Mikä olisi minun suuntani tulevaisuudessa?
Olin jo lukiossa ajatellut, että haluan jatkaa opintojani korkeakoulussa. Keväällä 2018 päätin lähteä tätä tavoitetta kohti. Aika tuntui oikealta, olinhan jo välivuoteni aikana nähnyt maailmaa au pairina ja ollut töissä kahvintuoksuisena baristana. Tästä alkoi matkani kohti jatko-opintoja.
Olen pienestä tytöstä alkaen ollut kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy elokuviin ja televisio-ohjelmiin. Yläasteella unelmoin, että haluan tulevaisuudessa olla osana elokuvien ja television maailmaa. Lukiossa löysin lisää tietoa tuottajan ammatista. Huomasin nopeasti, että kyseinen ammatti voisi olla juuri se, mitä etsin.
Olen ollut onnekas tietäessäni selkeästi, mihin suuntaan haluan lähteä opinnoissani. Kaikille valinta alan suhteen ei ole niin kirkkaana mielessä – eikä sen tarvitsekaan heti olla! Uskon, että jokainen löytää kyllä oman paikkansa, vaikka sitä pitäisikin alkuun hieman etsiä.
Olen pienestä tytöstä alkaen ollut kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy elokuviin ja televisio-ohjelmiin”
En voi silti väittää, etteikö hakuprosessi olisi etukäteen jännittänyt, varsinkin kun kyseessä oli kulttuuriala. Olin kuullut, että kilpailu opiskelupaikoista on kovaa. Media-alalle ei myöskään pääsisi sisälle pelkästään pänttäämällä pääsykoekirjoja. En ollut aikaisemmin tehnyt mitään alaan liittyvää muutamaa kulttuurituotannon kurssia lukuun ottamatta. Pelkäsin, ettei luovuuteni ja aito kiinnostus riittäisi. Päätin kuitenkin rohkeasti yrittää onneani.
Mihin kouluun ja kaupunkiin lähtisin opiskelemaan?
Tiedossani oli siis jo ala, enää puuttui oppilaitos. Olin pitkään ajatellut haluavani opiskella pääkaupunkiseudulla, josta olen kotoisin. Hieman ennen haun alkamista, löysin TAMKin medianomin opinnot. Se oli kiinnostusta ensisilmäyksellä! Kiinnostuin TAMKin elokuvien ja television tekemiseen keskittyvästä linjasta, josta valmistuu esimerkiksi tuottajaksi. Olin myös innoissani TAMKin tarjoamista kansainvälistymisen mahdollisuuksista. Täydellistä!
Korviini oli myös kantautunut, että Tampere on mahtava opiskelijakaupunki erilaisine tapahtumineen ja opiskelijaystävällisine alennuksineen. Maiseman vaihdos pääkaupunkiseudulta ei tuntunutkaan enää niin kaukaiselta ajatukselta. Päätin pistää hakemukseni uusiksi, ensimmäiseksi listassani kipusi TAMKin media-alan koulutus.
Ovatko ennakkotehtävät pelkkää puurtamista?
Minun kohdallani TAMKin medianomikoulutukseen haku sisälsi erilaisista kokonaisuuksista muodostuvia ennakkotehtäviä. Ajattelin aluksi, että tehtävät tulisivat varmasti olemaan vaikeita ja tekeminen työlästä puurtamista.
En voi väittää, etteivätkö tehtävät olleet vaativia, mutta voi kuinka hauskaa ja mielenkiintoista niitä olikaan tehdä! Nautin kovasti, että sain käyttää luovuuttani ja näyttää samalla, kuka oikein olen. Annoin kaikkeni ennakkotehtäville ja se kannatti.
Voivatko pääsykokeet olla miellyttävä kokemus?
Pian hakuajan päättymisen jälkeen sain kutsun pääsykokeisiin Tampereelle. Olin pelkästään kutsun saamisesta suunnattoman onnellinen. Tiesin, että kutsun saaminen on jo iso juttu, sillä kaikki halukkaat eivät pääse pääsykokeisiin asti.
Toukokuun lopussa suuntasin pari päivää kestäviin pääsykokeisiin Tampereelle. Pääsykokeita varten ei tarvinnut lukea ennakkomateriaaleja, joten jännittävintä olikin, kun en tiennyt yhtään, mitä oli luvassa. En myöskään pystynyt valmistautumaan kokeisiin etukäteen. Olin saapunut kokeita edeltävänä iltana äitini kanssa Tampereelle. Kävimme illalla syömässä, kahvittelemassa ja kiertelimme hetken Tampereen keskustassa. Minulle teki hyvää saada ajatukset muualle.
Koepäivien aamuina en meinannut saada aamupalaa syötyä. En ollut koskaan aiemmin jännittänyt niin paljon. Mielenkiinnolla silti odotin, mitä päivät toisivat tullessaan. Pääsykokeet sisälsivät monia erilaisia tehtäviä, niin esseitä, ryhmätehtäviä kuin yksilöhaastatteluja. Mielestäni oli mahtavaa, että jokaisella oli mahdollisuus päästä näyttämään omaa osaamistaan laajasti. Tehtävät olivat monipuolisia ja olin jälleen iloinen siitä, kuinka paljon niissä sai käyttää omaa luovuuttaan.
