Sananvapaus ja tasa-arvo vaakalaudalla

Naishahmoinen patsas, joka symboloi lakia ja oikeutta.
Kuva: pixel2013 / Pixabay

Espoon Kuninkaantien lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Susanna Stenberg pohtii äidinkielen (ÄI4-kurssi) esseessään vihapuheeseen ja sananvapauteen liittyviä ristiriitaisia kysymyksiä. Essee perustuu Kansainvälisen sananvapauden päivän Mediatutkimustuntiin, jolla keskusteltiin vihapuheen problematiikasta tutkija Reeta Pöyhtärin kanssa.

Teksti: Susanna Stenberg
Kuva: Pixabay, pixel2013

“Suomessa on sananvapaus, saan sanoa mitä haluan.”

Tämä on lausahdus, jonka meistä jokainen on varmasti joskus nähnyt tai kuullut. Se on valitettavan yleinen perustelu muiden loukkaamiselle ja sen avulla sanoja pyrkii näyttämään tilanteessa itse paremmalta. Vaikka Suomen perustuslaki määritteleekin sananvapauden yhdeksi perusoikeuksistamme, ei sananvapauden nojalla omia sanomisiaan voi perustella loputtomiin. Esimerkiksi vihapuhetta sananvapaus ei hyväksy, minkä vuoksi sananvapauden täysi toteutuminen jakaa mielipiteitä. Keskustelua on esiintynyt muun muassa siitä, rajoittaako vihapuheen kieltäminen sananvapautta liikaa. Millainen tämä ristiriita kuitenkin pohjimmiltaan on ja onko siihen olemassa ratkaisua?

Vihapuheella tarkoitetaan viestintää, joka lietsoo tai levittää vihaa ihmisryhmää tai yhtä ihmistä kohtaan. Se sisältää usein stereotyyppisiä käsityksiä, halventamista ja syrjivää asennetta. Toisin kuin käsite antaa olettaa, vihapuhe voi olla puheen lisäksi myös esimerkiksi kirjoituksia, kuvia ja piirroksia. Näin sanotaan Suomen oikeusministeriön nettisivustolla.

Sivustolla kerrotaan myös siitä, että vain osa vihapuheesta on rangaistavaa. On olemassa tiettyjä tunnusmerkkejä, joiden toteutuessa vihapuhe voidaan todeta laittomaksi, ja oikeusministeriön mukaan tunnusmerkit täyttävästä vihapuheesta voi saada vankeutta tai sakon. Nettisivustolla listattuja ominaisuuksia ovat esimerkiksi rotu, ihonväri, kansallinen ja etninen alkuperä sekä uskonto. Hyvänä esimerkkinä tästä on Ylen nettitestissä Testaa, tunnetko sananvapauden rajat lyhyesti esitelty tapaus, jossa suomalainen mies nimitti keskustelupalstalla turvapaikanhakijoita ihmisjätteeksi ja elukoiksi. Nettitestin ohessa toimittaja Margit Alasalmi kirjoittaa, että käräjäoikeus tuomitsi kyseisen nettikirjoittelun kiihottamisrikokseksi. Tämä on mielestäni täysin oikein, sillä tämän tyyppinen nimittely ylittää niin sanotut sananvapauden rajat loukkaamalla kaikkien turvapaikanhakijoiden ihmisarvoa ja kunniaa.

Toisenlainen näkökulma aiheeseen on kuitenkin seuraavanlainen:

Eikö rankaiseminen mielipiteen ja sen julkisesti esille tuomisen perusteella riko jo aikaisemmin mainitsemaani perusoikeutta, sananvapautta?

Sananvapaus on jokaiselle kuuluva oikeus ilmaista oma mielipiteensä ja julkistaa tietonsa ilman minkäänlaista ennakkosensuuria. Sananvapauden ansiosta yhteiskunnassa jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, mutta se ei lain mukaan kuitenkaan oikeuta syrjintään, väkivaltaan yllyttämiseen tai toisen ihmisen kunnian loukkaamiseen.

Toisaalta, vaikka jonkun asenne jotakin ihmisryhmää kohtaan olisi syrjivä, miksei hänellä olisi oikeutta kertoa mielipiteitään julkisesti ilman, että se leimataan vihapuheeksi? Mielestäni tällaisessa ristiriitatilanteessa pitää pyrkiä löytämään ratkaisu, joka turvaa molempien perusoikeuksien toteutumisen mahdollisimman hyvin. Uskon, että melkeinpä kaikki voivat olla seuraavasta väittämästä kanssani samaa mieltä:

Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa rasistiset ja muukalaisvihaan yllyttävät puheet ja teot rikkovat sekä horjuttavat ihmisoikeuksia, kuten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Lisäksi vihapuhe voi vaikuttaa uhrinsa mielenterveyteen ja itsetuntoon negatiivisesti; se voi muun muassa lisätä pelkoa ja turvattomuuden tunnetta. Rasistiset puheet synnyttävät myös haitallisia stereotypioita ja kielteisiä mielikuvia tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan, mikä voi lisätä ihmisryhmän syrjintää ja tätä hyväksyvää asennetta. Esimerkiksi turvapaikanhakijoihin liitetyt kielteiset ennakkoluulot ovat aiheuttaneet monia tilanteita, joissa heidän on ollut vaikeaa päästä osaksi suomalaista työelämää. Monesti jo työnhakijoiden joukossa oleva ulkomaalainen nimi on saattanut herättää ajatuksen siitä, että kyseinen henkilö olisi jotenkin muita hakijoita alemmassa arvossa.

Vihapuhe muuttaa ihmisten asenteita siis jopa heidän huomaamattaan. Mielestäni kaikki edellä mainitsemani seikat ovat tarpeeksi hyviä perusteita sananvapauden rajoittamiselle. Jos syrjivää ja alentavaa vihapuhetta ei rangaistaisi, ei sananvapauden lisäksi juuri muut tärkeät ihmisoikeudet tai vaikkapa yhteiskunnallinen turvallisuus ja järjestys voisi toteutua.

Sananvapauden rajat tulevat siis vastaan tilanteessa, jossa kyseinen perusoikeus loukkaa muiden ihmisten muita perusoikeuksia.

Mielestäni oma mielipide tulisi voida ilmaista siten, ettei se satuta muita, ja jos tämä ei onnistu, olisi hyvä pohtia mielipiteen taustalla olevia mahdollisia ennakkoluuloja ja asenteita.

Ihmisillä saa toki olla erilaisia, enemmistön käsityksistä eroavia mielipiteitä, mutta ne eivät saisi loukata kenenkään ihmisyyttä. Sekä oikeusministeriön että Ylen nettitestin mukaan kyse on tällöin kunnianloukkauksesta. Alasalmi kirjoittaa siitä, kuinka kunnianloukkaus on rikos, johon syyllistyy myös se, joka levittää kunnianloukkausta eteenpäin. Esimerkiksi humalaisen ihmisen kuvaaminen ja materiaalin julkaiseminen ovat kirjoittajan mukaan yksityisyyden loukkaus. Etenkin jos kuvan ohessa on loukkaavia kommentteja, voidaan kuvaaminen tuomita myös kunnianloukkaukseksi. Loukatulla on myös aina oikeus tunteeseensa, vaikkei se olisikaan ollut puhujan tarkoitus. Tällaisissa tilanteissa mielestäni parhaiten selvitään keskustelemalla, mihin haluaisinkin myös kaikkia rohkeasti kannustaa.