Tutkijahaastattelu: Minna Nevala

Professori Minna Nevala

In English below!

Teksti: Laura Hirvonen
Kuva: Laura Okko

 

1) Kerro vähän itsestäsi. Kuka olet ja miten päädyit Tampereen yliopistolle englannin professoriksi?

Olen Minna Nevala, englannin kielen tutkimuksen ma. professori ja Kielten tutkinto-ohjelmavastaava. Tulin Helsingistä Tampereelle vuoden 2016 alussa sijaistamaan Päivi Pahtaa, joka siirtyi silloisen laitoksen johtajaksi ja myöhemmin COMSin ja EDUn dekaaniksi. Nyt olen kohta viisi vuotta täällä ollut ja tykännyt pestistä ja yliopistosta kovasti.

 

2) Miksi juuri vanhempi aineisto kiinnostaa verrattuna nykypäivän mediaan?

Päädyin heti maisteriksi valmistumisen jälkeen tutkimusavustajaksi projektiin, joka tutki kielihistoriallisia aineistoja nykyajan sosiolingvistisin metodein. Jäin projektiin ja pian minusta tuli jatko-opiskelija.

Väitöskirjani tein puhuttelumuotojen ja kohteliaisuuden muutoksesta yksityiskirjeissä keskiajalta aina myöhäisuusenglannin aikoihin asti, 1450-1800. Siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän keskittynyt vanhempaan aineistoon, tosin siirtynyt enemmän ja enemmän kohti 1900-lukua ja sen sosiaalisia murroksia.

Historiallisessa aineistossa on se etu, että siitä näkee, miten kielen muutos ja variaatio toimivat, miten ne alkavat ja nousevat kukoistukseensa, ja sitten kenties hiipuvatkin. On sitä paitsi hauskaa nähdä, miten monet kielelliset ”innovaatiot” tulevat aina uudestaan: nykypäivän tekstiviestien tai somen lyhenteet ovat saman kaltaisia kuin esim. 1600-luvun lyhenteet – käytön syytkin voivat olla samanlaisia: esim. säästää aikaa ja vaivaa tai vaikka ilmaista, että lukija on kirjoittajan ”sisäpiiriä” ja ymmärtää lyhenteiden käytön merkkinä samaan porukkaan kuulumisesta.

Media-aineistona olen käyttänyt paljon 1800-luvun sanomalehtiä ja uutisartikkeleita, joiden kieli ensin tuntui kovin karkealta ja turhan avoimelta, mutta kun olen tarkastellut myös esim. nk. nykytabloidien kieltä, ei kommunikointityyli ole tässäkään suhteessa paljon muuttunut.

 

3) Miten esimerkiksi Jack the Ripper ja Oscar Wilde valikoituivat tutkimuskohteiksi?

Olen aina ollut erityisen kiinnostunut 1800-luvun Englannin kaksijakoisesta yhteiskunnasta viktoriaanisine hyveineen ja alamaailman pimeine rikollisineen. Jack the Ripperiä on tutkittu paljon yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta, muttei niinkään paljon kielelliseltä eikä etenkään rikollisen kieli-identiteetin pohjalta.

Ripperin poliisille kirjoittamien kirjeiden tutkiminen olisi ollut ajanhukkaa, koska on jo selvitetty, että niitä on kirjoittanut moni eri ihminen. Sen sijaan murhien uutisointi nousi todella mielenkiintoiseksi kohteeksi, koska siinä näki, miten nopeasti media onnistui hysterisoimaan tilanteen niin, että jopa irlantilaiset ja amerikkalaiset lehdet uutisoivat jonkun nähneen Jack the Ripperin Dublinissa ja New Yorkissa asti.

Ripper kuvattiin raakalaisena ja epäihmisenä. Saman kaltainen hirviöksi hetkessä -ilmiö tapahtui Oscar Wilden kohdalla, jota vastaan nostettujen oikeudenkäyntien uutisointia olen tutkinut yhdessä Arja Nurmen kanssa. Ennen ensimmäistä oikeudenkäyntiä Wilde kuvattiin kunnioitettavana kirjailijana, viimeisissä uutisartikkeleissa hänen homoseksuaalisuutensa oli nostettu hänen tärkeimmäksi ominaisuudekseen erittäin tuomittavana asiana. Muutos yleisessä asenteessa ja kielenkäytössä voi tapahtua vaikka yhdessä yössä, kuten olemme nykypäivänäkin nähneet.

