ICT-seminaarit -kurssilla, kavereiden kesken ICT-sempassa, opiskelijat tuottavat esiselvitysraportin valitsemastaan ICT-alaan liittyvästä aiheesta, ja esittelevät keskeisimmät löydöksensä muille kurssilaisille. Kurssilla syntyvää raporttia voidaan pitää eräänlaisena pienoisopinnäytetyönä, ja kurssi pyrkiikin antamaan valmiuksia opinnäytetyöprosessissa menestymiselle. Viimeistään tässä vaiheessa ainakin tulee tutustuttua opinnäytetyön muotovaatimuksiin.
Yksin ei tarvitse ICT-sempassa pakertaa. Jokaisella on sparraaja ja sparrattava, lisäksi verkkokeskustelun kautta voi tarjoilla muillekin hyödyllisiä vinkkejä, jos vaikka törmää aiheeseen liittyviin uutisiin tai oman asiantuntemuksensa kautta tietää jotakin hyödynnettävissä olevaa. Sparraajaparien on tarkoitus tuottaa toisilleen aktiivisemmin ideoita ja ehdotuksia, sekä lukea raportin väliversioita ja esittää niistä rakentavaa kritiikkiä. Erityisen hyödyllisiä olivat myös ensimmäisillä kerroilla tapahtuneet ryhmäsparraukset, joissa ruodittiin jokaisen aihetta pienryhmissä, yrittäen etsiä kiinnostavia kysymyksiä ja tuoden esille aikaisempia kokemuksia aiheesta. Tästä sai mukavan alkuvauhdin tekemiseen.
Kurssin parhaita puolia oli, että töiden aiheet olivat vapaasti valittavissa. Kurssi kokonaisuutena muodostui mielenkiintoiseksi, koska semppa -töiden aiheet olivat opiskelijoiden omaan kokemukseen tai kiinnostuksen kohteeseen liittyviä ajankohtaisia ja tuoreita ICT -alan aiheita. Muiden töistä sai napakan tietopaketin asioista, joista ei välttämättä muuten opintojen aikana tule ainakaan niin yksityiskohtaista tietoa kuin seminaaritöissä.
Kurssin vetäjillä oli myös hyviä aihe-ehdotuksia, mutta tällä kertaa kukaan ei tarttunut niihin. Aikuisopiskelijoilla tuntui olevan valmiina pähkinät purtavaksi omaan päivätyöhönsä liittyen.
Kurssi on hyvä tilaisuus lähteä tutkimaan tulevaa opinnäytetyöaihettaan, silloin saa sparraushyödyn suoraan omaan oppariinsa ja muutenkin hyvän teoriapohjan. Todella luontevaa olisi jatkaa saman aiheen parissa opinnäytetyön tekemiseen, mutta ei millään tavalla pakollista. Vaikka tämän työn tekisi eri aiheesta, saa siitä hyvän tuntuman tiedon hakuun ja kirjoittamiseen: kuinka helposti tai vaikeasti tekstiä syntyy.
Myös toisten kurssilaisten esityksistä saattaa hyvinkin olla hyötyä tulevaan opinnäytetyöhön, ideoita voi ruveta syntymään, kun suhtautuu avoimesti muiden esille ottamiin kysymyksiin ja tapaan käsitellä asioita.
Hankalaa oli saada työn laajuus asettumaan oikealle tasolle, kehitysehdotuksena, että kurssilla olisi voitu tarkemmin käsitellä tämän tyyppisen työn laajuutta ja rajausta. Kurssin keskeytti osa opiskelijoista, tätä olisi varmasti hyvä tutkia, liittyikö keskeyttäminen suoraan kurssiin vai oliko keskeyttämisen syy jokin kurssin ulkopuolinen tekijä. Kurssi on suhteellisen työläs, saiko aloittamisen vaikeus luopumaan koko urakasta? Olisiko tarvittu enemmän ja selkeämpiä välietappeja heti kurssin alkuun?
Aiheita, joita käsittelimme kevään 2015 kurssilla:
Kanban
Kiinnostuin Kanbanista jo aikaisemmin, kun törmäsin siihen liitettyyn sloganiin ”Aloita lopettaminen, lopeta aloittaminen”. Lyhyen tutkiskelun perusteella se vaikutti menetelmältä, jota haluaisin töissä kokeilla. ICT-seminaarit –kurssi osui sopivaan aikaan ja tarjosi mainion mahdollisuuden tutkistella aihetta hieman syvällisemmin.
