Tietoliikennetekniikan professori Pekka Loula antoi Yle Satakunnalle marraskuun lopulla haastattelun siitä, mitä kuluttajan pitäisi tietää valitessaan dataliittymää kotiinsa. Aiheeseen vastaaminen lyhyesti ei kuitenkaan ole aivan helppoa.
Tärkeintä on luonnollisesti käyttötarkoitus, johon dataliittymää tarvitaan. Onko tarvetta mobiililiitännälle vai kiinteälle liitynnälle? Halutaanko yhteyttä käyttää videoiden katseluun vai sähköpostien lukemiseen ja nettisurffailuun?
Jos kuluttajan tavoitteena on hankkia kiinteä verkkoliityntä, niin vaihtoehtoja ei ole monia. Valokuitu- ja Ethernet-liitynnät mahdollistavat suuret tiedonsiirtonopeudet. Sen sijaan ADSL-liityntä mahdollistaa kohtuullisen nopean siirtoyhteyden downlink-suuntaan eli verkkopalvelimilta kotiin. Tällöin videoiden lataaminen onnistuu hyvin, mutta vastaavasti tiedoston lähettäminen uplink-suuntaan eli kotoa verkkopalvelimelle on monesti tuskallisen hidasta.
Kotitalouksien siirtonopeutta rajoittaa muun muassa fyysinen siirtotie. Jos ADSL-laajakaistakeskitin sijaitsee etäällä kodista, niin sovittu siirtoyhteysnopeus ei välttämättä toteudu. Siksi kuluttajan kannattaa aina kysyä liityntää tilatessaan, mitkä ovat todelliset tiedonsiirtonopeudet hänen kotialueellaan. Kaapeliverkko on jaettu media, jolloin sen siirtonopeuteen liittyy monia rakenteellisia seikkoja, joista kannattaa keskustella tarkemmin oman palvelutarjoajan kanssa.
Sen sijaan mobiilia dataliityntää valittaessa kannattaa selvittää kuinka suureen siirtonopeuteen päätelaite kykenee, mikä on mitattu tiedonsiirtonopeus, ja miten ruuhkainen verkko alueella on. Kuluttaja voi tietysti itse tehdä nopeusmittauksia internetistä saatavilla nopeustestaussovelluksilla, mutta tällöin joutuu itse tekemään kaiken työn.
Nopeuksien jäljillä
Tiedonsiirtonopeus ja viipeet muodostuvat monesta asiasta, eikä yksittäinen mittaus kerro koko totuutta. Lopulliseen dataliittymään vaikuttaa mittausajanhetken lisäksi muun muassa kuluttajan päätelaitteen ominaisuudet, kuinka monta yhtäaikaista käyttäjää on tukiaseman alueella, miten operaattorin runkoverkko on toteutettu, onko operaattoriverkossa riittävästi kapasiteettia, miten yhdyskäytäväliikenne operattoreiden välillä on toteutettu ja kuinka laadukkaiden yhteyksien takana loppupalvelu sijaitsee. Näiden seikkojen lisäksi palvelimen suorituskyvyllä ja kuormitusasteella on suuri merkitys.
Olisiko siis edes mahdollista muuttaa 2G-, 3G- ja 4G -peittoaluekarttoja reaaliaikaisesti päivittyviksi nopeuskartoiksi? Voisi kuvitella, että sen voisi tehdä yksinkertaisesti tarkastelemalla hetkellistä tukiasemien tiedonsiirtonopeutta suhteessa siihen liittyneiden päätelaitteiden määrällä. Tällä tavoin saatu tulos ei kuitenkaan vastaisi todellisuutta, koska kaikki päätelaitteet eivät aktiivisesti siirrä dataa. Sen takia on siirrytty käyttämään OpenSignal ja Nettitutka –tyyppisiä päätelaitteisiin ladattavia nopeusmittaussovelluksia, joiden avulla mittaustulokset yhdistetään päätelaitteen paikkatietokoordinaatteihin. Tarkasteltaessa Nettitutkan tuloksia esimerkiksi Porin keskustan alueella (noin 10 000 mittausta) havaitaan, että suurimmat nopeudet ovat 70–125 Mbits/s keskiarvojen jäädessä 7–20 Mbits/s välille. Tuloksia tarkasteltaessa operaattorien kesken on havaittavissa suuria eroja. Erot voivat johtua muun muassa verkkoarkkitehtuurirakenteesta, päätelaitteista tai liityntätyypeistä.
Palveluntarjoajat haasteen edessä
Operaattorit ovat myös huomanneet kuluttajien toivomuksen nopeusmittauksista. Omnitelen tekemä Mobiiliverkkojen tiedonsiirtonopeuksien vertailu –tutkimus on ensimmäinen yritys arvioida operaattorien matkapuhelinverkkojen tiedonsiirtokykyä. Tutkimuksessa arvioitiin tiedonsiirtonopeutta ajomittauksien avulla, jotka kattoivat suurimpien kaupunkien keskustat, merkittävimmät asuinalueet ja sisääntuloväylät. Mittauksissa käytetyt päätelaitteet ja liityntätyypit olivat palveluntarjoajien parhaimpia. Tutkimuksessa tiedonsiirtonopeuksien keskiarvot olivat 35–47 Mbits/s välillä.
DNA:n matkaviestinliittymien liiketoimintapäällikkö Mika Husso viittasi blogissaan Ylelle antamaani haastatteluun, jossa toivoin oikean kuvan antamista nettinopeuksien osalta. Husso totesi, että DNA haluaa toimia asian suhteen mahdollisimman läpinäkyvästi. Se on hyvä lähtökohta asian edistämiselle.
Miten kuluttaja sitten osaa valita dataliittymänsä? Kuluttajan kannalta liitynnän valinta ei ole tulevaisuudessakaan helppoa, sillä internetiin liitettyjen laitteiden määrä kotitalouksissa kasvaa koko ajan. Kuluttajalle hintaystävällinen vaihtoehto on esimerkiksi datayhteyden jakaminen usean laitteen kesken, ja näin muuttamalla yksi dataliittymä kodin yhteiseksi wlan-tukiasemaksi.
Hyvä verkkopalveluoperaattori tuntee vastuunsa ja kykenee hyödyntämään osaamistaan asiakaspalvelussa parhaalla mahdollisella tavoin. On myös muistettava, että kuluttajat eivät ole kiinnostuneita ainoastaan nopeudesta, vaan yhteyden luotettavuus ja muut lisäarvopalvelut ovat merkittäviä kilpailutekijöitä.
Pekka Loula, professori, TTY
Kirjoittaja on TTY Porin laitoksen tietoliikennetekniikan professori, jonka erikoisosaamisalaa ovat tietoliikenne ja tietoturva.
