Norjalainen tuttu kuunteli minun ja helsinkiläisen ystäväni keskustelua ja totesi, että puhumme eri tavalla.
Olen kaksi kertaa hämmästyttänyt tyrvääläisen suomen opettajan (serkkuni) torniolaisella murteellani.
Toinen kerta oli sanan kaali taivutus. Se poikkeaa meidän murteessamme niin paljon kirjakielestä, että mieluiten vältän koko sanan käyttöä, koska murteen ja kirjakielen taivutukset menevät päässäni sekaisin. Kovan paikan tullen tarkistan Kielitoimiston sanakirjasta.
Toinen kerta oli sana törppö, joka meillä on substantiivi. Havilinen astia, vaikka tyhjä säikykepurkki, jossa säilytetään esimerkiksi maalipensseleitä. (Rakastan sanaa havilinen.)
Murrekokemus oli myös, kun norjalainen tuttu kuunteli minun ja helsinkiläisen ystäväni keskustelua ja totesi, että puhumme eri tavalla. Hän ei osannut suomea eikä ollut ennen edes kuullut puhuttavan suomea.
Marjo-Riitta Aine
