Aurinko pilkottaa mukavasti taivaalla, ja tahtoisi melkein viettää päivänsä ulkona nyt, kun kevättalven valo alkaa tekemään tuttavuutta pitkän ja pimeän kaamoskauden jäljiltä. Suunta on kuitenkin kohti Finlaysonia, missä kutkuttavan mielenkiintoinen Ilman tuottajia ei olisi tuotantoja -seminaari ottaa paikkansa, ja avaa keskustelun tuottajien tärkeydestä tuotantojen takana. Kyseessä on TAMKin tuottaja-alumniseminaari, jonne puheenvuoroja on saapunut pitämään hyvä yhdistelmä alan ammattilaisia.
Ensimmäisenä lavan nappasi Julia Elomäki Tekele Production OY:stä. Julian puheenvuoro keskittyi valmistelemaansa pro gradu -työhön Aalto-yliopistoon tuottajien urapolusta. Elomäki on valmistunut TAMKin tuotannon linjalta vuonna 2013, ja on ollut valmistumisensa jälkeen töissä monissa media-alan tuotannoissa. Hänen kirjallinen lopputyönsä käsittelee tuottajan urapolkua Suomessa etenkin tasa-arvon näkökulmasta.
’’Keitätsä täällä jotain kahvia näis koulutuotannoissa vai mitä sä niinkun teet täällä—’’, oli erään ohjaajan kommentti johon Elomäki törmäsi Aallossa opiskellessaan. Lausahdus tuntuu todella absurdilta kun ottaa huomioon kuinka suuren ja monipuolisen työkentän tuottaja voi kohdata päivittäisessä työelämässään. Emmehän me tuottajat ole täällä TAMKissakaan vain kahvinkeittoa opiskelemassa.
Elomäki sai seminaariväen nyökyttelemään yhdessä puhuessaan stereotypioista ja luuloista mitä tuottajan työstä liikkuu edelleen tänäkin päivänä. Kuva rahanahneesta, röyhkeästä ja rikkaasta tuottajasta on edelleen monen alasta vähemmän perillä olevan mielikuva, eikä asiaa auta myös alan sisällä vallitseva tietämättömyys tuottajan työnkuvaan liittyen. Kuka onkaan tämä mystinen tyyppi joka lymyilee elokuvien ja tv-sarjojen takana, ja mitä se mahtaakaan oikeasti tehdä päiviensä ratoksi? Istuuko se toimistossaan juoden shampanjaa, poltellen kalliita sikareita, vai onko se meidän uusi kahvia keittävä harjoittelija? Niin ja hei, hoidatko laskun tänään, kun sulla ei siitä rahasta oo puulaa.
Yleisökommentti Hollywood-tuotantojen luomien mielikuvien vaikutuksesta Suomen media-alaan on edelleen ajankohtainen. Moni ei tiedä kuinka suuri ero Hollywoodin multimiljoonien dollarien tuotannoilla ja suomalaisilla tuotannoilla onkaan. Suomessa ei ole suuria tuotantoyhtiöitä kovin montaa, joten rahamäärät ovat myös pieniä kun lähdetään vertaamaan ojan toiselle puolelle Hollywoodiin. Ajatus täysin bisness-orientoituneesta ja luovaa työtä osaamattomasta rahakirstun vartijasta on harmillisen stereotypinen näkemys tuottajan työnkuvasta. Siinä missä budjetointi ja taloudellinen vastuu ovat toki tärkeitä osia tuottajan työssä, ovat myös taiteellinen vastuu ja luovuus usein isossa osassa työtä, ja kuka on oikeastaan sanomaan että on vain yksi tapa toimia tuottajan ammatissa.
Voisiko tuottajan ammatin ympärillä olevia stereotypioita ja stigmaa kuitenkin avata esimerkiksi levittämällä tätä taiteen ilosanomaa ja kasvattamalla ammattiylpeyttä tuottajien keskuudessa, jotta useampi yksilö tietäisi mitä tuottajan ammattiin voikaan oikeasti mahtua?
Seminaarissa yrittäjien näkökulmaa oli jakamassa short formiin erikoistunut Filmloop Oy, elokuvatuotantoyhtiö Wacky Tie Films, Film Tampere, sekä tuottajapalveluita tarjoava yhden naisen firma FJH Production Casting Makeup.
Keskustelua herättivät muun muassa kysymys tamperelaisten ja helsinkiläisten tuotantoyhtiöiden välisestä kilpailusta, ja siitä onko loppujen lopuksi kenenkään eduksi niputtaa näitä kahta niin vahvasti erilleen. Välimatka ei kuitenkaan ole ratkaiseva kysymys, vaan se mitä tuotetaan ja millä työmoraalilla ja laadulla toteutus tapahtuu.
Film Tampereen liiketoiminnanjohtaja Ilkka Rahkosen esittelemä puhe Tampereen kasvavasta mahdollisuudesta nousta modernina ja keskeisenä Eurooppalaisena median tuotantokaupunkina herätti hyvänlaatuista värinää saliin. Ajatus siitä, että Tampere onnistuttaisiin profiloimaan Helsingin veroiseksi median tuottajaksi on kerrassaan huikea, ja tätä kohti ollaan toivottavasti menossa kovaa vauhtia tulevaisuudessa.
Seminaarin kruunasi pitkän linjan ammattilaisena toimineen Milla Bruneaun puheenvuoro, jonka aihepiiri kasvoi tuottajien osaamisen ja arvostuksen ympärille. Omina vahvuuksinaan Bruneau nosti muun muassa sen, ettei ole koskaan kokenut ongelmaksi kysyä apua ja neuvoa niiltä jotka ovat ennen häntä onnistuneet ratkomaan ongelmia samojen töiden parissa. Voisi siis sanoa että tietynlainen nöyryys on hyvä pitää mukanaan niin opiskeluissa, kuin työkentälläkin. Myös tulevaisuus puhututti, ja huomionarvoisiksi asioiksi tulevaisuuden tuottajalle Bruneau mainitsi aina luovasta organisointikyvystä, yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ja originaliteetista budjettien hallintaan ja kansainvälisten suhteiden ylläpitoon.
Seminaari vahvisti tietoisuutta ja tunnetta siitä, että tuottajan työ on pohjimmiltaan todella luovaa, ja voi tarjota alati kehittyviä haasteita ja kunnianhimoisia projekteja sitä haluavalle. Osa meistä taatusti tahtoo joskus löytää itsestään sen johtamistaitoisen supervisionäärin, mutta tärkeintä on kuitenkin pitää jalat maassa sitä päämäärää tavoitellessa. Arvostetaan niitä cateringissä huhkivia, ja sitä uutta tuotantoassariakin. Itsensä pitäminen muiden kanssa tasa-arvoisena auttaa katsomaan asioita toisten näkökulmasta, ja tästä voi olla hyötyä monessakin luovan työn ajatusprosessissa. Nähdäkseen kunnolla eteensä, on osattava katsoa omaa napaansa pidemmälle, jotta omaa ideamaailmaansa ja käsitystään ympäröivästä voi avartaa.
Videolinkissä lisää Milla Bruneaun ajatuksia tuottajan työstä:
https://drive.google.com/file/d/1lCwKasVYFCBZQSTpzM_b0aTYwDRtEuMG/view
Teksti: Ilo Ruotsalainen
Kuvat ja videon leikkaus: Julia Rumyantseva
