Toksiset persoonallisuudet määritellään ihmisiksi, joiden käytös järjestelmällisesti heikentää mielekästä vuorovaikutusta ja joiden läsnäolo koetaan kuluttavana.[1] 1980-luvulta asti olevat kuvaukset viittaavat toksiseen persoonallisuuteen ”vaikeana luonteena”, jonka muut ihmiset kokevat vähintään stressaavana, mutta joskus myös hyökkäävänä.[2]
Mutta hetkinen. Pääsääntönä persoonallisuuksia ei pitäisi luokitella luonteeltaan hyviksi ja huonoiksi. Ihminen voi käyttäytyä rakentavasti tai hajottavasti, mutta persoonallisuuden piirteitä sinällään pitäisi ajatella sellaisina, joissa on aina myönteiset ja kielteiset puolensa. Eli mistä me oikein puhumme, kun puhumme toksisista persoonallisuuksista?
Jos toksisuudella tarkoitetaan persoonallisuushäiriöitä eli esimerkiksi patologisen synkkää ja antisosiaalista persoonallisuutta[3], viittaus toksiseen persoonallisuuteen yksinomaan kielteisenä persoonallisuuden piirteenä on jokseenkin perusteltavissa. Toisaalta toksisuudesta puhutaan erityisesti kliinisen työn ulkopuolella, koska sille ei ole omaa diagnoosiaan eikä siten tarkkaa ja yhdenmukaista psykiatrista oirekuvaustaan. Toksisuus on siis laatusana, jota maallikot käyttävät arvioidessaan toisten ihmisten persoonallisuutta. Toksisuus on myös jotakin, minkä suurin osa ihmisistä tuntuu tunnistavan. Kusyn ja Hollowayn (2009) tutkimuksessa 94 prosenttia työväestä raportoi tehneensä töitä toksisen persoonan kanssa. Ongelma onkin juuri siinä, kun toksisuudesta puhutaan ihmistyyppinä eikä käyttäytymisenä. Puheet ja teot voidaan leimata perustellummin toksisiksi kuin kokonaiset ihmiset.
Koska muissa ihmisissä havaitun toksisuuden esiintyvyys on niin suurta verrattuna vaikkapa persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyteen populaatiossa, toksisen persoonallisuuden kuvausta tunnutaan käyttävän matalalla kynnyksellä silloin, kun arvioidaan joku ihminen erityisen kuluttavaksi ja epämiellyttäväksi yksilöksi. Joten ovatko tällaiset toksisiksi kuvaillut ihmiset tosiasiassa vain persoonallisuuksia, jotka eivät sovi hyvin yhteen oman persoonallisuutemme kanssa? Tämä tarkoittaisi sitä, ettei kyse olekaan myrkyllisyydestä vaan allergiasta.
~~Allergia: Altistuksesta johtuva tila, joka aiheuttaa pahoinvointia tai negatiivisen reaktion~~
Kun vaikeaa persoonallisuutta tulkitsee itselle allergisoivana, hyväksyy sen, että kyseinen henkilö ei ole yleispätevästi paha ja kaikkea ympäristöään myrkyttävä, toksinen ihmisenpuolikas. Allergianäkökulma korostaa siis sitä, että kaikki persoonallisuudet eivät miellytä kaikkia. Joidenkin kanssa on vaikeaa löytää yhteistä säveltä tai edes haluta löytää sitä, mutta se ei tarkoita, etteivät nämä henkilöt voisi olla parhaita ystäviä joidenkin toisten kanssa. Näkökulma korostaa samalla sitä tosiasiaa, että emme itsekään miellytä kaikkia. Toisiinsa sopimattomien persoonallisuuksien yhteentörmäyksissä on mahdollista, että molemmat poistuvat tilanteesta ajatellen, että toisessa oli jotakin pahasti vialla. Jos olet esimerkiksi diplomaattinen, ystävällinen ja sovinnollinen persoonallisuus, ehkä odotat myös muiden käyttäytyvän kohteliaasti ja näkevän asioissa aina niiden myönteiset puolet. Ajattelepa, että tavatessasi henkilön, joka osoittaa olevansa odotustesi vastainen, itsevarmasti riidanhaluinen[4] ja jopa loukkaavasti käyttäytyvä, ”vaikea ihminen”, hän voi puolestaan muistella sinua rasittavana toksisen positiivisuuden edustajana.
Mielestäni on hyviä syitä jättää taakse toksinen tapa leimailla ihmisiä toksisiksi ja hyväksyä, että ihmiskunta koostuu ihanasti erilaisista persoonallisuuksista. Allergisoiva muuttuu toksiseksi vasta, kun et voi estää sille altistumista. Kun tunnistamme persoonallisuudet, joille olemme psykososiaalisesti allergisia, vältämme niin sanotusti kosketusta. Hyväksyessämme muunlaiset persoonallisuudet luomme yhteiskuntaa, jossa omatkin ärsyttävät ja rikkovat piirteemme tulevat paremmin hyväksytyiksi. Kulttuurit ovat varsin muokkaantuvaisia sen suhteen, millaisia persoonallisuuksia ja eri piirteiden ilmaisua ne tukevat.
Lienee niinkin, että jos emme tuntisi niitä vaikeita ihmistyyppejä, joita haluamme vältellä, emme tietäisi myöskään ystävyyden merkitystä. Allergisille reaktioille altistavien ihmisten lisäksi löydämme varmasti ihmisiä, joiden seurassa saamme virtaa ja päivät ne vain paranevat. Suunnataan siis pois henkisen ihottuman altistajia ja kohti hyvän mielen mussukoita.
Lähteet
Kuva on tekoälyn tulkinta psykososiaalisesti allergisesta ihmisestä (”psychoallergic person”: www.craiyon.com)
[1] Kusy & Holloway, 2009. Toxic workplace!: Managing toxic personalities and their systems of power. John Wiley & Sons.
[2] Davenport, 1998. Working with toxic older adults: a guide to coping with difficult elders. Springer Publishing Company; Davidson, K. W., Trudeau, K. J., Van Roosmalen, E., Stewart, M., & Kirkland, S., 2006. Perspective: gender as a health determinant and implications for health education. Health Education & Behavior, 33(6), 731-743; Hansen, 1981. Creative stress management for law enforcement and corrections. Creative Stress Management.
[3] Bellino, S., Paradiso, E., & Bogetto, F., 2008. Efficacy and tolerability of pharmacotherapies for borderline personality disorder. CNS drugs, 22(8), 671-692.
[4] O’Brien & DeLongis, 1996. The interactional context of problem‐, emotion‐, and relationship‐focused coping: the role of the big five personality factors. Journal of personality, 64(4), 775-813.
Kommentit