Tulen itse pieneltä paikkakunnalta vain tunnin ajomatkan päästä Tampereelta, joten Tampere oli minulle entuudestaan tuttu ostosreissuilta, huvipuisto Särkänniemestä ja Ikeasta. Muuttamisen isoon kaupunkiin, ainakin vanhaan kotikaupunkiini verraten, olisi ehkä pitänyt pelottaa tai edes jännittää, mutta olin vain innoissani. Tampere on aina ollut unelmakaupunkini asua ja opiskella.
Olin kuullut todella paljon hyvää Tampereen yliopistosta ja sen mahdollisuuksista opiskella valinnaisia aineita. Siksi en ollut kovinkaan huolissani, vaikka pääainevalintani ei olisi osunutkaan ykkösvaihtoehtooni. Mikään opiskelu ei koskaan mene hukkaan. Muuttaminen ensimmäistä kertaa yksin asumaan ei oikeastaan pelottanut minua, ainoana lapsena oli tottunut jo pienestä pitäen olemaan paljon yksin, tietysti myös vahvalla introverttiluonteella voi olla jotain tekemistä asian kanssa.
Minulla oli sinänsä hyvä tuuri, koska asuin niin lyhyen ajomatkan päässä Tampereelta ja sain sovittua yleensä useita näyttöjä samalla päivälle. Ne eivät kuitenkaan olleet kovin rohkaisevia. Yhdenkin yksiön näyttöön meitä jonotti varmaan yli 30 nuorta, kaikki opiskelijoita. Kävin ainakin yli kymmenessä näytössä, mutta niin kävivät muutkin. Ensimmäinen opiskeluviikko läheni uhkaavasti eikä asuntoa meinannut löytyä. Tässä vaiheessa olin täysin tietämätön opiskelijoille tarjottavista opiskelija-asunnoista, jotka olisivat varmasti helpottaneet stressiäni aiheesta. Lopulta kuitenkin löysin asunnon, valoisan kaksion, kävelymatkan päässä yliopistolta. Minulla kävi oikeasti tosi hyvä tuuri!
Olen kuullut ihmisten pelottelevan, että muuttaminen on kamalaa ja muuton jälkeen tulee luvattua, ettei muuta enää ikinä. Minusta muuttaminen oli ihanaa! Asunnon löydettyäni kaikki stressi oli poissa ja oli helpottavaa kantaa muuttolaatikoita tyhjään, ensimmäiseen omaan asuntoon. Ainut harmaita hiuksia aiheuttanut asia koko muutossa oli 4. kerrokseen kannettava kaksiosainen 500-kiloinen sohva (tai siltä se ainakin kantohetkellä tuntui). Parasta koko kantoprosessia oli, että viime metreillä sohva lipesi käsistä ja teki sormenpäänkokoisen reiän juuri uusittuun lattiaan.
Näin jälkikäteen sanottuna tämän 500-kiloisen sohvan kantaminen neljänteen kerrokseen oli helppo homma verrattuna asunnon etsintään. Ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä näillä vinkeillä voit helpottaa asuntostressiä.
- Aloita etsintä ajoissa.
Jos sinulla on pienikin aavistus, että pääsit korkeakouluun, aloita asunnon etsiminen jo heti pääsykokeen jälkeen. Kuvittele, kuinka moni opiskelija saa tiedon kesäkuun lopussa ja alkaa etsiä asuntoa silloin. Jaiks!
- Tutustu opiskelija-asuntojen tarjoajiin.
Tampereella on erilaisia yrityksiä/säätiöitä, jotka tarjoavat vuokra-asuntoja vain opiskelijoille ja mikä parasta, yleensä hinnat ovat yksityisiä halvemmat!
- Jätä turha nirsous pois.
Jos sinulla on kiire muuttaa syksyyn mennessä, kannattaa unohtaa hetkeksi tiukat kriteerit ja tyytyä unelma-asuntoa vähäisempään ratkaisuun. Voit ajatella, että tämä on väliaikainen ratkaisu, jossa voit asua siihen asti kun parempi osuu kohdalle!
- Älä heti tuomitse kimppakämppää.
Kimppakämppä tai soluasunto voi olla hyvä ratkaisu, jos yksiöitä ei tunnu mistään irtoavan. Kuumin asuntobuumi opiskelijakaupungeissa on syksyn aika; kun siirrytään talvea kohti, asunnonetsijät vähenevät.
- Älä anna koon hämätä.
Yleensä ajatellaan, että mitä suurempi asunto, sitä kalliimpi se on. Periaatteessa neliöhintojen mukaan se meneekin näin, mutta on hyvä muistaa myös kysynnän vaikutus hintaan. Opiskelijat etsivät yleensä yksiöitä ajatellen, että ne ovat edullisia. Silloin kysyntää on paljon, mikä tarkoittaa hintojen nousua, joten kannattaakin suunnata katseet myös kaksioihin tai jopa kolmioihin. Omalla kohdalla ainakin sain kaksion samalla hinnalla kuin saman alueen yksiöt!
- Älä murehdi liikaa sijaintia.
Asunnon ei tarvitse sijaita aivan korkeakoulun vieressä, sillä Tampereella on todella hyvä julkinen liikenne, jolla pääset nopeasti ja opiskelijahinnoin suoraan korkeakoulusi viereen! Myös polkupyörä on todella kätevä kulkuväline!
– Jenni
Kommentit