Tukea synnytykseen poikkeusajasta huolimatta
Viime talvena alkoi kantautua maailmalta uutisia uudesta viruksesta, jonka aiheuttama tauti sai nimekseen Covid-19, tuttavallisemmin korona. Tuskin kukaan osasi aavistaa sen vaikutuksia koko maailmalle, eikä kukaan tiedä varmasti vieläkään mikä on lopputulos. Ei varmasti ole kovin montaa ryhmää ihmisiä, joiden elämään tämä poikkeuksellinen aika ei olisi vaikuttanut. Yksi ryhmä, johon viruksen rantautuminen Suomeenkin vaikutti ja vaikuttaa edelleen on synnyttäjät ja heidän tukihenkilönsä. Keväällä sairaalat päätyivät rajaamaan synnyttäjien ja perheiden oikeuksia rajulla kädellä. Isien ja tukihenkilöiden osallistumista raskausajan seurantaan, synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan rajattiin, joka loukkasi niin vanhempien kuin vauvankin perusoikeuksia. Tähän ei varmasti kevyin perustein päädytty, mutta monissa perheissä tämän vaikutuksia kannetaan vielä pitkään. Esimerkiksi Aktiivinen Synnytys ry on tehnyt kyselyn koronarajoitusten vaikutuksesta synnytyksiin ja vastaukset kertovat karua kieltä siitä, kuinka suuresti nämä rajoitukset ovat vaikuttaneet synnytyskokemuksiin ja perheiden arkeen. Lähes kaikki kyselyyn vastanneista kokivat rajoitusten vaikuttaneen negatiivisesti synnytykseen. Ahdistus, pelko ja kokemus yksin jäämisestä korostuivat eniten tässä kyselyssä. Yhtälöön kun lisätään se, että avun saaminen traumaattisten synnytyskokemusten käsittelyyn on haastavaa, niin tämä ei ollut eikä ole mikään pikku juttu. Perheiden oikeudet synnytyksiin liittyen ovat kuitenkin tätä ennen olleet onneksi menossa parempaan suuntaan vuosikymmenten saatossa.
Mukana perheiden matkalla kohti parempia synnytyskokemuksia ovat olleet doulat, synnytystukihenkilöt. Kautta aikojen synnyttäjät ovat saaneet tukea muilta naisilta synnyttämiseen liittyen. Sairaaloihin siirtyneiden synnytysten myötä tämä perinne vaimeni vuosikymmeniksi. Hiljalleen kuitenkin synnytyskulttuurin murros on tuonut doulat takaisin perheiden tueksi. 2010-luku on erityisesti ollut doulien ”nousun” aikaa Suomessa. Vuonna 2010 aloittivat ensimmäiset ammattidoulat. Vapaaehtoisia doulia on myös Suomessa useilla paikkakunnilla. Doula kulkee usein perheiden rinnalla ennen synnytystä, synnytyksessä ja sen jälkeen. Doula voi ennen synnytystä auttaa valmistautumaan synnytykseen ja käymään läpi synnytykseen liittyviä ajatuksia sekä olla vain tukijana ja kuuntelijana. Synnytyksen aikana doula voi tukea monilla tavoin, niin henkisesti kuin fyysisesti, olla enemmän läsnä silloin, kun tarvitaan ja antaa synnyttäjälle ja puolisolle tilaa, kun sitä tarvitaan. Synnytyksen jälkeen doula voi auttaa käsittelemään synnytyskokemusta, tukea imetyksessä tai kulkea rinnalla vauva-arjen alkuvaiheessa. Doula on tukena niin synnyttäjälle kuin tukihenkilöllekin.
