Yleisin sairaus 22 – 44-vuotiaiden keskuudessa on hedelmättömyys. Hedelmättömyydellä tarkoitetaan Kansainvälisen tautiluokituksen (International Classification of Diseases (ICD 11) mukaan ’lisääntymisterveyden sairautta, jos 12 kuukautta tai pidempään ollaan säännöllisessä suojaamattomassa yhdynnässä, eikä raskaus ala tuona aikana’. Muut sairaudet kuten mielenterveyden häiriöt (kesto yli 6 kuukautta), astma tai diabetes ovat huomattavasti harvinaisempia tässä ikäryhmässä.
Hedelmättömyyden syitä on tutkittu yli 100 vuotta. Hedelmättömyyden syy löytyy joko miehestä, naisesta, molemmista tai syy jää epäselväksi. Lähteestä riippuen syy löytyy miehistä noin 30 – 50% tapauksista, ja naisista myös noin 30 – 50%. Ero eri lähteissä selittyvät siitä, miten se, että syy löytyy molemmista, luokitellaan. Noin 10 – 30% syy jää epäselväksi tai tuntemattomaksi.
Tänä vuonna ilmestynyt tutkimus (Fitzpatrick et al. 2020) saattaa valaista ainakin osin tätä ’syy tuntematon’. Tutkimuksen mukaan saattaa olla niin, että naisen munasolu todella valitsee viimekädessä, kenet hän haluaa hedelmöittäjäkseen. Siittiö ei valitse, hänen tehtävänsä on vain hedelmöittää.
Munasolun valinta on puhtaasi biologinen ja kemiallinen prosessi, jolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Joten naiset, mies jonka te olette valinneet ja jota rakastatte, saattaakin olla munasolunne hyljeksimä: hän ei ole munasolun valinta, vaikka niin haluaisitte. Toisaalta, mies, jota inhoatte tai pelkäätte, esim. väkivaltainen mies tai raiskaaja, saattaakin olla munasolunne valinta. Kaikki ovat kuulleet tarinoita pariskunnista, jotka ovat vuosia yrittäneet lasta onnistumatta siinä. Mutta erottuaan molemmat tahoillaan ovat saaneet omia lapsia. Tällekin ilmiölle saattoi löytyä tieteellinen selitys, eikä ole syytä syyttää naapuria.
On siis hyvä muistaa, että naisen munasolu lopulta valitsee, kenestä hän pitää.
Viite
Fitzpatrick, J.L., Willis, C., Devigili, A., Young, A., Carroll, M., Hunter H.R. & Brison D.R. 2020. Chemical signals from eggs facilitate cryptic female choice in humans. Proceedings of Royal Society B 278: 20200805. https://doi.org/10.1098/rspb.2020.0805
https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rspb.2020.0805
