Jos jotain tehdään, se tehdään täysillä. Tämä ajatus ohjaa Henriikka Roota, kun hän tekee tanssitangolla liikkeitä, jotka näyttävät uhmaavan fysiikan lakeja. Ajatuksen ansiosta Roo on myös jaksanut opiskella diplomi-insinööriksi luodessaan uraa tankotanssijana.
Mutta kelataanpa hieman taaksepäin, ja suunnataan katse 90-luvun alun Poriin. Teollisuuskaupunki yritti toipua lamasta, eikä keskustasta juuri löytynyt kaupunkimaista kuhinaa. Porissa oli kuitenkin Liisa Nojosen tanssikoulu, yksi Suomen kovatasoisimmista ja arvostetuimmista. Ilta toisensa jälkeen Henriikka tuli koulun jälkeen tanssimaan, vaikka rankimpina kausina treenitunteja kertyi viikossa jopa 11. Salissa syttyi kipinä, joka roihahti myöhemmin liekkeihin – tosin aivan eri tavalla kuin kukaan olisi osannut ajatella.
Tanssia ja matematiikkaa
Henriikka treenasi myös omalla ajallaan. Hän halusi paitsi oppia klassisen baletin kielen, myös olla notkea, vahva ja kestävä. Baletin lisäksi hän tanssi jazzia, modernia tanssia ja hiphopia sekä teki kehonhuoltoa ja pilatesta. Tanssi kehitti kurinalaisuutta sekä koreografista ja taiteellista silmää.
– En kuitenkaan ajatellut, että minusta tulisi ammattitanssija. Lama vaikutti varmaankin taustalla, ja ajattelin, että haluan varman päivätyön. Päätin jo tosi pienenä, että minusta tulee eläinlääkäri, Henriikka muistelee.
Hän opiskeli Porin suomalaisen yhteislyseon luonnontiedelinjalla ja satsasi matemaattisiin aineisiin. Matematiikka, fysiikka ja kemia sujuivat leikiten. Sen sijaan biologia oli vaikeampaa, vaikka menestystä ei voinut tässäkään aineessa moittia huonoksi. Henriikka alkoi kuitenkin miettiä, millä alalla hän voisi keskittyä vahvuuksiinsa. Hän keksi, että diplomi-insinöörin tutkinto ei rajoita, vaan antaa valmiuksia moneen suuntaan.
– Hain Tampereen teknilliseen yliopistoon. Siellä oli lisähoukuttimena lääketieteellinen informatiikka, jonka otin sivuaineeksi.
Tanko löytyi vahingossa
Henriikka aloitti sähkötekniikan pääaineopinnot TTY:llä vuonna 2006 ja muutti Tampereelle. Opiskelijaelämä imaisi mukaansa, ja aluksi Henriikka nakutti kursseja tavoitetahtia nopeammin. Intohimo tanssiin ja taiteelliseen ilmaisuun ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Teekkaripiireistä löytyi onneksi harrastus, johon Henriikka sai purkaa luovuuttaan.
TTY:n teatterikerho NääsPeksi toteuttaa vuosittain suuren, humoristisen musiikkiteatterinäytelmän eli speksin. Porukassa pääsee kokeilemaan kiinnostuksensa ja kykyjensä mukaan kaikkia teatterin osa-alueita tanssista lavastamiseen. Harrastuksessa loksahti kohdilleen monta asiaa.
-Tajusin, että esiintyminen voi olla hauskaa. Sen ei tarvitse olla kurinalaista suorittamista, kuten tanssitunneilla.
Myös tanko löytyi NääsPeksin ansiosta erään esityksen jälkeen. Tampereen Pakkahuone oli tyhjentynyt, ja lavasteita purettiin. Henriikka keksi roikkua ja kieppua huvikseen salin tukitolpassa. Yllätyksekseen hän huomasi, että tanko mahdollisti aivan uudenlaiset liikesarjat. Hän alkoi selvittää, voisiko vastaavan tangon tilata kotiin.
– En tiennyt tankotanssista mitään, joten googletin vain ”strippitanko”, Henriikka nauraa.
Ihan oikeaa tanssia
Tankotanssi rantautui Suomeen samoihin aikoihin. Keväällä 2008 Henriikka ilmoittautui lajin alkeiskurssille. Hän edistyi nopeasti, ja nälkä ja innostus kasvoivat samaa tahtia. Hän alkoi treenata vaativia liikesarjoja kotona, ja etsi vinkkejä tankotanssifoorumeilta.
Ensimmäiset pari vuotta Henriikka esiintyi ja ohjasi tankotanssia satunnaisesti esimerkiksi polttareissa ja kehitteli omaa tyyliään. Suurin haaste oli todistaa yleisölle, että tanssissa on muitakin ulottuvuuksia kuin erotiikka.
