”Doom scrolling” eli huolisurffailu tarkoittaa sitä, kuinka netin käyttäjä uppoutuu selailemaan loputonta määrää negatiivisia ja katastrofaalisia uutisia. Tämä kierteeksikin kuvattu tapa on noussut pintaan erityisesti tämän vuoden aikana, kun Covid19 on saanut ihmiset etsimään pandemiaan liittyviä uutisia ja postauksia somesta ja monenkirjavilta uutissivustoilta. (Pennington, 2020). Huolisurffailua ei ole suomalaisessa mediassa käsitelty eikä sille ole tätä ennen esitetty suomenkielistä termiä. Sopiiko kieleemme huolisurffailu vai pitäisikö olla vaikkapa täysin anglismivapaa huolihakuilu?
Huolisurffailu voi viedä syviinkin vesiin
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että sekä pandemia-aiheiset nettihaut että omat some-postaukset lisäsivät riskiä psyykkiselle oireilulle. Niillä kyselytutkimukseen vastanneilla, jotka kertoivat postaavansa tai etsivänsä Covid19-aiheen uutisia keskimääräistä enemmän, havaittiin suhteellisen paljon huolestuneisuutta, ei ainoastaan omaan elämäänsä liittyen, vaan myös koko maan tilanteeseen ja talouteen liittyen. Jos pandemiaan liittyvät ajatukset tuntuvat aiheuttavan unettomuutta, stressiä, ahdistuneisuutta tai muita kielteisiä emootioita, on huolisurffailu syytä jättää sivummalle.
Rantaan luoviminen
Huolihakuilusta irti pääseminen vaatii suunnan ja toimintatavan muutosta. Noudattaen perinteistä kognitiivis-behavioristista mallia ensimmäisenä askeleena on se, että tiedostetaan ongelma. Tunnistetaan ja tunnustetaan se, että huolisurffailu haittaa joko omaa elämää tai läheisten elämää. Seuraava askel on rajoittaa sitä huonojen uutisten tulvaa, mikä on ottanut liikaa tilaa elämässä. Tämän voi tehdä vaikkapa rajoittamalla omaa nettiaikaa tai estämällä tietyt hashtagit omasta some-virrasta. Kolmantena olisi tärkeää kehitellä jokin korvaava toiminta, johon siirtää huomio, kun impulssi on jälleen sukeltaa someen ja tarkastaa uusimmat uutisotsikot. Korvaavan toiminnan olisi oltava sellaista, mikä konkreettisesti poissulkee mahdollisuuden olla samanaikaisesti älylaitteella. (Ks. Stop doomscrolling, 2020.)
Somesta myös myötätuulta
Kuten suomalaisessa tutkimuksessa on todettu, somella on edellytyksiä toimia myös myönteisenä voimavarana pandemia-aikaisessa elämässä. Oksa ym. (2020) havaitsivat, kuinka työpaikan aktiivinen some-kulttuuri tukee sitä, että työntekijät pysyvät sitoutuneena ja tyytyväisenä työhönsä myös muuttuneessa tilanteessa (ks. myös Karanika-Murray ym., 2015).
Lisäksi Korona-tilanteessa suomalaiset virkamiehet ottivat hyvin tehokkaasti majakan roolin kehottaen suomalaisia esimerkiksi lähdekritiikkiin, mitä tulee pandemian uutisointiin. Erityisesti sosiaali- ja terveysministeriö toimi vahvana tiedottajana, mikä parhaassa tapauksessa onkin vähentänyt suomalaisten tarvetta huolihakuilla Korona-tietoa sieltä täältä netin myrskyistä ja syvyyksistä.
Lähteet
Holingue, C. , Badillo-Coicoechea, E. , Riehm, K. E. , Veldhuis, C. B. , Thrul, J. , Johnson, R. M. , … Kalb, L. G. (2020). Mental distress during COVID-19 pandemic among US adults without a pre-existing mental health condition: Findings from American trend panel survey. Preventive Medicine , 139, 1–8. doi:10.1016/j.ypmed.2020.106231
Karanika-Murray, M., Duncan, N., Pontes, H. M., & Griffiths, M. D. (2015). Organizational identification, work engagement, and job satisfaction. Journal of Managerial Psychology.
Oksa, R., Kaakinen, M., Savela, N., Ellonen, N., & Oksanen, A. (2020). Professional social media usage: Work engagement perspective. New Media & Society, 1461444820921938.
Pennington, N. (2020). Quitting social media: a qualitative exploration of communication outcomes. Qualitative Research Reports in Communication, 1-9
Stop doomscrolling (2020). https://cogbtherapy.com/cbt-blog/stop-doomscrolling-in-4-steps
Kommentit