ViVa -hanke, jo vuodesta 2015

ViVa -hankkeen asiantuntijatiimi. Vasemmalta: Anne Mäenpää (hoitotyön lehtori), Elina Botha (kätilötyön lehtori), Marika Mettälä (kätilötyön lehtori), Anna-Mari Äimälä (kätilötyön lehtori), Jouni Tuomi (yliopettaja, terveyden edistäminen) ja Ida Nikkola (hoitotyön lehtori).

Tervetuloa seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntijablogiin!

Viisaat valinnat -sivusto (viva.tamk.fi) on auki jo neljättä vuotta. Nyt (4/2019) avattiin tämä blogi sen rinnalle. Kun keväällä 2014 tehtiin hakemusta STM:n terveyden edistämisen määrärahoihin seksuaali- ja lisääntymisterveydestä (seli-terveydestä) ei julkisesti aiheesta paljoa puhuttu. Jo edellisenä vuonna oli ilmestynyt THL:n opas ”Edistä, ehkäise, vaikuta – Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020” (Klemetti & Raussi-Lehto), joka on ollut ViVa-sivustoa ohjaavan ajattelun ”äiti ja pyhä kirja”. Oletettavasti ainakin osin oppaan ansiosta tänä päivänä seli-terveyteen liittyvistä asioista puhutaan vähän kaikkialla. Sanomalehdet ja iltapäivälehdet kokoavat useammin kuin kerran viikossa artikkelin, joka liittyy seli-terveyden teemoihin. Monet aikakauslehdet, kuten ns. naisten lehdet, nostavat lähes joka toisessa numerossaan jonkin seli-teeman esille. Olemme surffailleet aallon harjalla, mutta pienenä aavistuksena on, että trendeillä, erityisesti iltapäivälehtien nostattamilla trendeillä, on taipumusta uuvahtaa.

Meneekö seksi koskaan pois muodista? Vaikka tutkimukset ja samaiset lehdet kertovat, että miesten testosteroniarvot ovat madaltuneet viimeisen 30 – 40 vuoden aikana, eikä seksi ei enää maistu nuorille, liioin miehille. Toisaalta lehtiartikkelien mukaan seksi maistuu sitäkin enemmän aikuisille naisille. Vai olisiko vain niin, että seksi harrastaminen ei ole kovasti muuttunut, vain julkinen puhe – ja monenlaiset tutkimusasetelmat – siitä on lisääntynyt.

ViVa –sivuston ja ylipäätään seli-terveyskeskustelun kannalta mennään vikaan jos seli-terveys rajataan vain seksiin, vaikka siihenhän tässä kuitenkin palataan tavalla tai toisella. ViVa 1:ssä (2015-2017) yhtenä keskeisenä ajatuksena oli normaali ja luomu; raskaus ja synnytys ”luomusti” (= fysiologinen synnytys) ja että lasten tekeminen, raskaaksi tuleminen, jos lapsia haluaa, onnistuisi ”luomusti” (= sillä isovanhempien konstilla). ViVa 2:ssa (2018-2020) halutaan korostaa entisestään jälkimmäistä. Implisiittisesti kyse on taistelusta teknistä determinismiä vastaan otsikolla ’seli-terveys liittyy yksilön, naisen, miehen ja kolmannen sukupuolen terveyteen, ei vain naisen raskauteen’: Hyvä seli-terveys on hyvää terveyttä ja vice versa.

Tässä mielessä luomu- ja terveystrendit tukevat seli-terveysajattelua useinkaan sitä ääneen sanomatta. Toisaalta on kiinnostavaa, että maailmassa, jossa luomu on trendi, monet raskauteen ja synnytykseen liittyvät seikat eivät ole tässä trendissä. Esimerkiksi useissa maissa synnytykset hoidetaan (rahasta) keisarinleikkauksilla, muna- ja siittiösoluja pakastetaan, jotta niitä voidaan käyttää sitten kun ”ehditään”, erilaiset keinoalkuiset hedelmöityshoidot lisääntyvät vuosivuodelta jne., eli raskaaksi tuleminen ja synnytys ovat muodostumassa vain teknisiksi kysymyksiksi.  Tällä en halua arvostella tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä henkilöitä ja pareja, vaan kritisoida järjestelmää, joka ”pakottaa” ihmiset näihin elämän tilanteisiin. Sitä, että järjestelmässä ei nähdä tärkeänä puhua seli-terveydestä jo nuoruudessa. Peruskoulun ja lukion uusissa opetussuunnitelmissa mainitaan seksuaaliterveys -mikä on hyvä- mutta ei lisääntymisterveyttä. Sitä, että järjestelmässä ”sallitaan” ihmisten ’sleepwalking into infertility’ jättämällä kertomatta yli 20-vuotiaille, erityisesti miehille, että iällä on merkitystä. Esimerkiksi työterveyshuollossa ei ole aikaa paneutua tällaiseen ei-työstä ensi sijassa johtuvaan seikkaan. Olisi ehkä hyvä pohtia, kauanko veisi aikaa esimerkiksi terveystarkastuksessa, kun 20-30 -vuotiaalta kysytään lapsista, ja vastaus on, että ei ole, kysyä ’Oletko ajatellut hankkia lapsia, missä iässä ja montako?’. Toki tästä saattaa kehkeytyä kiintoisa ja pitkäkin keskustelu, mutta silloin ainakin aiheesta, josta asiakas haluaa keskustella.

Ja vielä kertaalleen selvyyden vuoksi, että ViVa –sivustoilla ei ole kyse synnytystalkoista tai mistään sen suuntaisesta. ViVan näkökulmasta, ajatteleeko yksilö saavansa joskus lapsia tai ei koskaan, on toisarvoista, eikä tärkeää, mutta että nämä valinnat olisivat viisaita, tietoisia valintoja, eikä valintojen mahdollisuutta pilattaisi ymmärtämättömyyttään toilailuilla. Tähän näillä sivustoilla ja blogilla panostetaan. Ja koska merkittävä osa raskauksista on joka tapauksessa suunnittelemattomia, on perusteltua puhua seli-terveydestä riippumatta siitä, suunnitteleeko lasten hankkimista joskus tai ei koskaan.

Kirjoittaja Jouni Tuomi, (FT, TH, yliopettaja, terveyden edistäminen) on ViVa-hankkeen (2018-2020) päällikkö:

”Kiinnostuin vuonna 1998 sukupolvien ketjun ja terveyden välisestä yhteydestä saadessani olla STM:n ’Elämänkulku ja terveys’ -työryhmän sihteerinä. Sittemmin kiinnostus oli lähinnä harrastelijamaista, mutta 2010-luvulla kiinnostus heräsi uudelleen Life Course Health Development (LCHD) -ajattelun voimistumisen myötä ja siihen keskeisesti liittyvän Preconception Health –näkemysten yleistyessä. Mutta vasta ViVa 1 -hankkeen (2015-2018) myötä ”vanha rakkaus” elpyi uudelleen vanhempana ja näkemyksellisempänä  kuin parikymmentä vuotta aiemmin.”