Ensimmäinen sprintti on takana ja jokaiselle alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, mistä projektissa on todella kyse. Ensimmäinen sprintti tuntui menevän erilaisten toimintatapojen omaksumiseen ja yleiseen sekoiluun, mutta toisen sprintin alkaessa on päästy keskittymään enemmän jo varsinaisen pelin toteutukseen.

Tässä vaiheessa kevättä projektin ohessa pyörii myös liuta erilaisia projektin lopputulosta tukevia kursseja. Ajankäyttönsä saa suunnitella tarkasti, sillä ensi vuoden suuntautumiset ovat kaikilla takaraivossa ja siitä syystä kursseista selviämiseen on uhrattava myös oma aikansa. Kevään mittaan tämän asian pitäisi toki vielä helpottua. Sitä kaikki ainakin toivovat.

Pelisuunnitelma

Keskeinen osa pelin kehitystä on tietenkin suunnitelma. Kuten edellisestäkin postauksesta käy ilmi, on erilaisia suunnitelmia tehtävä roppakaupalla. Tässä vaiheessa peruspalikat alkavat kuitenkin olla kasassa ja jokainen ryhmä keskittyy hiomaan pelisuunnitelmansa mahdollisimman kattavaksi. Vaikka tiimeissä tuntuu vallitsevan selkeä näkemys siitä mitä pelin tulee olla, on sama idea välitettävä vielä asiakkaalle. Paperiprotoista saatiin hyvä pohja, mutta kaikki pienimmät nippelit ja nappelit on myös mietittävä tarkkaan, jotta kokonaisuus pysyy kasassa.

Uusia ideoita tuntuu kasaantuvan vuoron perään vasemmalta ja oikealta. Suunnitelmat laajenevat jatkuvasti ja laajin on tällä hetkellä reilut parikymmentä sivua. Miten siis saada suurin osa halutuista ideoista peliin mukaan, huomioiden kuitenkin melko tiukan aikataulun? Kiirettä tulee pitämään.

Jotain näytettävää pelistä

2. sprintin kruunasi asiakkaan edustajien vierailu koululla eli totuuden hetki kaikille ryhmille. Onko ryhmien tähän mennessä tehty työ ollut turhaa vai vastaako toteutus sitä mitä asiakas on odottanutkin? Jokaiselle ryhmälle oli varattu noin tunti aikaa käydä läpi pelisuunnitelmaa sekä esitellä varsinaista peliä. Tai sitä mitä tähän mennessä on saatu raavittua kasaan. Alkujännityksen jälkeen tilanne rentoutuu ja kaikki ryhmät saavat aikaan hyviä keskusteluja asiakkaan kanssa. Pieniä muutoksia ja parannusehdotuksia esitetään puolin ja toisin, mutta lopputuloksena kaikille näytetään vihreää valoa. Suunta on oikea.

Seuraava koitos on kuitenkin jo nurkan takana, sillä seuraavaksi pääsemme esittelemään pelit suoraan kohderyhmälle eli yläkouluikäisille opiskelijoille.

Mikko Kari, 16tiko2