Mikä muuttui matkalla lukiosta yliopistoon?

Konkreettisin muutos oli muutto pois lapsuudenkodista. Mietin lukiossa paljon sitä, kuinka muutto uuteen kaupunkiin sujuu. Selasin opiskelija-asuntojen tarjontaa ja sain kuulla sukulaisilta sekä ystäviltä, että jono asuntoihin voi olla monta sataa ihmistä. Stressasin sitä, että onko minulla varaa asua yksin ja kuinka pärjään yksin. 

Lopulta asunto löytyi yksityisen vuokranantajan kautta, ja samalla pysyin jonossa hieman halvempaan opiskelija-asuntoon. Sinnekin pääsin siis hetken jonotuksen jälkeen muuttamaan. Jonot asuntoihin saattavat vaikuttaa pitkiltä, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Yksityisiltä vuokranantajilta saattaa myös löytää hyvän asunnon opiskelijaystävälliseen hintaan! Kampuksen lähellä asumista ei kannata stressata liikaa. Itse pidän kyllä lyhyestä koulumatkan taittamisesta kävellen tai pyörällä. Osa matkustaa kampukselle julkisilla, eikä sekään ole ongelma. Yksin asuminen oli lopulta todella ihana muutos, ja itsenäisyys tulee luonnostaan. Ympärillä on kuitenkin paljon opiskelijakavereita, joilta voi pyytää tarvittaessa tukea, sekä soluasunnot saattavat sopia hyvin, mikäli kaipaa talouteen kaveria tai budjetti on tiukilla. 

Ympärillä on kuitenkin paljon opiskelijakavereita, joilta voi pyytää tarvittaessa tukea.

Budjetista puheenollen, sekin muuttui muuttaessa pois kotoa. Nyt olinkin vastuussa omista laskuista, ruokaostoksista ja hupimenoista. Opiskelijana olen saanut raha-asiat kuntoon hakemalla opintorahaa sekä asumistukea, näillä saan katettua vuokramenot. Niiden lisäksi olen säästänyt kesätöistä saadut rahat, ja käyttänyt niitä ruokailuihin sekä huvitteluun. Ruokailen usein kampuksella opiskelijaravintolassa, jossa ruoka maksaa 2,95 €. Käytän mahdollisuuksien mukaan opiskelija-alennuksia osallistuessa tapahtumiin, käydessä ulkona syömässä tai matkalippuja ostaessa. Olen tehnyt yksittäisiä työvuoroja myös opintojen ohessa. Opintolainaan on myös mahdollisuus tarvittaessa. Olen tullut toimeen hyvin, vaikka stressasin aluksi raha-asioita. 

Millaiseksi arki muuttui? 

Mietin lukiossa, millaista arki oikein on yliopistossa. Lukioarki oli ohjattua. Tunnit olivat 80 minuuttia, välitunnit 15. Paikalla oli pakollista olla ja kurssin opetusmuoto oli opettajan päättämä. Normaali arki muuttui minun kohdallani täysin lukioon verrattuna. Käytännössä opiskelun saa rytmittää itselleen sopivaan tahtiin. Luentoja ei välttämättä ole edes päivittäin, monilla kursseilla vain yhdestä kolmeen viikossa, ja niille osallistuminen on harvoin pakollista. Kurssien aiheet ovat jatkumoa lukiossa jo opituille asioille, eikä mitään ihmeellistä tarvitse tietää etukäteen. Esimerkiksi itse katson usein luennot etänä, koska pystyn keskittymään paremmin kotona. Teen välillä myös viikonloppuisin kouluhommia ja pidän tarvittaessa viikolla vapaapäiviä. Opiskelutiloja sekä ohjattuja opiskelutilaisuuksia on myös runsaasti niistä pitäville. Ryhmissä asiat toisinaan etenevät paremmin kuin itsenäisesti. Kursseihin sisältyy normaalien tehtävien lisäksi alasta riippuen esimerkiksi laboratoriotöiden tekemistä ja niiden pohjalta raporttien laatimista sekä erilaisia ryhmätöitä ja projekteja. Kokonaisuudessaan opiskelu on joustavampaa, ja sillä tavalla monipuolisempaa, että se kattaa erilaiset tavat opiskella.  

Kokonaisuudessaan opiskelu on joustavampaa, ja sillä tavalla monipuolisempaa, että se kattaa erilaiset tavat opiskella.

Jokainen voi suunnitella oman opiskelunsa, ja siihen tarjotaan myös tukea yliopiston puolelta esimerkiksi opintoneuvojalta ja koulutusasiantuntijalta. Itse olen pyytänyt molemmilta apua opintojen rakenteen suunnitteluun eri vaiheissa. Opintojen alkuvaiheessa tarvitsin apua, koska olin ehtinyt pitää kaksi välivuotta ennen yliopisto-opintojen aloittamista ja toisena välivuotena olin tehnyt avoimen yliopiston kautta jo muutamia ensimmäisen vuoden kursseja. Löysimme yhdessä hyvin seuraavia suoritettavia kursseja. 

