aikojen kuluessa. Tekniikka pitää myös huolen siitä, ettei välimatkatkaan ole ongelmia, jos vaikka joku turkulainen löytää itsensä myöhemmin pk-seudulta.
Vastapainoa työlle ja opiskeluille
Itse olen sortunut liian monesti tilanteeseen, jossa vähän liian helposti voi sanoa kivoille asioille ei, kun koulujuttuja pitäisi tehdä enemmän kuin ehtisi. Näinä hetkinä muistutan itseäni siitä, mitä formulalääkäri Aki Hintsa painotti kirjassaan: pitää huolehtia siitä, että akut latautuvat enemmän kuin mitä tyhjenevät. Itselleen mieluisista asioista saa kummasti lisää puhtia ja virtaa akkuihin. Vaikka elokuvaillat, illat ystävien seurassa tai vaikka jokin mieluisa harrastus ovat pois opiskeluajasta, niin itselleen mieluisiin asioihin käytetty aika maksaa kyllä itsensä takaisin.
Toisinaan myös tulee erilaisia haasteita, työkiireitä, kiireitä muilla elämän osa-aluilla ja yöunet jäävät vähiin, tai mitä tahansa muuta kaislaa potkuriin, jotka haastavat opintojen ja muun arjen balanssia. Aina ei vain pysty yhtä tuloksekkaaseen ja tehokkaaseen tahtiin, kuin haluaisi. Tällöin pitää osata olla myös armollinen itselleen ja tajuta, että jos suurin osa tekemisestä on hyvää ja tuloksekasta, niin on melko yhdentekevää, jos tulee pieni ajanjakso, jolloin omat resurssit eivät vaan riitä sille tasolle mille haluaisi. Jos maratonmatkalla yksi kilometri menee heikommin, niin mitä sitten, kyllä sinne maaliin silti päästään kunnialla.
Eli ei tämä loppujen lopuksi ole kuin sitä, että lepää kunnolla, osaa nauttia myös elämästä ja sen tuomista hyvistä jutuista, suunnittelee tekemistään, verkostoituu ja sitten vain alkaa tekemään. Ja tekee ja jaksaa tehdä kurinalaisesti yli ajan ja yli niiden vaikeidenkin hetkien, sillä niitä varmasti osuu pitkälle matkalle.
Jonne
