Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus mm. päättää, haluaako hankkia lapsia ja milloin ja myös oikeus tietoon seksuaalisuudesta ja ehkäisystä. Kaikissa maissa seksuaalioikeudet eivät toteudu näiltäkään osin. Ihmisillä ei ole riittävästi tietoa ehkäisystä tai heillä ei ole rahaa hankkia ehkäisyvälineitä. Monissa maissa ehkäisyn käytön puutteesta johtuva suuri syntyvyys lisää väestönkasvua ja aiheuttaa yhteiskunnallisia ja ympäristöongelmia.
Korkean elintason maissa on koulutusta ja taloudelliset resurssit ehkäisyn käyttöön, joten lapsilukua voi halutessaan säädellä ja tilanne väestönkasvun suhteen on päinvastainen. Syntyvyyden lasku Suomessa on ollut julkisuudessa esillä. Yhteiskunnassamme lisääntymisikään tulevia on vuosi vuodelta yhä pienempi joukko ja perhekohtainen lapsiluku on pieni – tuskin kasvaa tulevaisuudessakaan.
Miksi sitten meillä syntyvyys on ollut laskussa? Lapsiluku on alhainen ensinnäkin, koska lapsia ei tarvitse eläkejärjestelmän ansiosta hankkia vanhempien vanhuuden turvaksi. Lapsia ei tarvitse hankkia varalle siksi, että osa lapsista kuolisi. Lapsille halutaan taata myös aikaa ja taloudellisia resursseja esimerkiksi harrastuksiin eikä siksi hankita montaa lasta, kun ajatellaan että sitten kaikille ei ole riittävästi aikaa ja rahaa. Lisäksi työura voi monella viedä kaiken ajan eikä lasten hankinta tunnu koskaan ajankohtaiselta. Kaikki eivät pidä lapsista eivätkä halua siksi lapsia. Jotkut haluavat elää vapaana ja kokevat lasten sitovan liikaa. Osa ihmisistä ei halua ekologisista syistä lisää ihmisiä kuormittamaan maapalloa.
Nykyään osa nuorista ei halua saada lapsia tähän maailmaan, koska he ajattelevat maapallon muuttuvan lähivuosikymmeninä elinkelvottomaksi ihmisen toiminnan seurauksena ja he kokevat, ettei heidän lapsillaan olisi elämän edellytyksiä tuhoutuvassa ympäristössä. Joten yhteiskunnan ympäristöongelmiin puuttuminen ja toivon luominen voivat vaikuttaa myös nuorten aikuisten lisääntymishaluihin.
Osa alkaa ajatella yli kolmikymppisenä, että jos sittenkin haluaisi niitä lapsia, vaikka on siihen asti ollut aivan varma, ettei ikinä halua eikä siksi hedelmällisyyden suojelu ole kiinnostanut. Monilla syynä lapsettomuuteen voi olla sopivan kumppanin puute ja hedelmällisyys on ehtinyt heikentyä liikaa siihen mennessä, kun kumppani löytyy liian myöhään. Hedelmällisyyshoitoihin kaikilla ei ole varaa. Toteutuvatko siis seksuaalioikeudet heidän kohdallaan?
Hedelmällisyyteen vaikuttavista elämäntavoista lapset ja nuoret saavat kyllä tietoa jo peruskoulussa. Yläkoulu on viimeinen paikka, jossa tavoitetaan koko ikäluokka opetuksella. Mutta yläkouluikäinen ei ole välttämättä vielä hirveän kiinnostunut hedelmällisyytensä suojelusta eikä omasta terveydestä huolehtimisesta yleensäkään. Kaikki oppi ei valitettavasti mene perille, eikä kaikkea koulussa opittua muista vuosien päästä. Iän merkitys hedelmällisyydelle tulee esille lukiossa, mutta tällä hetkellä seksuaaliterveysasiat käsitellään lähinnä vapaavalintaisella kurssilla. Tilanne onneksi muuttuu taas opetussuunnitelman vaihtuessa 2021. Kouluasteesta riippumatta kaikki opettajat tietävät, että vain harvat oppilaat ovat niitä kympin oppilaita, jotka osaavat kaiken kurssin käytyään. Kuinka moni heistäkään muistaa asiat muutaman vuoden päästä? Ja vaikka tieto menisi perille, monellako se näkyy käytännön terveyskäyttäytymisenä? Siksi on tärkeää, että lisääntymisterveydestä kuin myös muusta terveydestä jaetaan tietoa opetuksen lisäksi myös mediassa jatkuvasti ja toistuvasti. On tärkeää, että tieto saavuttaisi yksilön silloin, kun hän on valmis tiedon omaksumaan.
Kirjoittaja Anja Moilanen on Tampereen aikuislukion terveystiedon, biologian ja maantiedon opettaja. Hän on opettanut seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, väestönkasvuun ja syntyvyyteen sekä seksuaalioikeuksiin liittyviä asioita niin terveystiedossa, biologiassa kuin maantieteessä. Aiemmin hän opetti päivälukiolaisia, mutta opettaa nykyään aikuislukiossa ja maahanmuuttajien perusopetuksessa.
