Teksti ja kuvat: Silja Partanen
Älä vaivu epätoivoon. Kirjoitin oman opinnäytetyöni keväällä. Vaikka toisinaan koko touhu tuntui samalta kuin saippuoidun vesiliukumäen kiipeäminen vastavirtaan, työ on nyt Theseuksessa ja valmistuminen odottaa. Jälkiviisaana voin todeta, että kaikki puurtaminen kannatti.
Kuvia opinnäytetyöstä Olipa kerran museo: Forssan Luonnonhistoriallisen Museon sisällöntuotannon pelillisyys ja käytettävyys
Opinnäytetyö ei ole ylitsepääsemätön vuori. Keräsin tähän blogikirjoitukseen viiden kohdan selviytymispakkauksen, joiden pohtiminen, tiedostaminen ja noudattaminen helpottivat ainakin omaa työtäni huomattavasti. Toivottavasti niistä on apua myös muille opinnäyteseikkailuaan eläville tikolaisille.
1. Etsi työllesi rytmi, joka tuntuu luontevalta
Opinnäytetyökirjallisuus on täynnä vinkkejä aikatauluttamiseen ja käytännön urakan rytmittämiseen. Myös ohjaajalla ja muilla opiskelijoilla on varmasti neuvoja jaettavinaan. Parhaat palat kannattaa tallentaa mieleen ja hyvät käytännöt ottaa osaksi omaa päivärutiinia, mutta kaikkein tärkeintä on tuntea itsensä ja omat työtapansa. Me tikolaiset olemme erilaisia ja maaliin pääsee monia polkuja. Yhdelle sopii kalenteriin listattujen päivätavoitteiden orjallinen noudattaminen, siinä missä toinen kirjoittaa sanan silloin, toisen huomenna. Jollekulle deadlinet ja säännölliset tarkastuspäivämäärät ovat sydänystäviä, mutta joku toimii paremmin vailla kiveen kirjoitettuja aikataulupaineita. Tärkeää on tunnistaa aika, paikka ja mielentila, jossa teet hyvin töitä – ja sitten tehdä töitä.
Omassa oppariprojektissani eteen tuli vaiheita, jolloin saatoin istua viikon nenä kiinni lähdeteoksissa edes aukaisematta opinnäytetyön tekstitiedostoa. Toisinaan sanoja tuntui taas virtaavan paperille rivi toisensa jälkeen, kun vain vilkaisinkin näppäimistöön päin. Tuolloin kirjoitin päivätolkulla työtä ja unohdin muun maailman. Silloin tällöin vietin päiviä, joiden aikana keskityin aktiivisesti tekemään kaikkea muuta kuin opinnäytetyötä. Niitäkin tarvitaan.
2. Mieti mitä haluat
Jollekulle opinnäytetyö on pakollinen kiusa: viimeinen, monimutkainen ja työteliäs ponnistelu ennen valmistumista. Toinen näkee opinnäytetyön yhtenä kurssina muiden joukossa – ripeänä sprinttinä, jossa muutaman kuukauden sisällä kerrytetään hetkisesti kasaan tekstiä ja siihen liittyvät käytännön suoritteet. Kolmannelle kyse on pitkäjänteisestä ajatusprosessista, jota on alettu ehkä työstää eteenpäin jo vuosia aiemmin ja joka kulminoituu itse työn kirjoittamiseen. Myös nähdyn vaivan ja työhön upotettujen muiden resurssien määrä vaihtelee opiskelijasta riippuen.
On parasta olla rehellinen itselleen ja kysyä heti opinnäytetyöprosessin alussa, mitä oikeastaan on hakemassa ja millaiseen suoritukseen uskoo oman motivaationsa riittävän. Myös käytettävissä oleva aika ja tekijän voimavarat kannattaa pohtia läpi realistisesti ja suhteuttaa työn edistyminen niihin. Sekä yli- että aliarviointi johtavat yleensä kovaan kiireeseen, stressiin ja yritykseen taklata deadlinet viime hetken raivokkaalla, mutta huolimattomuuteen taipuvaisella työrupeamalla. Asiasta kannattaa puhua myös ohjaajan ja opinnäytetyön toimeksiantajan kanssa; toki tilanteen vaatimalla hienotunteisuudella, mutta rehellisesti. Kun kaikki ovat samalla sivulla tavoitteiden suhteen, myös työn tekeminen eri etappeineen tuntuu luontevalta ja sujuvalta.
3. Ole tavoitteellinen ja palkitse itseäsi
Ennen käytännön työhön säntäämistä on hyvä miettiä tavoitteita itselleen ja opinnäytetyölle. Toisilla toimivat arvosanat tai sivumäärät, jollekulle voi riittää ajatus siitä, että työ valmistuu määräajassa – viis numeroarvoista. Myös muita tapoja on: keksi itsellesi mieleisimmät ja motivoivimmat! Jos tavoite ja sen eteen ajateltu työpanos eivät vaikuttaisi kohtaavan, sekin on hyvä myöntää itselleen. Toisinaan tavoitteet muuttuvat ja kehittyvät matkan varrella – opinnäytetyö elää, vaikka sen lopullinen maali muuttumattomana pysyisikin. Tämä on sallittua ja toisinaan jopa hyväksi, kunhan pidät ohjaajan ja toimeksiantajan kartalla siitä, mihin olet projektiasi luotsaamassa.
