Empatia ja taide HUMANE-CLIMATE -tutkimusprojektissa
Ilmastonmuutos muuttaa ja heikentää elinolosuhteita eri puolilla maapalloa. Juurisyitä ovat siirtomaavallan ajan eli kolonialismin vaikutukset ja muokkaamat valtioiden väliset voimasuhteet sekä niihin kytkeytynyt teollistuminen. Nämä ovat nykymuodoissaan osa maailmantalouden mekanismeja ja vastuussa ilmastonmuutoksen kiihtymisestä, syventäen edelleen molempien eriarvoistavia vaikutuksia.
Erilaiset muuttoliikkeet ja liikkumisen muodot lisääntyvät ilmastonmuutoksen vuoksi. Ihmiset joutuvat monilla alueilla reagoimaan heikkeneviin elinolosuhteisiin. He saattavat muuttaa kotoaan pysyvästi tai väliaikaisesti – joko läheiseen kaupunkiin, pakolaisleirille tai kauemmas – tai yrittää sopeutua muuttuviin olosuhteisiin muuttamatta. Suurelle osalle ihmisistä, erityisesti niin kutsutussa Globaalissa Etelässä, muuttaminen on epärealistista, sillä heillä ei ole riittävästi tietoa tilanteen vakavuudesta, mahdollisuutta muuttaa tai siihen tarvittavia resursseja. Esim. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa muuttoliike on pääosin vapaaehtoista tai enemmän mahdollista.
Ilmastokasvatuksessa on tärkeää tukea nuorempien sukupolvien mahdollisuuksia oppia elämään ekologisten kriisien ja niihin kytkeytyvien ilmiöiden – kuten muuttoliikkeiden – kanssa. Heitä tulisi tukea ajattelemaan kriittisesti ja tunnistamaan niitä kehityspolkuja, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen ja joita edelleen ylläpidetään eri tavoin. Miksi kolonialismi ylipäätään alkoi, ja missä muodossa se jatkuu yhä? Tai miten teollistuminen mahdollistui kolonialismin harjoittaman raaka-ainekaupan ja orjatyövoiman avulla? Miten nämä prosessit synnyttivät ja yhä ylläpitävät globaalia epätasa-arvoa Globaalin Etelän ja Globaalin Pohjoisen välillä? Miten näitä kysymyksiä tarkastellaan ilman, että opetustilanteet aiheuttavat liiallista ahdistusta?
Huomasimme kreikkalaisissa ja suomalaisissa alakouluissa vieraillessamme, että jo neljäsluokkalaiset eli noin 10-vuotiaat koululaiset ovat hyvin perillä maailman tilanteesta – niin ilmastonmuutoksesta kuin sodistakin – vaikka näitä aiheita ei olisi vielä kunnolla sisällytetty opetussuunnitelmiin tai käsitelty tarkemmin opetuksessa. Näissä tavallisissa, monikulttuurisissa kaupunkikoululuokissa oli oppilaita, jotka olivat muuttaneet esimerkiksi Afganistanista tai Etiopiasta ja joilla on kokemuksia erilaisista elinolosuhteista ja tietävät enemmän muuttoliikkeistä verrattuna Suomessa syntyneisiin luokkatovereihinsa. Riippumatta oppilaiden synnyinmaasta heillä on kaikilla erilaista ymmärrystä ilmastonmuutoksesta, mutta heidän tietämyksensä sen yhteiskunnallisista vaikutuksista vaihtelee. Tätä jälkimmäistä kuilua nykykoulu ei ole onnistunut kuromaan umpeen.
Oppilailla on ajatuksia ja tunteita liittyen ilmastonmuutokseen, vaikka niistä ei koululuokassa opettajan johdolla puhuttaisikaan. Juuri tästä syystä on tärkeää, että kouluissa luodaan tiloja ja mahdollisuuksia ymmärtää erilaisia yhteiskunnallisia prosesseja sekä ihmisten kokemuksia erilaisista elinolosuhteista ja käsitellä niihin liittyviä tunteita sopivin menetelmin. Opettajilla tulisi olla mahdollisuuksia kuulla oppilaitaan ja reagoida tarvittavalla tavalla, esimerkiksi käsittelemällä tiettyjä asioita yhdessä oppimisen kautta enemmän.
Yhteiskunnallista vaikuttamista taideperustaisin oppimateriaalein
HUMANE-CLIMATE on osallistava tutkimusprojekti, jossa tuotamme tietoa ja rakennamme tietoon pohjautuvia näkökulmia ilmastonmuutoskasvatukseen. Avaimet ilmastoliikkuvuuden opettamiseen ilman ahdistuksen tai yksilönvastuun taakan lisäämistä ovat jo olemassa alakouluissa. Keinovalikoimaan kuuluu taideperustaisia menetelmiä, jotka mahdollistavat empaattisen ymmärryksen ja oppimisen sekä tukevat osallistumista ja yhteistoimintaa. Käyttämämme taideperustaiset menetelmät olivat moninaisia ja vaihtelivat tapaamiskerroittain. Tunnistimme myös menetelmien rajoitteet – yksi menetelmä tai tapa ilmaista itseään ei nimittäin sovi jokaiselle ihmiselle tai oppilaalle yhtä hyvin.