Keväällä kun koronarajoitukset alkoivat, joutuivat myös doulat uudenlaisen tilanteen eteen. Fyysinen kontakti synnyttäjiin ja perheisiin katkesi lähes täysin. Huolestuneet yhteydenotot rajoituksista ja niiden vaikutuksista lisääntyivät. Painopiste tukemisessa siirtyi etämahdollisuuksien päähän suurelta osin. Tuntui, että toiset tarvitsivat entistä enemmän doulan tukea, vaikka sitten etänä, ja toiset kokivat, että doulaa ei tarvita, kun ei doula pääse paikalle synnytykseen. Monet synnyttäjät joutuivat miettimään asiat uudelleen täysin ja niin joutuivat monet doulatkin. Oli mietittävä keinoja, miten tukea perheitä, kun et voi koskettaa ja olla fyysisesti läsnä. Tässä vaiheessa mielestäni ainoan synnytykseen mukaan pääsevän tukihenkilön rooli kasvoi entistä suuremmaksi. Samoin kasvoi myös synnytykseen valmistautumisen merkitys, eikä vähiten siksi, että monilla paikoilla perhevalmennukset keskeytyivät kokonaan.
Etädoulaaminen ei tietenkään ollut täysin uusi asia, ennenkin on tuettu perheitä vaikkapa toiselle paikkakunnalle. Nyt se kuitenkin oli ainoa mahdollisuus tukea perheitä. Tapaamiset ennen ja jälkeen synnytyksen oli vielä helppo siirtää etäyhteyksien päähän, mutta itse synnytyksen aikainen doulaaminen sai varmasti juuri niin monta uutta muotoa kuin oli doulattaviakin. Jokainen doula tekee työtään omalla persoonallaan ja jokainen perhe on erilainen. Sama pätee tietysti myös silloin kun doula on fyysisesti läsnä, mutta toimiva etädoulaaminen vaatii molemmin puolin luottamusta ja luovuutta ehkä vielä enemmän.
Osa perheistä on ottanut doulan mukaan synnytykseen videoyhteyden välityksellä, osa puhelimitse ja osa viestien välityksellä. Toisille riittävää on vain muutamien viestien tuki, vaikkapa epätoivon hetkellä. Toiset haluavat jatkuvampaa tukea. Toisille riittää valmistautuminen synnytykseen doulan kanssa ja keskustelu synnytyksen jälkeen. Kuvia, etäyhteyksiä, videoita ja ääniviestejä puolin ja toisin. Lyhyitä ja pitkiä puheluita ja viestejä. Näistä koostuvat etädoulaukset. Doulalta etäyhteydellä mukana oleminen vaatii normaaliakin enemmän taitoa kuulla ja kuunnella pieniäkin nyansseja, varsinkin jos hetket ovat lyhyitä, kun on mukana. Ehkä vaikeinta on olla vain viestien välityksellä mukana, silloin kun ei kuule synnyttäjän ääntä tai näe kehonkieltä, jotka kertovat paljon. Pitää pystyä ohjaamaan perhettä sanoin, kuvin tai videoin. Ja pitää pystyä luottamaan siihen, että perhe ottaa rohkeasti yhteyden, kun kokevat tarvetta tuelle, oli tuen tarvitsija sitten synnyttäjä tai tukihenkilö.
Doulien saamien palautteiden perusteella voidaan todeta, että monet perheet ovat saaneet tukea doulasta fyysisen läsnäolon puuttumisesta huolimatta. Tärkeintä on se, että tietää jonkun olevan tukena, heitä varten, mikäli tarvetta tulee. Pirkanmaan alueella on erittäin hyvät mahdollisuudet saada doula mukaan synnytysmatkalle. Jos kokee tarvetta tuelle synnytykseen, kannattaa ottaa yhteyttä doulaan, poikkeusajasta huolimatta. Jos pandemiasta jotain hyvääkin voi seurata niin varmasti etädoulapalvelut ovat tulleet jäädäkseen tähän pitkien välimatkojen maahan.
Kirjoittajat
Kaisa Hulkkonen, vapaaehtoinen doula, Tampereen Doulapiiri
Marika Vigren, kätilödoulayrittäjä
