Kirjoittanut koodipajan toinen ohjaaja, Erika Sankari
Niin siis, mikä ihmeen koodipaja? Monelle voi tulla mieleen jonkin sortin hikipaja, missä naputellaan kilpaa koodia ja katsotaan lopuksi, kuka sai eniten aikaiseksi… Ymmärrän kyllä, että jotkut tykkäävät tämän tyylisestä touhusta, mutta siitä ei ole kyse, kun puhutaan tikojen koodipajasta.
Koodipaja on käytännössä varattu luokka ja kaksi ’vetäjää’. Vetäjä on ehkä hieman huono termi, koska koodipajassa ei sinänsä opeteta luokan edessä mitään. Tämän roolin hoitavat opettajat tunneillaan. Koodipajan vetäjät ovat paikalla sitä varten, että heiltä voi kysyä mitä tahansa koodiin liittyen ja saada henkilökohtaista apua ohjelmoinnin kotitehtävien tekoon.
Koodipajaan ovat tervetulleita kaikki TAMKin tietojenkäsittelyn opiskelijat, mutta se on suunnattu erityisesti ensimmäisen vuoden tietojenkäsittelyn opiskelijoille. Koodipajan tarkoitus on tarjota aika ja paikka, jolloin voi vain syventyä koodiin ja jos jää jumiin, niin apu on lähellä. Meininki on aina hyvin rentoa ja keskustelu kavereiden kanssa on oikein suotavaa. Usein vetäjien apua ei edes tarvita, kun vierustoveri auttaa.
Käytännössä koodipaja on tätä: osallistujat tulevat luokkaan kolmen aikoihin, valitsevat mieluisan pöydän ja alkavat ohjelmoida. Vetäjät saapuvat myös kolmen aikoihin, moikkaavat osallistujia ja kehottavat kysymään apua, kun siltä tuntuu.
Jos kukaan ei hetkeen kysynyt mitään, niin lähdin kiertelemään ja kyselin, mitä kukakin tekee ja kehotin vielä kerran huikkaamaan, jos heillä olisi mitään kysyttävää. Avun pyytäminen on tärkeä taito tällä kuin millä tahansa muullakin alalla ja sitä ei tarvitse ujostella.
Olen nyt vetänyt pajaa kahtena vuotena ja molempina vuosina kokemus on ollut antoisa, mutta myös haastava. Haastetta tuo osallistujien suuri määrä (varsinkin ensimmäisinä kertoina), koodipajan ajankohta sekä se, miten selittää koodia niin, että kuka tahansa ymmärtää mitä koodissa tapahtuu. Tähän usein auttaa paperi ja kynä sekä rauhallinen selitys.
Kaksi vetäjää ei millään ehdi kahden tunnin aikana auttaa kaikkia, varsinkin kun ongelmat eivät yleensä ratkea viidessä minuutissa. Ja yhdellä henkilöllä voi olla useampia kysymyksiä. Onneksi monilla on joku luokallaan, joka on opiskellut ohjelmointia jo entuudestaan ja on tullut auttamaan luokkatovereitaan koodipajaan. Mielestäni tämä on koodipajan paras anti: paikka ja aika, jolloin voi kokoontua yhdessä tekemään töitä. Yhdessä tekemällä oppii toisilta ja saa yllättävän paljon aikaiseksi.
Koodipajan ajankohta ei auta aikapulaan. Näinä kahtena vuonna se on ollut kerran viikossa kello 15:00 – 17:00, jotta se ei mene minkään kurssin kanssa päällekkäin. Muutoin ihan toimiva aika, paitsi että useat ovat jo hyvin uupuneita rankan koulupäivän jälkeen ja pakko myöntää, ettei omatkaan aivot nälkäisinä ole täysin vireessä.
Näistä haasteista huolimatta on hienoa, että TAMK pystyy tarjoamaan tämmöistä palvelua. Ensimmäisinä viikkoina varsinkin on tärkeää, ettei tipu kärryiltä ohjelmoinnin suhteen ja on joku jolta kysellä ennen kuin ehtii verkostoitua oman luokkansa kanssa. Vetäjänä on hyvin antoisaa, kun näkee osallistujien kehityksen ja pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Lisäksi koodipajan pitämisestä saa suoritusmerkinnän todistukseen ja muutaman opintopisteen.