Osallistuva taide ja erityisesti leikillisen tilan ja ilmapiirin rakentaminen oppimistilanteisiin (Nussbaum 2012) oli työmme keskiössä. Leikin tila mahdollistaa oppilaalle turvallisen tavan tutustua toiseuteen ja vaikeisiin aiheisiin mielikuvitusta käyttäen sekä yhdessä oppimisen kokemuksia luokkakavereiden ja opettajien kanssa, mahdollisimman omina itsenään. Arviointi eikä suorittaminen ole leikin tilassa läsnä eikä oppimista pystykään tässä määrittelemään perinteisten koevastausten kautta. Ajatusten ja ideoiden itämiselle tulee antaa tilaa ja aikaa. Mahdollinen ”oppiminen” voidaankin nähdä vasta joskus myöhemmin. Samanaikaisesti oppilaiden tulisi voida itse säädellä tunne-etäisyyttään aiheeseen ja tehdä senhetkiseen olotilaansa ja omiin rajoihinsa perustuvia päätöksiä. Esimerkiksi siinä missä yksi oppilas saattaa jatkaa tarinaa kahdesta luonnonkatastrofissa vanhemmistaan eksyneestä sisaruksesta niin, että vanhemmat menehtyvät (hautakivet) ja sisarukset löytävät uuden perheen, toinen voi keskittyä siihen, miten sisarukset löytävät vanhempansa pakolaismatkan päätepisteestä.
HUMANE-CLIMATE teki yhteistyötä ammattitaiteilijoiden kanssa hyödyntääkseen jo olemassa olevia materiaaleja sekä toteuttaakseen esim. musiikkipedagogiikkaa. Teimme lisäksi uusia avoimia oppimateriaaleja. Yksi yhteistyökumppaneistamme oli muusikko Lydia Lehtola eli LYYTI ja hänen laulunsa Huomisen lait, jonka laulaminen yhdessä oli keskeinen osa ympäristöaiheista musiikkipedagogiikkaamme. Harjoittelimme laulua koululaisten kanssa useita kertoja yhteistyökevään aikana.
Tutkijat käsikirjoittivat videon, ja Nick Haswell animoi sen lasten töistä. Lasten laulu nauhoitettiin musiikkivideon ääniraidaksi. Musiikkivideo on katsottavissa kokonaisuudessaan YouTubessa, ja sitä voi käyttää ei-kaupallisiin tarkoituksiin, esimerkiksi opetuksessa. TURNS-rahoituksen aikana käsikirjoitimme ja luonnostelimme kaksi lyhytvideota musiikkivideon pohjalta, jotta saisimme paremman yhteyden nuoreen yleisöön ja herättäisimme heidän kiinnostuksensa musiikkivideoon. Kysyimme nuorilta palautetta videoista ja julkaisimme ne lokakuun lopulla.
Toinen keskeinen yhteistyö toteutui kirjailija Laura Ertimon ja sarjakuvataiteilija Mari Ahokoivun kanssa. Duo oli julkaissut kirjasarjan, jonka uusin osa Mikä mahti! (Into Kustannus 2023) on tietokirja kouluikäisille ja heidän vanhemmilleen yhteiskunnallisista valtasuhteista ja rakenteista. Heidän kirjansa yhdistävät perinteiseen tietokirjalliseen kerrontaan sarjakuvamaisen tarinankerronnan, jossa Lotta ja Kasper -hahmot seikkailevat. Ertimo ja Ahokoivu tuottivat meille lisämateriaalia jatkoksi Mikä mahti! -kirjan aukeamaan, jossa sivuttiin kolonialismia. Lisämateriaali syventää Lotan ja Kasperin tutkimusmatkaa ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisiin juurisyihin – kolonialismin ja teollistumisen prosesseihin – sekä yhteen ilmastonmuutoksen vaikutuksista eli erilaisiin muuttoliikkeisiin. Materiaalin kehittäminen tapahtuu koululaisyhteistyön tuottamien ajatusten pohjalta.