 

4) Unelmoi! Mitä aihetta vielä joskus haluaisit tutkia?

Itse asiassa sormeni syyhyävät päästä tutkimaan lisää pandemia-ajan kaltaisen kriisikommunikaation eri piirteitä, erityisesti erilaisten ryhmien muotoutumista, niiden kuvaamista mediassa ja jopa ryhmien sisäisen kielenkäytön piirteitä. Jos olet terve ja ”normaali” yhtenä päivänä, mutta sitten saat vaikka koronan, mihin ryhmään kuulut? Miten sinua kuvaillaan, mihin ryhmään joudut? Oletko se Koronahirviö, joka tartutat kaikki tahallasi, kun et pysy kotona tai liiku ulkona maski naamalla, vai se sopeutuvainen Etämummo, joka pysyttelee kiltisti kotona aiheuttamatta muille sairastumisen vaaraa?

On ihmisluonnolle hyvin tyypillistä kategorisoida ja luoda erilaisia stereotypioita, ja juuri tämä kiinnostaa minua suunnattomasti.

 

In English

1) Please tell us something about yourself. Who are you? How did you become a professor of English here in Tampere?

I’m Minna Nevala, I’m currently (acting) Professor of English and Head of the Degree Programme in Languages. I came to Tampere from Helsinki in January 2016 to work as a replacement to Päivi Pahta who had moved on to be the Dean of COMS and later on that of EDU. I’ve been here for almost five years now and liked both the job and the university very much.

 

2) What is it about older material that you find so interesting when compared to more contemporary media?

Straight after I had finished my MA, I got a job as a research assistant in a project which studied language history with methods of modern sociolinguistics. I stayed in the project as a PhD student, and ended up writing my dissertation about address forms and politeness in personal letters from Late Middle English to Late Modern English, 1450-1800. From then on I have more or less studied historical data, although I’m constantly moving towards the modern day and its social turning points.

One of the biggest advantages of focusing on historical material is that you can see how language variation and change really work, how innovations start and rise to their height, and then perhaps die out eventually. Besides, it’s interesting to see how many of these linguistic innovations which we think are typical only to modern day English have in fact appeared many times before. Examples of such are various contractions, which are used today for the same reasons as they were used before, either to save time and space or to tell the reader that they are a member of the ”in-group”.

I’ve mostly looked at 19th-century newspapers as my material, and was at first surprised at how coarse language they used in their reporting, but now that I have become more acquainted with modern tabloids, I’ve noticed not much has changed in this respect either.

 

3) How did you end up choosing Jack the Ripper and Oscar Wilde as research subjects? 

For some reason, I’ve always been extremely interested in the 19th-century English society with its Victorian virtues and criminal underworld. There have been many social studies on Jack the Ripper, but not those taking a linguistic point of view or those which focus on how his criminal identity is voiced out in public.

It would’ve been totally pointless to study the Ripper letters, since it has been established that they were written by various people. Instead, I found the news reporting around the Ripper murders more fruitful a material to look at. My study showed how quickly the printed media managed to spread hysteria among its readers – some Irish and American newspapers even reported someone having seen Ripper as far as Dublin or New York.

Ripper was mostly described as a brute and an inhumane monster. This was also the way Oscar Wilde was eventually seen by the end of the last of his trials, according to the study I recently did with Arja Nurmi. Before the three trials, Wilde was considered a famous and celebrated author and playwright, but by the last one his homosexuality was the only thing people could see – and condemn as a criminal act.

A change in public opinion and language use can happen as fast as in one night, as we have also seen in today’s world.

4) Daydream! What subject would you some day want to research?

I’m itching to study language use in situations where there’s some sort of a crisis going on. In crisis communication, different new groups are formed and maintained and people are often placed or place themselves against other people. Many times this happens with the help of media discourse – for example, if you’re healthy and ”normal” one day, but then get, let’s say, the corona virus, which group do you belong to? How are you described, which group are you placed in? Are you the Corona Monster who infects others intentionally when you won’t stay at home or wear a mask, or are you the nice Remote Granny who stays inside and doesn’t cause danger to anyone?

It’s very typical of us human beings to put things and people into categories and create all sorts of stereotypes, and this is exactly what interests me tremendously.