Toisaalta jos vapaa-ajan mahdollisuuksia muutenkin rajataan näinä aikoina, ei se kai haittaa, jos käyttäisi aikansa vain opiskeluun. Mitä ihmettä siis on opiskelijan vapaa-aika? Onko sellaista edes?
Kaiken nielevä opiskelu
Minulle riittävästä vapaa-ajasta huolehtiminen on ollut koko yliopisto-opintojeni aikainen pulma. Erityisesti näinä päivinä jatkuva ”kotoilu” on lipsunut helposti siihen, että opiskelu värittää valtaosaa päivästäni, jolloin vapaa-aika jää helposti vähemmälle. Olen samaan aikaan ottanut myös selvän loppukirin, kun kasvatustieteiden tutkintoni lähenee selvästi loppuaan, sillä enää on jäljellä vain gradu.
Erityisesti näinä päivinä jatkuva ”kotoilu” on lipsunut helposti siihen, että opiskelu värittää valtaosaa päivästäni.
Loppukiri näkyykin esimerkiksi siinä, että olen tänä lukuvuonna kahlannut läpi ennätysmäärän kursseja samaan aikaan syksyllä suorittamani harjoittelun ja keskeneräisen gradun kanssa. Pelkästään tänä opiskeluvuonna tililleni kilahtaa 100 opintopistettä, joista 40 op on gradua. On suorastaan ihme, että en ole vielä uupunut opiskelusta!
Parhaimmillaan olen suorittanut kokonaisen luennoista, esseetyöskentelystä ja viikkotehtävistä muodostuvan kurssin alusta loppuun asti noin viikossa. Tunne, että opintopisteitä suorastaan satelee tilille viikoittain, on todella koukuttava ja ilmoittauduin aina vain uudelle ja uudelle kurssille selvästi addiktoituneena aikaansaamisen ja edistymisen tunteeseen.
Päivärytmini
Omat päiväni maanantaista sunnuntaihin muodostuvat jo tavaksi muodostuneesta rytmistä. Saatan herätä hieman myöhemmin joka päivä, koska valtaosa tämän vuoden kursseista on joko sisältänyt nauhoitettuja luentoja tai muutoin itsenäisesti tehtäviä, joten aamuheräämisiä ei ole ollut. Opiskeltuani iltaan asti aloitan vapaa-aikani noin kahdeksalta illalla, jolloin teen avopuolisoni kanssa jotakin yhdessä. Esimerkiksi tätäkin kirjoittaessani kello on jo reilusti yli kahdeksan. Hänen mentyään nukkumaan saatan ”huonona päivänä” jopa salaa hakea tietokoneen mukaan olohuoneeseen, jotta voin puolenyön jälkeen jatkaa opiskelua sen sijaan, että malttaisin rentoutua ja katsoa vaikkapa Netflixiä itsekseni.
Luen myös ennen nukkumaanmenoa joka ilta ja harva se päivä käteeni eksyy kaunokirjallisuuden sijasta nimenomaan koulukirja kuten esimerkiksi teos, jota luen graduani varten. Jos koulukirja on kädessä, kysehän on silloinkin opiskelusta, eikä vapaa-ajasta, mutta tämä raja on selvästi hämärtynyt. Jos lukeminen on myös vapaa-aikaa, olenko silloin aidosti vapaalla, jos luen artikkeleita ja kirjoja gradua varten?
Koko opintojeni aikana en ole pitänyt vapaata viikonloppua lauantaista sunnuntaihin, joka kuitenkin kuuluu esimerkiksi kokopäivätyötä tekevien normaaliin arkeen. Olen siis koko yliopisto-opiskelun ajan opiskellut maanantaista sunnuntaihin ja myös kahden kesän yli samalla käyden osa-aikatöissä.
Olen toki pitänyt vapaita viikonloppuja silloin, jos on sattunut olemaan vaikkapa jokin reissu, mutta normaaliin arkeeni ja rytmiini vapaat viikonloput eivät ole kuuluneet. Esimerkiksi juuri viime viikolla pohdin avopuolisolleni ääneen, josko uskaltaisin pitää yhden täysin vapaan päivän kerran kahdessa-kolmessa viikossa jatkossa.
Ikuinen opiskelija
Hetken mietittyäni pohdin hänelle ääneen, että tämähän ei itse asiassa taida kuulostaa kauhean terveeltä. Opiskeleeko normaalitkin yliopisto-opiskelijat näin paljon? Mikä on itse asiassa ”normaali” määrä vapaa-aikaa yliopisto-opiskelijalle? Olin suorastaan hämmentynyt siitä, kuinka vääristynyt oma ajattelumaailmani oli siinä, missä määrin sallin itseni olla täysin vapaalla.
Mikä on itse asiassa ”normaali” määrä vapaa-aikaa yliopisto-opiskelijalle?
Osaselittäjänä tässä toimii toisaalta yksinkertaisesti se, että nautin opiskelusta suuresti, eli en ole siis orjallisesti pakottanut itseäni tekemään tulosta. Olen selvästi ikuinen opiskelija mieleltäni; otinhan uuden tutkinnonkin suoritettavaksi vanhan kylkeen! Nautin oppimisesta ja kirjoittamisesta, enkä muista kertaakaan, jolloin oppiminen tai opiskelu ei olisi ollut mielekästä. Toki etenkin etätyöskentelyn aikaan olen jäänyt koukkuun nopeaan edistymiseen, kun parhaimmillaan joka viikko voin raksittaa suoritettuja kursseja yli jäljellä olevista.
Vapaa-ajan viettäminen ja riittävä palautuminen ovat silti valtavan tärkeitä ja olennaisia seikkoja, jotta omat opinnot tuntuvat mielekkäiltä jatkossakin. Jos opinnoista malttaa pitää hieman taukoa esimerkiksi viikonloppuna tai kesällä, niihin on myös mukavaa palata kenties entistäkin innokkaampana. Tämän sisäistäminen on tosin itselläni vielä hieman kesken, mutta onneksi voin harjoitella hieman rennompaa opiskelijaelämää vielä toisen tutkinnon ajan!
Pitäkää huoli itsestänne etenkin etäopiskelun aikana, kun kodin ja opiskelun välinen raja on aikaisempaa häilyvämpi. Tehkää asioita, joista nautitte ja jotka auttavat teitä palautumaan ja saamaan lisää energiaa. Yliopisto-opintojen tulisi olla myös hauskaa aikaa elämässä!
– Taina
Kommentit