TURNS-rahoituksen turvin jatkokehitimme aiemmin staattisena paperiversiona ja PDF-tiedostona olleen prototyypin käytännöllisemmäksi ja dynaamisemmaksi Microsoft SWAY -esitykseksi. Tässä työstämisessä pohjana ovat eri-ikäisten koululaisten kanssa työskentelyssä syntyneet ajatukset. Esitys julkaistaan sekä suomen- että englanninkielisenä versiona vuonna 2026. Tätä materiaalia tullaan käyttämään Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan ympäristökasvatuksellisilla opintojaksoilla ja tarjoamaan avoimesti saatavilla olevaksi opetusmateriaaliksi kouluihin. Yhteistyö Tampereen ekososiaalisen sivistyksen verkoston kanssa on tutkimusperustaisen opetusmateriaalin jalkauttamisessa avainasemassa.
Empatia ja taide – keskusteluja UNESCO professori Mark Brennanin kanssa
Mark Brennan on UNESCO-professuurin haltija ja globaalin kansalaisuuskasvatuksen professori (Pennsylvania State University). Meillä oli suuri ilo saada hänet vieraaksemme syyskuussa 2025. Jaoimme kokemuksiamme taiteen ja empatian yhteyksistä, inspiroiduimme ja opimme toisiltamme lisää nuorten kanssa työskentelystä ja ilmasto-oikeudenmukaisuudesta.
Viikon päätapahtuma oli tutkijatyöpaja Empathy through Art – Testing the Limits. Se toi yhteen 13 eri alojen tutkijaa ja/tai taiteilijaa, jotka halusivat yhdessä kokeilla taideperustaisten menetelmien ja empatian rajoja. Työpajassa käytiin myös dialogia niistä mahdollisuuksista ja rajoitteista, joita empatian kultivointi taiteen keinoin sisältää – erityisesti koulutus- ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden konteksteissa. Tutkijoiden eläytyminen leikkiin huipentui kahteen draama- ja yhteen sarjakuvaesitykseen empatiasta, jotka osoittivat, kuinka monin tavoin empatian merkitystä voi ilmaista. Lopuksi käytiin reflektointikeskustelu, jossa nousi esiin empatian käsitteellinen moninaisuus, haasteet eri tilanteissa sekä erilaiset teoreettiset lähtökohdat.
Toinen tapahtuma oli Mark Brennanin avoin luento “Empathy, Youth Voice and Radical Engagement: Why it Matters” 25.9.2025. Hän kertoi nuorisotutkija-ohjelmasta, jossa nuoret lyhytkoulutetaan kanssatutkijoiksi, jotka toimivat tutkijoina omissa yhteisöissään toteuttaen itse ideoimiaan projekteja. Lisäksi hän esitteli Irlannissa opetussuunnitelmaan lisättyä Activating Social Empathy -opintokokonaisuutta, jota hän on ollut kehittämässä yhdessä Galwayn yliopiston tutkijoiden ja Foróige Ireland -nuorisojärjestön kanssa.
Johtopäätökset: Viisi oppia HUMANE-CLIMATE:sta ja TURNSin projektista
Empatia on moninainen ilmiö tutkijoille ja taiteilijoille.
Esiin nousseita näkökulmia olivat muun muassa:
Miten empatiaa voidaan synnyttää ja mitkä ovat sen rajoitteet?
Miten empatia vaihtelee eri kulttuurisissa konteksteissa?
Miten digitalisoituminen tukee tai vaikeuttaa empaattisten sosiaalisten yhteyksien syntymistä?
Taiteiden rooli empatian rakentamisessa yhteisöissä ja yhteiskunnassa
Taiteella on merkittävä rooli empatian aktivoimisessa tarinankerronnan, mielikuvituksen herättämisen ja kokemusten tuottamisen kautta. Avainkysymyksiä olivat:
Mitkä taideperustaiset menetelmät sopivat kuhunkin tilanteeseen ja kenelle?
Millaiset taidemenetelmät resonoivat parhaiten eri yleisöjen tai yksilöiden kanssa?
Aikainen sitoutuminen ja empatian moninaistuminen
Mitä aiemmin lapsille annetaan tilaa ja aktiivinen rooli heidän omissa yhteisöissään, sitä sitoutuneempia he ovat myöhemmin aikuisina sosiaalisissa kysymyksissä (Silke ym. 2020). Empatia on kuin lihas: sitä täytyy harjoittaa, tai se surkastuu. Empatia voi hyvin ympäristöissä, joissa siitä huolehditaan. Kun lapset kokevat saavansa osakseen empatiaa, he myös todennäköisemmin pystyvät suuntaamaan sitä muihin.
Opettajakoulutus prioriteettina ilmastonmuutoskasvatuksen pitkäjänteiselle kehittämiselle ja toteuttamiselle
Empaattisempien opetusmenetelmien kehittäminen ilmastoliikkuvuuden opetukseen ja oppilaiden kohtaamiseen on keskeistä. Opettajakoulutuksen tulisi vastata paremmin monikulttuuristen luokkien tarpeisiin, kasvavaan ilmastoliikkuvuustietoon, taideperustaisten menetelmien hyödyntämiseen sekä yhdessä oppimiseen.