Pääsykoetilanne oli miellyttävä myös siitä syystä, että ihmiset siellä olivat äärettömän mukavia. Niin opiskelijatuutorit, opettajat kuin muut hakijatkin olivat auttavaisia, lämminhenkisiä ja kannustavia. Ainakin omalla kohdallani tämä yleinen tunnelma lievitti jännitystä ja stressiä. Olin ajatellut, että pääsykokeissa ihmiset kilpailisivat veren maku suussa toisiaan vastaan. TAMKin pääsykokeetkin olivat kaikkea muuta! Automatkan alkaessa kohti kotia muistan sanoneeni äidille ”tänne kouluun mä todella haluan”.
Niin opiskelijatuutorit, opettajat kuin muut hakijatkin olivat auttavaisia, lämminhenkisiä ja kannustavia”
Vaikka kaikki pääsykokeissa menikin hyvin, muistan olleeni todella väsynyt päivien päätteeksi. Kokeiden jännittämien oli syönyt energiani täysin. Toisaalta minusta kuitenkin tuntui, että olin tehnyt parhaani.
Pääsykokeiden tulosten odottaminen
Seuraavat kokeiden jälkeiset viikot olivat kieltämättä tuskallista odottamista. Toivoin todella, että minulle aukeaisi paikka TAMKista. Ennakkotehtävien ja pääsykokeiden jälkeen minusta tuntui vahvasti siltä, että tuottajan opinnot Tampereella ovat minua varten. Olin löytänyt unelmakouluni!
Muistan edelleen päivän, jolloin tulokset tulivat. Oli kesäkuinen päivä ja makasin kuumetaudissa kotona. Olin juuri herännyt pitkiltä päiväunilta, katsoin silmiä hieraisten puhelintani ja huomasin sähköpostiviestin TAMKista. Otsikko ei jättänyt arvailun varaa: ”ONNEKSI OLKOON, Sinut on hyväksytty opiskelemaan TAMKin Media-alan koulutukseen”.
Muistan loppupäivästä vain onnitteluviestien tulvan ja suunnattoman onnellisuuden tunteen. Siinä unohtuivat kyllä kuume ja päänsärky! Viimeinkin tuntui siltä, että palaset olivat loksahtaneet paikoilleen. Sain mahdollisuuden lähteä tavoittelemaan pitkäaikaista unelmaani.
Nyt minulla on pari vuotta opintoja takana ja edelleenkin välillä herään miettimään sitä, kuinka onnekas olinkaan päästessäni opiskelemaan toivomaani alaa Tampereelle. Muistelen pääsykoetilannetta edelleen lämmöllä. Toki jokainen kokee tilanteet eri tavalla ja pääsykokeet ovat hyvin erilaisia alasta riippuen. Olen kuitenkin elävä esimerkki siitä, että mitä vain voi tapahtua, kunhan uskoo itseensä ja unelmiinsa.
Viisi hyvää vinkkiä yhteishakua varten
Haluaisin vielä antaa muutaman hyväksi havaitun vinkin tuleviin hakuihin:
1. Tee mahdolliset ennakkotehtävät huolellisesti ja ajan kanssa. Hakutilanteessa vastassa olevat opettajat näkevät jo ennakkotehtävissä innostuksen sekä motivaation. Ennakkotehtävät ovat mahdollisuutesi antaa hyvä ensivaikutelma itsestäsi.
2. Mikäli vain mahdollista, ota joku tuttu mukaan saattamaan pääsykokeisiin, varsinkin jos kokeet ovat vieraassa kaupungissa. Ainakin minulla auttoi, kun äitini oli vierellä kuuntelemassa jännittynyttä höpötystäni ja antamassa ylimääräiset tsemppaukset ennen kokeita.
3. Tee jotain itsellesi mieluista koetta edeltävänä päivänä. Nappaa ystävä mukaan ja lähde elokuviin. Vedä lenkkitossut jalkaan ja suuntaa ulos. Kipaise kaupassa hakemassa tarvikkeet ja leivo jotain hyvää. You name it! Kunhan tekeminen on sinulle mieluisaa ja saat ajatuksia muualle kokeista. Vahva suositukseni on kahvitteluhetki hyvässä seurassa! Allekirjoittaneelle ainakin toimi pahimpaan stressiin.
4. Unohda kilpaileminen ja älä vertaile itseäsi muihin. Kannusta ja tsemppaa kanssahakijoita! Hyvä tunnelma pääsykokeissa auttaa myös sinua pitämään positiivisen fiiliksen yllä.
5. Muista, että sinun ei tarvitse olla valmis ammattilainen hakiessasi kouluun. Usko omaan tekemiseesi ja vahvuuksiisi. Aito innostus, sekä halu kehittyä ja oppia ovat kaiken perusta.
Vielä näin lopuksi haluan lähettää kaikille kevään yheishaussa 18.3.–1.4.2020 hakeville rutkasti onnea tulevaan matkaan! You can do it!
Lue lisää yhteishaun hakukohteista!
Kansikuva: Essi Kannelkoski
Kommentit