Raportin aihe: 13TIKO4 – Matkalla mobiilipelikehittäjiksi
Luokitus: Salainen
Tehtäväkuvaus: Tehtävän tarkoituksena on soluttautua Tampereen ammattikorkeakoulun 13TIKO4-tietojenkäsittelijäjoukon ytimeen, hankkia tiedustelumateriaalia koskien peliprojektien kulkua ja ryhmien tämänhetkistä henkistä ja fyysistä tilaa ja raportoida lopputuloksista ylimmälle johdolle. Kuvallisen todistusaineiston toimittaminen raportin liitteenä on urhollisuusmitalilla palkittava teko.
Tehtävän suorittaja: Tehtävänannon hetkellä käytettävissä oli vain pataljoonan laiskanpulskea siirtokarjalainen kirjuri, jolla karsastaa. Paremman puutteessa häntä päätettiin käyttää toistaiseksi.
Ikäraja: Sallittu kaikenikäisille. Saattaa sisältää ruokahalua herättäviä mainintoja kahvista ja pullasta.
Raportti: Vakoilutehtäväni aikana soluttauduin osaksi pahaa aavistamatonta 13TIKO4-ryhmää heidän arkipäiväisissä askareissaan käyttämällä rekvisiittana energiajuomapulloa ja kumaraista ryhtiä. Näin jälkikäteen ja soluttautumistoimeksiantoni päätyttyä voin ilokseni ilmoittaa, että kevään projekti etenee sekä aikataulussa että kaikilla mittareilla tarkasteluna sujuvasti eteenpäin. Ennen soluttautumistehtäväni loppua pyysin ryhmiltä kuvia liittyen projektiin ja sen tekemiseen. Kuvamateriaali toimii tämän raportin havainnollistajana ja elävöittäjänä.
13TIKO4 vaikutti ensivaikutelman perusteella viilipyttymäiseltä kokonaisuudelta siitä huolimatta, että peliprojektin puoliväli on jo ohitettu ja tunnelin päässä näkyy valon sijaan toukokuun seitsemäs Pelimessuineen. Kalenterin sivuilla vilistävä deadline-viidakko ei vaikuttanut saaneen yhtäkään ryhmää toistaiseksi täysin pois tolaltaan, vaikka kiire työntekoa tällä hetkellä siivittääkin.
Pureuduin epäilyttävän leppoisilta vaikuttaviin ryhmäläisiin aseinani kysymyspatteristo ja hyväntahtoinen hymy.
”Projekti on edennyt odotetusti, vaikka dokumentointi kertookin tiimimme olevan aina hieman jäljessä aikataulusta. Tämä kuitenkin luo “mukavan paineen” saada aina työt tehdyksi, eikä tule ainakaan sorruttua sellaiseen ylimielisyyteen mikä saattaisi nostaa päätään jos olisimme aikataulusta jatkuvasti edellä”, Team Masterplanista raportoidaan.
Samoilla positiivisilla linjoilla jatkaa Deviatan: ”Tiimin tilanne on tällä hetkellä hyvä. Viralliset asiat (raportit, aikataulussa pysyminen) ovat enemmän kuin kunnossa, mutta myös ryhmän henki on parantunut projektin edetessä. Onnistumisen iloa on herättänyt ryhmän osaaminen sekä suunnitellussa aikataulussa pysyminen. ”
”Opetuksen väheneminen on siivittänyt meidät aiempaa parempaan vauhtiin: välillä edetään hieman hitaampaa kylkimyyryä ja kaikki tuntuu junnaavan, välillä asiat kehittyvät valmiiksi kuin itsestään ja ripeämmin kuin kuvitella voisi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kyllä tästä vielä peli tulee”, kuvailee projektivuoristoradan nousuja ja laskuja puolestaan MUCH Development.
Jatkoin urkkimistani tivaamalla kunkin kehitystiimin ideoista ja visioista tulevan sprintin suhteen. Kehitystiimit olivat liikuttavan yksimielisiä tulevaisuudensuunnitelmissaan: peli tai sen osat pelattavaan kuntoon, WWW-sivut valmiiksi, traileri tulille ja muut listalla odottavat pikkutyöt valmiiden listalle. Vaikuttaisi siltä, että product ownereilla on tulevan viikon aikana paljon ihailtavaa uuden sprintin käynnistyessä.