Millaista arki oli välivuosien aikana? Ensimmäisen välivuoden vietin naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa. Se vuosi kasvatti ihmisenä ja antoi paljon uusia oppeja ja erityisesti ystävyyssuhteita. Arki oli todella ohjattua palveluksen aikana. Toinen vuosi vierähti töissä samassa paikassa, jossa olin ollut palveluksessa. Työskentelyn aikainen arki oli jo melko itsenäistä. Puolen vuoden työskentelyn jälkeen haikailin kuitenkin jo kouluun ja suoritin itsenäisesti kursseja. Mielestäni oli kivaa tutustua hieman opintoihin ennen niiden varsinaista aloittamista, mutta toisinaan oli raskasta opiskella ja työskennellä samaan aikaan. Halusin jo kokonaan opiskelijan arkeen. 

Muuttuiko yhteishenki lukion ja yliopiston välillä? 

Olin kuullut toisella asteella yliopiston yhteishengestä, mutta en aivan käsittänyt sitä sellaisena, kuin olen sen myöhemmin kokenut. Mietin, vaikuttaako ikä tai pidetyt välivuodet siihen, miten minut otetaan vastaan yliopistomaailmassa. Stressasin sitä, miten löytäisin kavereita, joiden kanssa osallistua tapahtumiin. Lisäksi murehdin, löydänkö tietoa tapahtumista, vai jäänkö täysin pimentoon. 

Kun fuksien orientaatioviikko koitti elokuun lopulla, huomasin, että stressasin turhaan. Ihan kaikki otettiin mukaan. Uudet fuksit muodostivat omanlaiset kaveriporukkansa, mutta kaikkien kanssa saattoi mennä juttelemaan ja tutustua paremmin. Suurimmalla osalla kanssani aloittaneista fukseista oli takana välivuosi tai useampi. Vanhin kanssamme aloittanut opiskelija oli 38-vuotias, ja hän oli yhtä paljon tekemisessä ja tapahtumissa mukana, kuin kaikki muutkin uudet opiskelijat! Tapahtumia ja tiedotusta tuli oikealta ja vasemmalta — enemmän kuin osasin kuvitella. Jokainen voi löytää esimerkiksi itselleen sopivan kerhon tai urheilujoukkueen yliopiston monista järjestöistä. Kaikkeen kannustettiin mukaan, mutta mihinkään ei painostettu. Miten upeaa olikin olla niin hyvin vastaanotettu. Yhteishenki oli muuttunut aivan erilaiseksi verrattuna lukioon.

Haalarit puen aina päälle lähtiessä opiskelijatapahtumaan, ne edustavat kaikkia opiskelijoita, omaa alaani, sekä itseäni.

Yksi yhteishenkeä luova tekijä on haalarit. Ne yhdistävät kaikkia korkeakouluopiskelijoita. Ennen opintoja mietin, minkä väriset haalarit mahdan saada. Haalareista tuli minulle tärkeä osa identiteettiä opiskelijana, kuten myös varmasti monelle muulle. Ompelemalla haalarimerkkejä käytetään myös paljon aikaa omiin haalareihin. Myös yhteiset ompeluillat yhdistävät. Kaikki sormeen pistämiset, vaikeat merkit, ensimmäiset opettelut ja ne suuresta vaivasta huolimatta irronneet merkit yhdistävät meitä. On erityisen hienoa suunnitella oman näköinen haalari. Haalarit puen aina päälle lähtiessä opiskelijatapahtumaan, ne edustavat kaikkia opiskelijoita, omaa alaani, sekä itseäni.  

Paljon on siis muuttunut:  

• Olen itsenäistynyt ja oma koti tuntuu ihanalta. 
• Talouden hoidossa auttavat Kelan tuet ja opiskelija-alennukset. 
• Minulla on vapaus suunnitella arjessa tasapaino koulutyön ja vapaa-ajan välille. 
• Välivuodet antoivat paljon ystävyyssuhteita ja oppeja, joita en osannut odottaa. 
• Kavereita on ollut helppo saada ja olen tykästynyt opiskelijatapahtumiin. 
• Haalareista on tullut yksi lempivaatteistani.

Kirjoittajasta: 

Olen Sanni, toisen vuoden tietotekniikan opiskelija. Tarkemmin sanottuna opiskelen ohjelmistotekniikkaa. Olen aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa ja vapaa-aikani kuluu esimerkiksi joogatessa tai erilaisissa opiskelijatapahtumissa.

 

 

 

Kiinnostaako yliopisto-opinnot Tampereella? Lue lisää hakemisesta Tampereen yliopistoon!