Korkeakoulun läpi voi mennä kahdella tavalla. Joko putkijuoksuna kohti työelämää survoen kaikki kurssit reippaasti läpi tai tutkiskellen ympäristöä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia opintojen ohessa. Mielestäni korkeakoulu onkin paras elämän tilaisuus kehittyä kokeilemisen kautta.
Korkeakouluymäristöstä löytyy esimerkiksi:
- järjestöjä ja muita kerhoja
- projekteja ja tapahtumia
- sekä lukuisia muita tapoja kokeilla asioita.
Elämässä kannattaa miettiä, mitä oikesti haluaa tehdä. Parinkymmenen vuoden ikäisellä opiskelijalla on vielä elämä edessä, ja töitä ehtii tehdä monta vuosikymmentä. Eikö siis kannattaisi ottaa kaikki mahdollinen irti ja kokeilla erilaisia mahdollisuuksia?
Jos opintojen rinnalla riittää aikaa katsoa Netflixiä useita tunteja viikossa, osalla siitä ajasta voisi kokeilla jotakin uutta. Korkeakouluympäristö on oikeastaan yksi turvallisimmista ympäristöistä kokeilla uusia asioita. Kynnys lähteä mukaan esimerkiksi yhdistystoimintaan on pieni ja korkeakoulussa pyöriikin paljon erilaisia projekteja.
Tuutorointi
Yksi matalan kynnyksen tavoista kokea erilainen lukuvuosi on ryhtyä tuutoriksi. Tuutorit ovat kuin isosisaruksia, jotka auttavat uusia opiskelijoita sopeutumaan korkeakouluun. Vuoden aikana saa paljon uusia kavereita ja oppii ihmisten johtamista.
Itse en ole toiminut vertaistuutorina, mutta kaveriani lainaten tuutorointi on ollut ”yksi korkeakoulun parhaimmista kokemuksista”. Hän luonnehti tuutorointia hauskaksi kokemukseksi, jonka aikana oppi sosiaalisemmaksi ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin.
Järjestötoiminta
Yhdistystoiminta on itselleni rakasta, koska voin vaikuttaa ja tehdä maailmasta juuri sellaista, mitä itse kaipaisin. Joulukuussa 2017 olin perustamassa TAMKin tietojenkäsittelyn ainekerhoa, SYNTAKSI ry:ta. Toiminnan rakentamisessa itselleni oli mieluisinta ajaa eteenpäin yritysvierailuja ja muita tapahtumaideoita, koska sellaiselle oli opiskelijoissamme kysyntää.
SYNTAKSIn jälkeen päätin kokeilla vähän erilaista fokusta, ja lähdin mukaan Tampere Entrepreneurship Societyn hallitukseen kehittämään paikallista opiskelijalähtöistä yrittäjähenkisyyttä. Tänä lukuvuonna olen myös Y-kampuksella Student Activatorina kehittämässä toimintaa seuraavalle levelille. Yleensä motivaationa toimii mahdollisuus päästä muovaamaan maailmasta entistä mielenkiintoisempaa.
Monelle ensikosketus järjestötoimintaan tapahtuu juuri korkeakoulussa. Kosketus järjestöihin saattaa tuntua hurjalta, kun ei vielä tiedä mitään yhdistyksen pyörimisestä. Kuitenkaan erityistä ennakko-osaamista yhdistyksiin ei tarvitse. Muu porukka on mukana samassa veneessä ja apua saa kysymällä. Korkeakoulussa järjestöt ovat erinomaisia oppimisympäristöjä niin tiimityölle kuin muidenkin taitojen kehittämiselle. Kaiken lisäksi kokeneetkin ihmiset tekevät virheitä, myös minä kymmenen vuoden järjestökokemuksella. Jostain on siis vain tarrattava kiinni ja lähdettävä opettelemaan.
Projektit
Korkeakouluyhteisössä toteutetaan myös monenlaisia projekteja. Esimerkiksi Y-kampuksen ja Demolan projekteissa pääsee ratkomaan yritysten antamia haasteita. Projekteista saa hankittua myös opintopisteitä, ja jälkeenpäin projektit näyttävät hyvältä ansioluettelossa.
Mikäli omiin opintoihin kuuluu projektiopintoja, aiheeksi kannattaa valita jotain aidosti itseään kiinnostavaa. Vuosi sitten kartoitimme kaverini kanssa data-analytiikkakurssilla omien opiskelijoidemme suhtautumista järjestötoimintaan valmiin, opettajan antaman aiheen sijaan.
Lopuksi
Korkeakouluympäristöön kannattaa suhtautua avoimin mielin. Tässä kirjoituksessa esittelin lyhyesti vain kolme itselleni läheistä teemaa. Todellisuudessa mahdollisuuksia on paljon enemmän.
Itselleni tarjoutui mahdollisuus kirjoittaa blogitekstejä, joten tartuin siihen kiinni. Aiemmin olen kirjoittanut joitain postauksia henkilökohtaiseen blogiini, mutta ikinä en mitään korkeakouluun liittyvää. Kerta se on ensimmäinenkin. Epämukavuusaluetta ei kannata pelätä, koska siellä kehittyy.
Itse opin juuri, etten enää halua valita aihetta, josta minulla on paljon sanottavaa. On yllättävän vaikeaa tiivistää suurta määrää sanottavaa yhdeksi, ei liian pitkäksi kirjoitukseksi – toisaalta oma taitonsa sekin.
Kommentit