ICT-alalla Kanban on verrattaen tuore, ns. toisen sukupolven ketterän kehittämisen tapa, joka tuo Lean -periaatteet ohjelmistotuotantoon. Monissa projekteissa ei pystytä sitoutumaan viikkojen mittaisiin työsisällöltään lukittuihin jaksoihin, mutta silti prosessissa täytyy olla joitakin reunoja ja rajoitteita, muuten valmiiksi saatavan työn määrä romahtaa. Kanban lähestyy tätä tarjoamalla muutamia helposti ymmärrettäviä ja käytäntöön vietäviä käytäntöjä.
Kanbanin periaatteista keskeisimmät ovat työnkulun visualisointi, käynnissä olevien töiden määrän rajoittaminen ja prosessin jatkuva kehittäminen. Työnkulun visualisointi ja siitä seuraavat asiat kiinnostavat minua henkilökohtaisesti. Työtilanteen helppo selvittäminen on tärkeää, erityisesti kun työtehtävät ovat kooltaan pieniä (alle päivän) ja niitä on paljon. Visualisointi auttaa jakamaan taakkaa tasaisemmin eri tekijöiden välille. Tärkeää on mielestäni myös se, että visualisointi ei mahdollista töiden katoamista tai piiloutumista. Asia pysyy mielessä niin kauan kunnes se on oikeasti tehty ja valmiiksi hyväksytty.
Seminaarityössä Kanbaniin tutustutaan paitsi teorian niin myös kahden erilaisen esimerkkitapauksen kautta. Esimerkkitapauksista selviää miten teorioita on viety käytäntöön ja mikä on toiminut ja mikä ei.
- Jaakko
Seminaarityöni:
https://drive.google.com/file/d/0B3hDFu26oF9qRkE4YXNrRFl6V1U/view?usp=sharing
Fasilitointi
Valitsin aiheekseni fasilitoinnin, aloittaessani en aivan tarkasti tiennyt mitä fasilitoinnilla tarkoitetaan ja halusin perehtyä. Sana putkahtelee työpaikallani aina silloin tällöin esiin ja tiesin, että muutama työkaverini on osallistunut fasilitointi -koulutukseen. Heille koulutus oli selvästikin ollut innostava ja palaute asiakaspalavereista, joita ovat he ovat fasilitoineet on ollut positiivista. Fasilitointi kannustaa ratkaisulähtöiseen ajatteluun “Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa”.
Fasilitointi tarkoittaa ryhmäprosessin ohjausta, ryhmätyöskentelyä pyritään viemään astetta pidemmälle kuin aiemmin on tehty. Tavoitteena on, että fasilitoidun tilaisuuden päätteeksi syntyy konkreettisia toimenpiteitä ja ratkaisuja sekä suunnitelma, miten ryhmätyön tulokset otetaan käyttöön. Saman tien voidaan suunnitella Roadmap, jonka pohjalta asioiden toteutumista myös seurataan. Perinteisten ryhmätöiden ongelmana lienee usein, että osallistujille ei synny selkeää käsitystä siitä, miten työn tuloksia hyödynnetään tai onko niistä ylipäätään kenellekään hyötyä.
Fasilitoidun työpajan vetäjää kutsutaan fasilitaattoriksi, hän toimii ryhmän ulkopuolisena ohjaajana, joka ei puutu käsiteltäviin asioihin eikä tehtävien ratkaisujen sisältöön. Ryhmässä tulee aina olla riittävä osaaminen käsiteltävän asian ratkaisemiseen. Fasilitaattori ohjaa ryhmää käyttämällä erilaisia ryhmätyömenetelmiä, hän huolehtii ajankäytöstä ja käytännön järjestelyistä, hän suunnittelee tilaisuuden etukäteen huolellisesti perehtyen siihen, mikä tilaisuuden tarkoitus on ja ketä henkilöitä tarvitaan mukaan. Tilaisuuteen osallistujat pääsevät näin keskittymään täysin käsiteltävään asiaan.
Fasilitointia voidaan työyhteisöissä käyttää monenlaisissa tilanteissa, voidaan ratkoa tiimin toiminnan tai työtapojen kehittämiseen liittyviä asioita yhdessä kuten Scrum:n retrospektiivissä tehdään, voidaan ideoida ja innovoida, visioida tulevaisuutta, määritellä ja suunnitella, ratkoa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen mahdollisesti liittyviä ongelmia jne.
- Leena
Seminaarityöni: https://drive.google.com/file/d/0B28HVFJ2veOCMElsZkc1YkJteFk/view?usp=sharing