Kun tietää, mitä työltään haluaa, on myös helpompi asettaa välitavoitteita ja palkita itseään niiden saavuttamisesta. Minä ostin itselleni aina jonkin uuden pelin silloin, kun sain jonkin osa-alueen valmiiksi opinnäytetyöstäni. Kesälomalle olikin mukava lähteä valmis työ kainalossa ja pelikirjasto uutta sisältöä pullistellen.
4. Muista, ettet ole yksin
Opinnäytetyö on prosessi, jonka aikana on helppo eristäytyä muusta maailmasta näppäimistön ja näyttöpäätteen ääreen. Silloin tällöin työrauhan vuoksi erakoituminen on tarpeellista, mutta takaovi ulkomaailmaan kannattaa pitää jatkuvasti auki.
Toimeksiantaja on tärkein kontakti opinnäytetyöprosessissa: hän mahdollistaa idean toteuttamisen ja odottaa työltä tuloksia. En voi tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on pitää tiivistä yhteyttä toimeksiantajaan säännöllisesti, kertoa kuulumiset työn tiimoilta, kysyä mieltä vaivaavista asioista ja raportoida takapakeista ja edistysaskeleista. Ei ole myöskään väärin kyseenalaistaa, tarjota ideoita tai ehdottaa vaihtoehtoista toimintatapaa. Parhaimmillaan toimeksiantaja voi toimia erinomaisena ideoiden pallottelukumppanina, kriitikkona ja aidosti kiinnostuneena taustatukena koko työn ajan. Opinnäytetyön tekijä voi puolestaan vastaavasti pyyhkiä pölyjä totuttujen käytänteiden pinnalta ja saada toimeksiantajan tarkastelemaan prosessejaan uusin silmin.
Myös ohjaaja on käytettävissä ja apuna, tarvittiinpa konsultointiapua, kommentteja tekstistä tai tukea käytännön asioihin. Etenkin niissä tilanteissa, kun koko työn tai jonkin sen osan suunta tuntuu olevan hukassa tai epävarma, ohjaaja osaa usein auttaa fokuksen tarkentamisessa. Opinnäytetyö ei ole aina yksinkertaisin mahdollinen prosessi – etenkään silloin, jos se on tyypillisesti jäänyt viimeisenä suoritettavien opintojen joukkoon ja opiskelija hoitaa muita valmistumiseen liittyviä velvollisuuksia sen ohella. Muistan murahtaneeni kuluneen kevään aikana yhdelle jos toisellekin keskustelukumppanilleni, kuinka valmistuminen tuntui lohikäärmeen selättämiseltä ja hankalammalta kuin mikään muu koulutoimeksianto. Sydämeni kevenikin usein höyhenenpainoiseksi, kun ohjaajani väänsi opinnäytetyöbyrokratiasta selkeästi ymmärrettävää rautalankaa muiden velvollisuuksiensa ohessa.
Älä unohda myöskään muita opiskelijoita, erilaisia tukiryhmiä ja omaa tuttavapiiriäsi ja perhettäsi. Yllättävistä paikoista voi löytyä apua esimerkiksi oikolukemisen merkeissä.
5. Lopeta ajoissa
Työ kannattaa aloittaa hyvissä ajoin esimerkiksi lähdemateriaaleja silmäillen ja aiheen teoriaan tutustuen. Vielä kriittisempi taito on lopettamisajankohdan valitseminen. Joskus opinnäytetyön loppuvaiheessa – kun ohjaajan kommentteja on marginaaleissa rivikaupalla, oikolukija ehdottaa otsikoiden muuttamista ja et ole itsekään enää oikein tyytyväinen tiivistelmääsi – halu iskeä hanskat tiskiin on ylitsepääsemättömän voimakas. Kyllähän tämä menisi jo läpi tällaisenaan, eikö? Mitä jos vain palauttaisin työn ja antaisin itselleni lepotauon – onhan tätä pyöritelty tässä jo kuukausikaupalla! Noina hetkinä on paras hengähtää ja sitten riipiä itsestään vielä ne viimeiset voimavarat: jos työ on selkeästi keskeneräinen ja sinulla on aikaa ja voimia sen viimeistelemiseksi, kannattaa niin tehdä.
Yhtä kriittistä on se, että työskentelemisen osaa lopettaa ajoissa. Yksityiskohtia ei voi kiillottaa loputtomiin. Johonkin jää ehkä yksi pilkkuvirhe, kuvateksti on ehkä vähän liian pitkä ja yksi tavuviiva on eksynyt kenties väärälle riville. Ne eivät kuitenkaan teilaa hyvää työtä, eikä niiden korjaaminen puolestaan pelasta kehnoa tekelettä. Jossakin kohtaa teksti on vain laskettava alas ja todettava, että lopputulos on kyllin hyvä.