Tänään oli viimeinen sairaalavierailu ja se suuntautui julkiseen Kalafongin sairaalassa. Saimme lämpimän vastaanoton koko sairaalan johdolta ja osastojen henkilökunnalta. Vierailu antoi paljon ajattelemisen aihetta ja näkökulmia tämän maan julkiseen terveydenhuoltoon ja sen ongelmatilanteisiin. Julkisessa sairaalassa hoito on potilaille ilmaista ja tämä tarkoittaa, että asiakkaina on pääasiassa köyhempiä ja työttömiä ihmisiä. Näissä olosuhteissa tässä sairaalassa tarjottu hoito oli monelta osin hyvää ja ammttilaiset olivat työhönsä sitoutuneita. Heillä oli paljon osaamista, mutta hoidossa tuli esille Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna myös runsaasti puutteita esim. hygieniaan ja potilaiden yksityisyyteen liittyen.
Sairaala oli suuri ja asiakkaita oli kaikkialla ja paljon! Rakennukset olivat vanhoja ja puhtaus ei ollut parhaimmasta päästä. Mielenkiintoista oli, että rakennusten käytävät olivat katettuja ulkotiloja. Osastolta toiselle kulkiessa ei ollut tunne, että kulkee sairaalassa, mutta jatkuvasti tuli vastaan potilaita raidallisissa pyjamissa tippapussit kirjaimellisesti kainalossa… Hoitajat tekevät täällä, kuten muissakin vierailemissamme sairaaloissa, 12 tunnin työvuoroja. Vuoro vaihtuu aina klo 7 ja vaihdossa on 15 min yhteistä työaikaa raporttia varten.
Sairaalassa edistettiin hienosti imetystä ja se oli saanut Baby Friendly Hospital -sertifikaatin vuonna 2017. Hoitajat toivat esille, että sen saamisessa oli kova työ ja he olivat ylpeitä siitä. Osastojen seinillä oli paljon imetyksestä kertovia julisteita. Alla kuvassa yksi, joka on kuvattu Kangaroo Mother Care -osastolta.
Ylipäätään täällä imetys vaikuttaa olevan hyvin luonnollinen asia, tosin se saattaa olla hyvinkin ainoa mahdollinen tapa ruokkia pientä vauvaa. Eilisen slummivierailun perusteella jäi vaikutelma, että pullojen peseminenkin olisi hyvin haastavaa. Henkilökunnalle oli itsestään selvää, että kaikki äidit imettävät ja jos vauva tarvitsi maitoa muulla tavoin kuin rinnasta imemällä, niin äiti lypsi sitä vauvalle käsin. Tämäkin vaihtoehto istuu tähän järjestelmään kuin luonnostaan, sillä täällä on paljon HIV positiivisia potilaita. Myös luovutettua äidinmaitoa oli tarjolla riittävästi ja sitä saatiin osastolla olevilta äideiltä, joilla sitä on enemmän kuin oma vauva tarvitsee.
Tässä sairaalassa syntyy vuosittain 6000 vauvaa. Kätilöt hoitavat synnytykset normaalitilanteissa alusta loppuun asti. Poikkeustilanne on lähinnä sectio, sillä kätilöt hoitavat myös imuvedot ja pihtisynnytykset. Sectioprosentti oli noin 50% eli todella korkea, mutta alhainen verrattuna kuitenkin yksityissairaaloihin. Kuvassa hoitajan olkapäällä laatat, joiden perusteella (pitäisi) tietää kyseisen henkilön pätevyys. Vihreä laatta oli kätilötyön pätevyys.
Kivunlievityksenä synnytyksissä käytettiin Petidiiniä. Kun kysyimme epiduraalipuudutuksista, niin kätilöt nauroivat ja sanoivat niiden olevan yksityissairaaloiden juttuja. Heidän mukaansa sen jälkeen äidit olisivat vain sängyssä ja sitten pitäisi koko ajan seurata sydänääniä. Suurin syy niiden puutteeseen lienee kuitenkin raha sekä resurssien ja lääkkeiden puute. He eivät tunteneet kivunlievityksenä myöskään aqua rakkuloita. Niiden käyttöä opastamme henkilökunnalle.
Kokemusrikkaan päivän jälkeen reflektoimme jälleen kaikki yhdessä päivän tapahtumia. Reflektion tarkoituksena on tukea opiskelijoiden oppimista sekä ammatillista kasvua. Keskustelu oli jälleen antoisaa, kun saimme jakaa kokemuksia, jotka olivat kaikilla tänään hieman erilaisia.
Today was our last hospital visit to Kalafong public hospital. We felt ourselves warmly welcome and we got a good view of public healthcare and its problems. Care in public hospitals is free and patients are mostly poor and unemployed people. Care seemed good in these circumstances and staff was very committed to their work. Nurses and midwives made 12 hour shifts and shift changed at 7 o´clock. Unfortunately we met also many deficiencies in hygiene and patients privacy.
Staff supported breastfeeding very well and hospital was Baby Friendly Certified in 2017. Breasfeeding seemed very natural and there were a lot of informative posters about breastfeeding. There were also breastfeedin Champions at wards who helped mothers with breastfeeding and hand express. Also donated breastmilk was available enough and mothers who were still at ward and had more milk they needeed, donated that extra milk. Unlike in Finland they didn´t get any monetary compensation.
About 6000 babies were born every year at this hospital. Amount of caesarian sections was 50%. That was very high but lower than in private hospitals. In pain relieving they used Petidin. Epidural was not available. Midwives didn´t know either aqua blisters and we advised how to use them.
In the evening we reflected our experiences. The purpose of these reflections is to support students learning and professional growth. In addition we are having a really nice chats 🙂