Tiukan ristikuulustelun alla ryhmät murtuivat puhumaan myös stressitasostaan ja asioista, jotka ovat aiheuttaneet heille harmaita hiuksia. Deviatan tunnustaa kiristelleensä hampaita päätöksenteon jatkuvien syklien ja ”ohjelmoinnin haasteellisuuden hämäryyden” kanssa… mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan; kirjurin oma puolen vuoden ohjelmointiura oli yhtä kylmänhikistä ja hysteerisen naurun säestämää for-silmukoiden täyttämää kärsimyksen kujanjuoksua, johon verrattuna ”haasteellinen hämäryys” kuulostaa kiehtovan boheemilta.
Runoratsulleen liian vähän porkkanoita lykkinyt Team Masterplan puolestaan kuvailee: ”Ja suurin haaste tiimille on dokumentointi, kukaan kun ei tiimissä ole oikein runoilija.” Tiimiä jurppii myös se, kuinka sekavalta projektiohjeistus on välillä tuntunut ja miten erilaiset käytännöt ja toimintamallit ovat kalahdelleet ristiin projektin edetessä.
MUCH Development puolestaan tuntee kiireen jo koputtelevan kantapäillään: ”Epätoivoa tuottaa tieto siitä, että puoliväli on ylitetty, kohta pitäisi olla valmista tuotetta esiteltäväksi ja sängyn alla asuu hirviö”, väittää tiimin pääkoodari pokerinaaman värähtämättäkään. Pokkansa ihailtavasti näkkärillä pitää myös High Five Development: ”Tiimin työmoraali on jokseenkin keskinkertainen, joten aivan järkyttävällä sykkeellä ei projektia tule painettua, mutta uskomme, että hiljaa hyvä tulee. Psyykehän meillä hajosi kaikilla varmaan ensimmäisen sprintin jälkeen.”
Synapsien paukkumisesta ja psyykkeen koetuksille joutumisesta huolimatta tiimit ovat optimistisia ja aurinkoisia, kun puheeksi tulee se, millä tolalla on ryhmänjäsenten jaksaminen ja vointi.
”Tiimi jaksaa hyvin, mutta välillä hieman laiskasti. Viimeisissä sprinteissä on paljon tehtävää. Työtunteja tulee siis enemmän kuin aiemmin eli loppurutistus pitää vielä ottaa”, ennakoi Team Masterplan.
”Seuraaville sprinteille onkin hieman enemmän hommaa tiedossa”, arvioi myös Deviatan, mutta muistuttaa myös kahvitaukojen ja lepäämisen merkityksestä: ”Kiirettä ja stressiä riittää, mutta taukojakin ollaan koitettu muistaa pitää.”
High Five Development on selkeästi valinnut kiintotähdekseen jonkinlaista hitaan positiivista psykologiaa henkivän filosofian, jos nuortenherrojen zeniläisestä mielentyyneydestä jotain voi päätellä: ”Asenteemme koko projektiin on ollut varsin rento, joten hermojakaan ei varsinaisesti raasta mikään. Lähinnä Aleksin silmissä hyppivät pikselit ovat aiheuttaneet jonkin asteista hämmennystä.”
Tässä vaiheessa tuntui turvalliselta kääntää keskustelu kohti loppuaan ja tiedustella ryhmiltä vielä välineistä, jotka ovat auttaneet heitä matkalla kohti määränpäätä.
Korvaamattomina resursseina projektin luomisessa ovat olleet erilaiset projektinhallinnalliset työkalut, koodausalustat, kuvankäsittelyohjelmat ja kenttäolosuhteissa nautitut kahvi, pulla, kolajuomat ja huono huumori. Opetuksen ja projektin eri vaiheiden yhteen limittyminen saivat kiitosta, samoin vierailijaluennot, jotka ovat värittäneet kouluviikkoja kevään kuluessa.
Raportti on hyvä lopettaa näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin – nyt on aika heittää talviturkit, vaihtaa isompi vaihde silmään ja puskea läpi harmaan kiven.
Seuraavaksi tiedustelutehtäviin nimetään ryhmä 13TIKO5. Onnea matkaan!