Vanhemmuus on monella tapaa jaettu kokemus, vaikka vanhemmuuden ehdot voivat olla hyvinkin erilaisia. Jaamme mielellämme ajatuksen siitä, että vanhempien tulee toimia lapsilähtöisesti, perheiden olisi hyvä viettää aikaa yhdessä, vanhemmuutta tulisi ohjata asiantuntijatieto ja että lasten hyvinvointi on ensisijaista.
Vanhemmat toteuttavat vanhemmuutta kuitenkin erilaisissa taloudellisissa tilanteissa. Yli 120 000 suomalaista lasta asui vuonna 2024 pienituloisessa asuntokunnissa. Pienituloisuus kohdentui erityisesti yksinhuoltajaperheisiin, pikkulapsiperheisiin ja suurikokoisiin lapsiperheisiin. On myös esitetty arvioita siitä, että monet pienituloiset lapsiperheet kokevat kasautuvaa huono-osaisuutta.
Tutkimus onkin tuonut esille, että normatiiviset hyvän vanhemmuuden ideaalit eivät välttämättä tunnista niukan taloudellisen tilanteen tuottamia haasteita. Talousongelmat synnyttävät usein ahdistusta, stressiä, häpeää ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Perheen arki, talous ja toimeentulo -hankkeen keräämän vanhempien kirjoitusaineiston pohjalta voi esittää, että niukka taloustilanne luo alustan vahvoille affektiivisille tuntemuksille. Aineistonkeruu toteutui samaan aikaan, kun monet pääministeri Petteri Orpon hallituksen toimeenpanemat sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset tulivat voimaan.
Taloushuolten aiheuttamat tunteet
Vanhemmat kertovat päivittäisestä sinnittelystä ja selviytymisestä. Sinnittelyä kuvailtiin stressin, uupumuksen, pelon, häpeän ja riittämättömyyden tunteilla. Vanhemmat kertoivat unettomista öitä, väsymyksestä, nälästä, jännittämisestä ja emotionaalisesta työstä, jonka tarkoituksena on suojella lapsia köyhyyden vaikutuksilta.
Rahahuolet aiheuttaa stressiä, usein mietin öisin rahahuolia ja teen laskelmia […]. Aamuisin sitten väsyttää, kun huolet ei anna nukkua
Vanhemmat kertovat myös kitkasta, joka syntyy kohtaamisista instituutioiden ja sosiaaliturvajärjestelmän kanssa. Järjestelmien muutokset ja uudet vaatimukset synnyttivät turhauman, epäoikeudenmukaisuuden, pettymyksen ja vihan tunteita.
Olen osa-aikatyöntekijä, koska sairauksien takia en kykene kokoaikaiseen työhön. Olin ensin todella onnellinen työstä, jonka sain ja tyytyväinen siihen, että saan edes vähän palkkaa, mikä nosti elintasoa. Sitten tuli suojaosan ja lapsikorotuksien poisto. […]. Itkin silmät päästäni, kun sain leikkauksen jälkeen ensimmäisen työttömyysturvan, jossa saadusta palkasta puolet otettiin huomioon.
Vanhemmat kertoivat myös toivosta, joka auttoi jaksamaan arjessa. Toivon kautta katseen pystyy kääntämään tulevaisuuteen. Toivoa ja iloa tuottavat myös rakkaudelliset tunteet ja ilon hetket lapsien kanssa.
Eniten voimaa saan kuitenkin lapsestani, häntä varten teen kaiken ja pusken vaikka läpi harmaan kiven.
Taloushaasteet ja sosiaaliturvan leikkaukset ovat osa lapsiperheiden elettyä elämää. Kun tarkastelemme lapsiperheiden pienituloisuutta, on myös tunnistettava niukan taloustilanteet tuottamat tunteet kaikessa kirjossaan.
Katja Repo, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Ella Sihvonen, erikoistutkija, Kela
Mia Tammelin, apulaisprofessori, Tampereen yliopisto
Lisätietoja:
Perheen arki, talous ja toimeentulo -tutkimushanke
Kommentit