Taide–tiedeyhteistyössä on potentiaalia
Taiteen ja tieteen yhteistyössä on merkittävää potentiaalia empaattisen ilmasto-oikeudenmukaisuuskasvatuksen sekä taideperustaisten menetelmien kehittämiseen ja toteuttamiseen eri koulutusasteilla. Se mahdollistaa tieteidenvälisten näkökulmien hyödyntämisen, jossa yhdistyvät tunnetaidot ja erilaiset analyyttiset lähestymistavat. Oppiminen tulisi nähdä elinikäisenä prosessina ja sitä tulisi tukea eri koulutusasteilla.
Rahoitustiedot ja kiitokset
Tässä kirjoituksessa kuvattu professori Brennanin vierailu tapahtumineen sekä oppimateriaalien viimeistely – mukaan lukien tämä kirjoitus – ovat osa TURNS:in rahoittamaa tutkimustulosten rikastamisprojektia: Ilmastoliikkuvuuskasvatuksen tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistaminen. Kirjoituksessa esitellyt teoreettiset lähtökohdat, kouluinterventiot tutkimustuloksineen sekä oppimateriaalien suunnittelu ja toteutus kuuluvat HUMANE-CLIMATE-tutkimusprojektin toimintaan (Suomen Akatemia). Kiitokset kaikille tutkimukseen, yhteistyöhön sekä kuvailtuvihin tapahtumiin osallistuneille.
Vilhelmiina Vainikka, tutkijatohtori, Kasvatustieteiden ja Kulttuurin Tiedekunta, Tampereen yliopisto. Hän on TURNSin rahoittaman projektin projektipäällikkö ja hän työskenteli (2023-2025) HUMANE-CLIMATE -tutkimusprojektin (Suomen Akatemia) kouluinterventioiden vastuullisena tutkijana. Hän rakastaa taidetta, elokuvia, musiikin kuuntelua ja lukemista.
Mark Brennan, globaaliin kansalaisuuteen keskittyneen UNESCO-oppituolin haltija ja yhteisökehittämisen professori Pennsylvania Staten yliopistosta, Yhdysvalloista. Hänen työnsä on käsitellyt muun muassa yhteisön rakentamista, nuorten yhteiskunnallista sitoutumista ja globaalia kansalaisuutta sekä nuorten kanssa-tutkijuutta ja empatiakasvatusta.
HUMANE-CLIMATE:N tieteelliset artikkelit ja muut julkaisut:
Kallio, K.P., Vainikka, V. & Häkli, J. (2025) Unlearning through art: Developing decolonising and empathic pedagogies in climate mobilities education. Childhood, online first.
Kallio, K.P., Bowman, B. & Vainikka, V. (Un)learning to live together in the climate-changed world: young people’s lived planetary citizenship. Youth and Globalization.
Kallio, K.P., Bami, N. & Sulonen, M. (2025). A glaring shortage of climate mobility education: a comparative analysis of curricula and textbooks in Finnish and Greek schools. European Educational Research Journal.
Häkli, J., Kudžmaitė, G. & Kallio, K.P. (2024). Devaluing personhood: The framing of migrants in the EU’s New Pact on Migration and Asylum. Transactions of the Institute of British Geographers, 49:4, e12676.
Kallio, K.P., Häkli, J. & Härmä, K. (2023). Oikeus lähteä, oikeus jäädä, oikeus palata: Mitä ilmastokasvatuksen pitäisi kertoa muuttoliikkeestä? Terra 135(4), 179-197. Blogiteksti: Ilmastoliikkuvuuden iso kysymys: ketkä jäävät jumiin ja ketkä lähtevät liikkeelle?
Climate mobilities YouTube playlist (with the animated music video and two trailers): https://www.youtube.com/watch?v=6PJKbQ1Ca80&list=PL0ZAoKqEEQfELTr8hETYmuECE289ZU220
Säännöllisesti päivitettävän julkaisulistan löydät SPECS-tutkimusryhmän nettisivulta.
Lähteet
Ertimo, L. & Ahokoivu, M. (2019). Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu. Into.
Ertimo, L. & Ahokoivu, M. (2021). Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus. Into.
Ertimo, L. & Ahokoivu, M. (2023). Mikä mahti! Lotta ja Kasperi luonnon puolella. Into.
Nussbaum M (2012) Not for Profit: Why Democracy Needs the Humanities. Updated edition. Princeton, NJ: Princeton University Press.
Silke, C., Brady, B., Boylan, C., & Dolan, P. (2020). Empathy, Social Responsibility, and Civic Behavior Among Irish Adolescents: A Socio-Contextual Approach. The Journal of Early Adolescence, 41(7), 996-1019.