– Lajissa kiehtoi mahdollisuus lukemattomiin erilaisiin liikkeisiin. Minusta oli jo pitkään tuntunut, että osaan kaikki perinteiset lattialla tehtävät balettiliikkeet. Tangolla on mahdollista saavuttaa painottomuuden illuusio, jota baletissakin tavoitellaan.
Läpimurto Suomen tankotanssipiireihin tapahtui keväällä 2010 PoleVibes-tapahtumassa Helsingissä. Henriikan esitystä ylistettiin, ja paluujunassa Tampereelle hän itki onnesta. Vihdoinkin yleisö, joka arvosti tekniikkaa ja koreografiaa, eikä naureskellut, koskas aletaan vähentää vaatteita. Samana syksynä Henriikka voitti lajin SM-hopean ja sijoittui EM-kisoissa viidenneksi.
Tankotanssi tuli olohuoneisiin
PoleVibesin jälkeen Henriikka alkoi taas treenata säännöllisesti balettia. Nyt tarkoituksena ei kuitenkaan ollut kehittyä huippuballerinaksi, vaan ammentaa tanssista elementtejä tangolle. Syksyllä 2011 Henriikka osallistui kykyjenetsintäkilpailu Talent Suomeen. Hän eteni lopulta kymmenen parhaan finalistin joukkoon. Kilpailulla oli valtava merkitys paitsi hänelle, myös koko lajille.
– Aikaisempi kilpailumenestys ei tuntunut yhtä hyvältä, koska niin sanottu tavallinen kansa ei ymmärtänyt lajia. Osallistumiseni teki lajista hyväksytyn, ja jopa pikkutytöt alkoivat jonottaa nimmareitani.
Talentin jälkeen esiintymispyyntöjä alkoi sadella. Suomen ja Pohjoismaiden mestaruudet vuonna 2012 vakiinnuttivat Henriikan aseman yhtenä maan tunnetuimmista ja arvostetuimmista tankotanssijoista. Esiintymisestä ja tanssinopetuksesta kasvoi elinkeino.
Nykyään tankotanssi on Henriikan elämässä ykkössijalla. Hän oli mukana trikkaukseen pohjautuvassa, akrobaattisessa Parsifal-spektaakkelissa, joka sai maailmanensi-iltansa Tampereella huhtikuussa. Henriikka on esiintynyt myös Peacock-teatterin pikkujoulushowssa. Lisäksi hän opettaa tankotanssia tamperelaisella Studio Movella.
Hektisyyttä kestää asenteen avulla
Henriikan opiskelutahti tasaantui tanssin myötä. Välillä opinnoille ei ole jäänyt aikaa, mutta Henriikka on tehnyt tutkintoaan sinnikkäästi aina jaksaessaan, ja raidekaluston kunnonvalvontaa käsittelevä diplomityö valmistuu tänä keväänä. Tanssi ja diplomi-insinöörin ura eivät Henriikan mielestä sulje toisiaan pois, päinvastoin.
– TTY:llä kannustetaan yrittäjyyteen, ja minähän olen nykyään yrittäjä. Uskon saavani siitä eväitä muihinkin töihin. Tulevaisuudessa teen varmaan jotain tutkintooni liittyvää, mutta nyt pitää takoa, kun tanko on kuuma.
Suurella osalla TTY:n Porin laitoksen opiskelijoilla on Henriikan tavoin monta rautaa tulessa. Opintojen lisäksi monella on perhe ja päivätyö. Henriikka neuvoo hektisessä elämänvaiheessa olevia pitämään pään kylmänä. Asennoituminen auttaa jaksamaan kiirettä ja ajoittaista säätöä.
– Tämä elämänvaihe on todellakin vaihe. Elämäni on nyt kiireistä, mutta se tulee tasaantumaan joskus.
Entä mitä kuuluu Poriin, josta tarina sai alkunsa 90-luvun alussa? Henriikka sanoo huomanneensa, että kaupungissa on nykyään elämää myös Jazzien jälkeen. Yliopistokeskus, Puuvillan kaupunkikortteli ja keskustan uudet liikkeet ovat piristäneet kaupunkikuvaa. Ja mikä tärkeintä: Porissakin voi harrastaa tankotanssia. Ehkä Porin Studio Moven salissa on juuri nyt syttymässä haave, josta voi kasvaa jotain yhtä huikeaa.
Tällaista videota et ole ennen nähnyt
Henriikka oli viime vuonna TTY Porin Hakukuntoon-kampanjan keulakuva. Yhteistyön hedelmänä syntyi maailman ensimmäinen video, jossa yhdistyvät tankotanssi ja fysiikantunti. Katso viime vuoden hakukampanjan video, jossa Henriikka treenasi DI-opintoihin hakeneita hakukuntoon!
